Uusi vuosi on siis alkanut ikään kuin sumussa. Tekemistä on niin paljon, että asioita tuppaa tippumaan mielen päältä ilman To do-listoja. Tänään olen taas sellaisia tehnyt tätä viikkoa varten. Tämä päivä sisältää yllättäen helmitöitä. Pitäisi laskea jokaiseen malliin tarvittavien helmien määrä, jotta ne olisi huomenna helpompi käydä ostamassa.
Sumussa on myös oltu ihan kirjaimellisesti muutamana aamuna. En kaivanut silloin kameraa esiin, mutta eilen kuvia plärätessäni löysin nämä aiempien vuosien sumukuvat, jotka ajattelin laittaa tähän kuvaamaan usvaista mielentilaani:).
Sumu on minusta kaunista ja tykkään kovin sumuisista päivistä. Etenkin jos ei tarvitse olla ajamassa autoa. Tänään ei ole sumua. Taivaalta satoi Istanbuliin suuria valkeita hiutaleita. Lapset pitivät viimeiseen asti peukkuja, että koulut suljettaisiin, mutta niin paljon ei nyt onneksi lunta tullut. Edestäni näkyvästä ikkunasta näkyy kuitenkin lumipeitteiset katot ja erittäin kaunis valo, joka houkuttelisi kyllä kuvaamaan. Ellei olisi niitä helmiä...
ps. Jouluna meiltä hajosi kovalevy, jossa oli kaikki yli 100 000 kuvaamme. Siitä on onneksi tehty varmuuskopiota silloin tällöin, mutta valitettavasti ei ihan äskettäin. Noin parin kuukauden kuvat mukaanlukien Mardin ja muutama Istanbul- kohde, jonka olin ajatellut teille postata, katosi kuin sumuun. Ei auta itku markkinoilla. Tai basaarissa. Tai sumussakaan.
