"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomi. Kotka. Kymijoki. Langinkoski. Luonto.. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomi. Kotka. Kymijoki. Langinkoski. Luonto.. Näytä kaikki tekstit

torstai 29. maaliskuuta 2012

185. tarina (Langinkoski - kelpasi keisarillekin)

Sanovat, että ihminen sokeutuu ympärillään olevalle ja ihanakin voi arkipäiväistyä. Se on ihan totta. Muutto muihin maisemiin ja sen jälkeen paluu kotikonnuille avaa silmiä. Minun lapsuuteni kului lähellä Langinkoskea. Sinne vietiin vieraita. Siellä leikittiin kavereiden kanssa. Koski ohitettiin koulumatkalla. Aina minä siitä pidin ja ymmärsin, että se oli kaunis. Mutta en koskaan pysähtynyt ihastelemaan samalla lailla kun vuosien poissaolon jälkeen.






Venäjän Keisari Aleksanteri III vieraili näissä lapsuuteni maisemissa ensimmäisen kerran vuonna 1880 ja ihastui näkemäänsä. Kahdeksan vuotta myöhemmin kosken rannalle alettiin rakentamaan  majaa keisaria varten. Aleksanteri perheineen vietti majalla aikaa useana kesänä. Suomen itsenäistymisen jälkeen alue rakennuksineen siirtyi valtiolle. Nykyään alueen rakennuksia hallinnoi museovirasto. Talo on ihan käymisen arvoinen kohde, mutta varsinainen aarre on kyllä koski ympäristöineen. Jälkimmäiset on tarjolla vieläpä ihan ilmaiseksi. Taloon päästäkseen pitää jotakin maksaakin.








Näissä metsissä suunnistin yläasteen liikuntatunneilla. Nyt kävelemme rannalle kalaan tai keräämään tyttöjen kanssa kukkia. Pyrähdämme illan suussa iltalenkille. Ei ole hassummat kotikatujen lenkkipaikat Istanbulissakaan, mutta onhan tämä ihan omaa luokkaansa. Meri tuoksuu. Koski kohisee. Puhdas ilma kulkee sisään. Silmä lepää. Tie jalkojen alla vaihtuu asfaltista metsäpolkuun ja taas asfalttiin.











Onhan Kotkassa näitä siltojakin. Liikennettäkin on huomattavasti vähemmän, kun Istanbulin silloilla. Tämän sillan saa ylittää kävellen muulloinkin kun maraton-päivinä. Eikä ole ruuhkaa. Katsoi mihin suuntaan tahansa, niin ei näkynyt yhtään elävää olentoa oman väen lisäksi. 




Suomessa on parasta: Luonto, luonto ja luonto. Puhdas ilma ja virkistysalueet, joihin jokaisella on pääsy. Se, että on niin paljon asioita ja paikkoja, joihin saa mennä ilman maksua. Puhtaat vedet, oikeus hyödyntää luonnon antimia vapaasti. Lupa kävellä metsissä. Rauha ja hiljaisuus. Kotkan parhaat puolet ovat sen vesistöt. Meri, Kymijoki ja kosket. Puhtaus. Vaikka luonnon roskaajia löytyy valitettavasti Suomestakin, on luonnon puhtaus meillä kuitenkin paljon paremmalla mallilla, kun Turkissa.