Historian vastapainoksi on hyvä harrastaa haahuilua. Ja kun on kyse naisista, täytyy tietenkin mennä myös ostoksille, istua kahville, syödä hyvin lounasta, hipelöidä vaatteita tai huiveja ja maistella kaikkea mikä tien varrelle sattuu. Kaikkeen tähän Urfa oli oikein hyvä kohde.
Matkan varrelle hotellilta keskustaan jäi mm. nämä kallioluolat, joita ei vielä oltu osattu ottaa turistikohteeksi.
Paras paikka haahuiluun oli tietenkin Urfan basaari. Siellä viivyimme pitkän tovin seuraamassa tekijöitä työssään. Ihailemassa värikkäitä kankaita ja huiveja. Sekä pelastamassa taas monen kuparikauppiaan päivä, kun halusimme sitä, tätä ja tuota. Minä tosin olin varsin maltillinen ostaja tällä kertaa. Mukaan lähti vain turkkilaisen kahvin pannu ja kaksi huivia. Sekä pussillinen raakoja luumuja. Niitä täällä syödään suolan kanssa.
Oikeasti Urfan parasta antia taisi olla sen ihmiset. Olemmekin aina miettineet, että miksi musliminaisen pitää pukeutua mustaan kaapuun? Onko värit syntiä? Urfa oli varsinainen ilotulitus ja antoi oman vastauksensa tähän kysymykseen. Violetti oli se numero yksi, mutta muitakin värejä löytyi. Tykkäsin myös tuosta miesten turbaanityylistä tuolla yllä:).
Basaarin ja lounaan jälkeen kiivettiin Urfan linnoitukseen. Sen alkuperä on hämärän peitossa, mutta ei se haitannut. Ylhäältä oli komeat näköalat joita korkeanpaikan kammoinenkin saattoi ihailla, kunhan ei mennyt kovin lähelle vallihautaa. Mielenkiintoista oli myös seurata linnoituksen vieressä olevien elämää. Miksi meillä Suomessa ei ole taloja, joiden katolle voisi mennä teelle tai ripustaa pyykit sinne kuivumaan?
Mikä lie koukero sitä on tuohon kuvaan tullut? Olisiko hiustupsu vai oliko taivaalla joku merkki?
Kotimatkalta olisi voinut ostaa kilpikonnan.
Viimeisen illan kunniaksi olin varanut meille pöydän vanhasta talosta. Se oli kaunis kivitalo sisäpihoineen. Tarjoilijat kertoivat talon kuuluneet papille, oltiin siis pappilassa. Vieressä oli sijainnut kirkko, joka nyt palveli moskeijana. Pöytäseurueestamme joku tiesi, että talon entiset asukkaat (tai ehkä se jälkipolvi?) matkustavat kerran vuodessa Urfaan ja tulevat aina illalliselle entiseen kotitaloonsa. Jotenkin se tuntui niin surumieliselle. Ruoka sen sijaan oli hyvää, miljöö oli aivan uskomattoman ihana ja pöytäseurue järjesti minulle yllätysläksiäiset. Sain kuulla monta niin kaunista sanaa, että välillä piti jo miettiä, että puhuvatko nuo minusta ollenkaan:D. Kiitos teille ihanille!
Sellainen oli Urfani. Ihana kaupunki, suosittelen! Bloggeri muuten taas jättää postaukseni ilmoittamatta, eli lukekaa myös Göbelitepen postaus alta, sillä se ei tainnut näkyä sivuillanne!
Viikonloppu on mennyt tavaroita purkaessa ja pyykkiä pestessä. Hoitaessa pientä potilasta. Iloitessa siitä, että saa olla näiden äiti. Jotta ei nyt ihan liian helppoa olisi tämä arki, niin pesukone vuotaa ja pitää järkyttävää meteliä. Tilasin juuri korjausmiehet paikalle. Ja sitten tämän aamun pommi: Olen tilannut lapsille Air Balticilta lentoliput, sillä se on AINOA lentoyhtiö, joka ottaa pupuja kyytiinsä. Tänään rupesin varmistelemaan Helmin lippuja ja sain viestin: "Kaikki Air Balticin lennot on peruttu kesältä. Teidän pitää lentää 15.5 mennessä tai hakea palautuksia sieltä mistä olette liput tilanneet". Olen viettänyt pari piinallista tuntia yrittämällä soittaa kaikkiin numeroihin joita olen löytänyt ja yksikään ei vastaa. Ei myöskään turkkilainen toimisto, jonka kanssa olen tätä pupuasiaa hoitanut. Ei löydy yhtään sähköpostiosoitetta sivuilta ja palautuskaavakkeet jumahtavat yhtiön sivuilla. Menikö rahat kankkulan kaivoon ja miten käy Helmin???
Jottei elämä kävisi myöskään yksitoikkoiseksi, olemme miehen kanssa lähdössä huomenna Bulgariaan hyvästelemään ystävät. Tästä tulee erilainen reissu, valmiiksi jo jotenkin haikea. Olen siis jälleen out of order ja palailen asiaan viikon lopulla.
