177. tarina (Mardin- saattoi olla kaunis)

Niin mies päätyi Mardiniin. Kaupungin peitti sakea sumu koko lyhyen vierailun ajan. Kotiin palannutta pommitin kysymyksilläni, sillä halusin tietää kaiken. Oliko kaupunki kaunis, kannattaisiko sinne mennä, missä olivat käyneet, mitä olivat nähneet? Vastaukseksi sain: "Kaupunki saattoi olla kaunis, mutta se peittyi sumuun. Luostari oli ehkä hieno, jos sen olisi nähnyt."

Kuvien perusteella sumuinen Mardin oli jotakin jota itsekin olisin halunnut kokea. Usein peitetty vetää enemmän puoleensa, kun ihan paljas. Entistä enemmän halusin päästä Mardinin näkemään, sumuisena ja kirkkaana päivänä. Vuosia myöhemmin haaveeni toteutui. Mardin täytti kaikki toiveeni ja vielä enemmän. Kaupunki ja luostari eivät piilotelleet sillä kertaa. Kuvat omalta luostari käynniltäni ovat täällä.

Koska Mardin on ehkä lempikaupunkini Turkissa heti Istanbulin jälkeen, vien teidät sinne vielä kerran. Mieheni, tuo onnenpekka, pääsi näet Mardiniin vielä toisenkin kerran työmatkalle. Miten toisilla voikin olla sellainen tuuri? Tuon matkan keväisen Mardinin esittelen teille ensi kerralla ja sitten kirjoitan teille sen Istanbulin kevään, johon nyt puikahdan! 

16.tarina (Deyrul Zafaran)

Tie oli kapea. Lämpötila kivunnut jälleen 40 asteeseen. Ilmastoitu auto olikin paras ystävämme näillä helteillä.

Deyrul Zafaran luostari oli muutaman kilometrin päässä Mardinista. Kävimme senkin vilkaisemassa ennen matkamme jatkumista uusiin maisemiin. Luostari oli Morgabrielia vaatimattomampi, mutta syyrialaisille tärkeämpi. Siellä oli mm. patriarkaatti ennen muuttoaan Damaskokseen.

Syyrialaiset luostarit olivat lapsiemme mieleen. Siellä kun ei ole oikeastaan ollekaan kuvia, ikoneita tai tauluja. Näin ollen isä ja äiti saivat kuvauksensa normaalia nopeammin tehtyä. Kun oli vietetty reilu tunti kuumassa luostarissa oli lasten sopivaa toivoa vaikka jäätelöitä. Tässä perheessä kun on sellainen kirjoittamaton sääntö, että jos on tiedossa kohteita, joissa lasten täytyy jaksaa, sitä seuraa jotakin lapsillekin kivaa. Lomilla ei ole jäätelö-kiintiöitä ja karkkipäiväkin on tarvittaessa joka päivä.

Luostarin kahvilassa syötiin siis kahvit ja jäätelöt uneliaassa seurassa. Sitten matka jatkui.

Näiden Mardin-tarinoiden kautta lähetän lämpimät terveiset ystävillemme J&J:lle, jotka uskoivat sanani kaupungin ihanuudesta ja ovat pian lentämässä paikan päälle kokemaan ja katsomaan itse. Toivon, että kaupunki vastaa odotuksiinne ja luo myös teille ihania muistoja. Muistakaa ottaa hellehatut matkaan:).