23. huhtikuuta Turkissa vietetään Kansainvälisen solidaarisuuden ja lasten juhlaa. Vuodesta 1935 juhlan paikaksi vakiintui 23. huhtikuuta. Puheissa juhla kulkeekin nimellä "23 Nisan". Se vastaa meidän kevätjuhlaamme, mutta huomattavasti suuremmassa mittakaavassa. Kouluissa valmistaudutaan näytöksiin useita viikkoja. Kotiin kulkeutuu laskuja esiintymisasuista. Lopulta meidät vanhemmat ja muut sukulaiset kutsutaan katsomaan näitä esityksiä, jotka eivät välttämättä satu juuri kyseiselle päivälle. Tänäkin vuonna meidän lasten juhlat pidetään vasta toukokuussa.
Päivä on kansallinen juhlapäivä ja virallisia juhlallisuuksia pidetään eri puolilla kaupunkia. Juhlaan yleensä kutsutaan myös lapsia muualta maailmasta. Näihin päätapahtumiin valittiin muutama vuosi sitten yllättäen meidän koulustamme suomiluokka. Esikoinen ja kakkonen olivat neljän muun suomilapsen kanssa tanssimassa tanhuja kansanmusiikin tahtiin Üsküdarin tapahtumassa.
Tilaisuus pidettiin suurella urheilustadionilla. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Tilaisuuden alku venyi ja venyi, eikä kenellekään selitetty miksi. Jälkikäteen päättelimme, että odotus johtui kaupunginalueen johtajasta, joka ei pitänyt kiirettä paikalle ilmaantumisessaan. Täsmällisillä suomalaisilla meinasi hermo pettää, mutta turkkilaisten hymy ei hyytynyt.
Herran saapuessa paikalle sanomaan alkusanansa pääsi juhlakin käyntiin. Lippujen jälkeen marssivat esiintyjät paikalle. Asettuivat harjoitellusti paikoillensa ja seisoivat kurinalaisesti aloillaan läpi useat puheet. Puhekulttuurikin on täällä hyvin toisenlainen kuin Suomessa. Lapsia myöten puhujat puhuvat tietyllä nuotilla, suorastaan huutaen. Puheiden aiheina on oma maa, turkkilaisuus, Atatürk ja lippu. Onhan Atatürk turkkilaisten isä, mutta myös tämän juhlan perustaja.
Esitykset ovat oikeastaan aina tansseja. Musiikki soi kovalla. Pukuihin on satsattu. Kansainvälinen koulu yritti alkuvuosina tehdä myös erilaisia esityksiä, kuten näytelmiä. Lopputulos oli se, että vanhemmat puhuivat näytöksen ajan kovaan ääneen keskenään, eikä kukaan kuullut yhtään mitään. Siitä opittiin se, miksi esitysten täytyy olla aina samanlaisia ja musiikin pitää olla niin kovalla; jotta vanhemmat eivät pysty puhumaan, vaan heidän on pakko keskittyä katsomaan:).
Toivotan teille kaikille levollista viikonloppua. 23 Nisan Bayramınız Kutlu Olsun!
