Saavuimme Tunisiin päivällä. Tipahtaen Istanbulin talvesta ihanan lämpimään kevääseen. Ensimmäinen kulttuurikokemus oli vastassa heti lentokentän ovella. Taksikuskien kanssa neuvottelusta olimme onneksi lukeneet varoituksen sanat jo etukäteen. Taksilla ajelu lyhyillä matkoilla oli Tunisissa todella edullista. Kunhan löysi kuskin, joka suostui laittamaan taksamittarin päälle moninkertaisen hinnan pyytämisen sijaan. Viides kerta toden sanoi ja pääsimme matkaan.
Lentokenttä oli hotellia lähellä, joten tavaroiden viemisen jälkeen olimme heti valmiita aloittamaan kierroksen pääkaupungin kaduilla. Suuntasimme suorinta tietä kaupungin vanhaan osaan eli Medinaan. Basaarikujilla odotti toinen kulttuurikokemus. Kaupankäynti oli todella päällekäyvää ja agressiivista. Onneksi tällä reissulla ei ollutkaan tarkoitus tehdä lasten tuliaisten lisäksi muita ostoksia. Istanbulilainen oppi "älä kiinnitä katsettasi mihinkään, kulje päämäärätietoisesti eteenpän vilkuilematta ympärillesi" oli avuksi Tunisinkin basaareissa.
Kolmanteen kulttuurikokemukseen törmäsimme moskeijan portailla. Paikallinen mies halusi näyttää meille jotakin. Ymmärsimme, että lähellä olisi näköalapaikka, mutta sinne olisi hankala löytää ja hän lupasi lähteä meille oppaaksi. Seurasimme siis kiltisti auttavaista opastamme, poikkelehtien vanhankaupungin kapeilla kujilla. Lopulta saapuen kauppaan, jonka katolta todellakin löytyi mitä parhain paikka ihailla Tunisin kattoja. Tasanne oli tehty vanhoista kaakelinpaloista ja jo se itsessään oli niin kaunis. Varsinainen löytö.
Kauan ei oppaamme jaksanut kuvaustamme odotella, vaan saapui kolmannen kulttuurikokemuksen toinen osa: palveluksesta seuraava maksu. Meidät johdateltiin tasanteelta lähellä olevaan hajuvesikauppaan "katsomaan". Pian selvisi, että kaupasta ei tarvitse poistua ennen kuin on ostokset tehty. "Hajuvettähän tässä juuri tarvittiinkin". Pullo pussiin (eipä onneksi maksanut paljoa) ja hyvästit oppaalle. Tästä eteenpäin päätimme selvitä ihan itse ilman oppaita ja kauppiaita. Hetken aikaa myös ilman taksikuskeja.
Alkoi vaeltelu, katselu ja ihmettely, sekä haistelu. Jo lentokentällä meidät kietoi sisäänsä joku ihana itämainen tuoksu. Seuraten meitä medinan kujilla, hotellin parvekkeelle, seuraavana päivän retkille ja takaisin lentokentälle. Myöhemmin kuulin tuoksun lähteen olevan Jasmiini. Vieläkin yhdistän Tunisin jasmiinin tuoksuun ja siitä taisi jäädä lähtemättömin muistoni Tunisista. Tunis tuoksuu ihanalle!
Tunisin värit saivat myös hyvälle mielelle. Luonnon valkoinen, beessi, turkoosi ja vihreä. Siellä täällä pilkahtava yllätysväri, kuten keltainen ovi. Ihmisten vaatteet, kun tarkoin mietitty sopivaksi ympäröiviin seiniin, ikkunoihin ja oviin. Puhumattakaan niistä kauniista, suloisista, kutsuvista kujista, joille olisi voinut eksyä ikuisiksi ajoiksi.
Illan pimetessä kiipesimme kattojen päällä olevaan kuppilaan odottamaan ruokapaikkojen aukenemista. Jalkojen huilatessa tuntien kujakävelyistä katselimme ympärillämme syttyviä valoja. Turkoosi ja beessi hävisivät pimeyteen. Jasmiinin tuoksu sen kun tiivistyi.
