102. tarina (Turistit rannalla ja vähän muuallakin)

Syksy oli pitkällä ja turistikausi loppunut, mutta ilmat eivät sitä ymmärtäneet. Meillä oli matkalaukussa pitkähihaista paitaa ja housua, takkia ja kenkää. Oikeampi varustautuminen olisi ollut shortsia, t-paitaa ja sandaaleja. Aloitimme siis päivän ostoksilla. Se olikin hieman haastavaa, sillä kaupungissa ei ollut kovinkaan montaa kauppaa enää auki.

Uimapuvut olivat sentään mukana, joten niin vain juostiin mereen vielä marraskuulla. Rakennettiin hiekkalinnoja. Juotiin rantakahvit ja annettiin auringon lämmittää. Rannalta käytiin tutkimassa Çeşmen linnoituskin. Muita nähtävyyksiä täällä ei sitten liiemmin ollutkaan.

Parasta turistiloimista oli kuitenkin vetelehtiminen hotellilla. Istua parvekkeella kirjan kanssa, kun jälkikasvu juoksee vapaasti pihalla. Ajella rantoja pitkin ja ihailla merta. Ja lopettaa päivänsä taas kerran auringonlaskuun vailla vertaa.

Akut olivat latautuneet kohisten, joten seuraavana päivänä olikin hyvä aloitella kotimatkaa.

101. tarina (Ildır ja auringonlasku)

Çeşme kuuluu Turkin turistirysiin. Se sijaitsee vajaan 100 km:n päässä Izmiristä mereen työntyvällä niemen nokalla. Jokainen itseään kunnioittava surffari löytää tiensä tänne, jossa rannan voi valita tuulen suunnan mukaan. Hotellit ovat kesäisin täyteen buukatut lomanjärjestäjien toimesta. Kaupunki itsessään on pieni ja elää lähes pelkästään turismista. Monta syytä siihen, miksi meille ei ole tullut mieleenkään matkustaa sinne kesäaikaan.

Nyt olimme matkassa loka- marraskuun vaihteessa. Turistikausi oli hiipunut ja suurin osa hotelleista ja kaupoista sulkenut ovensa. Kaupungin kadut olivat hiljenneet, musiikki vaimennut ja shortsiasuiset turistit poistuneet rannoilta. Ajoimme kaupungin ohi, sillä ystävät olivat vinkanneet meille lapsiperheelle soveltuvan hotellin Ildırin kylästä, hieman kaupungin ulkopuolella.

Hotelli olikin mitä parhain meidän tarpeeseemme. Ulkona olivat vielä altaat käytössä, vaikkakin turkkilaisittain oli talvi. Onneksi kovin lämpöinen sellainen, sillä lämpötilat nousivat päivällä reilusti yli 25 asteen. Tien toiselta puolelta lähti hiekkatie rantaan, ohi komeiden kesäasumusten. Sinnehän se oli heti käveltävä merta haistamaan. Jos pitäisi valita yksi maisema, jonka ääressä viettää koko elämänsä, valitsisin epäröimättä paikkani meren äärestä, kalliorannalta. Suomesta tai Turkista. Tai mieluummin molemmista.

Hotellin parvekkeelta saimme ihailla joka ilta kuulema kauneinta auringonlaskua mitä maan päällä voi katsella. Tämän väitteen alkuun panija on nyt pudonnut mielestäni, mutta kaunis auringonlasku siellä todella olikin. Jokaikisenä ltana.

ps. Huomasitte kai: tuhannestayhdestä kirjoitettu satayksi:).