337. tarina (Arkeni- talomme tarjoaa)

Turkkilaisittain ruokailu alkaa keitolla. Lounaalla voi syödä pelkän keiton leivän kanssa, mutta illalla keitto on aina alkukeitto. Ruokahalun herättelijä ja ruokailun avaus. Turkkilaiset linssikeitot ovat todella hyviä. Meillä ne maistuu koko perheelle ja kotiväelle keittelen mercimekit ja ezo gelinit aina silloin tällöin, mutta kuten jo aiemmin sanoin, en turkkilaisille. Heille keitän vaikkapa tomaattikeittoa. 

Tomaattisosekeitto:

1 iso sipuli

Pari valkosipulinkynttä

noin 10 kpl tomaatteja

6 dl vettä

Vedä viillot tomaattien päälle ja upota ne hetkeksi kuumaan veteen. Nosta jäähtymään. Kuullota pilkottu sipuli ja puristetut valkosipulinkynnet voissa (tai öljyssä). Kuori ja paloittele tomaatit ja lisää ne veden kanssa sipulien päälle. Kypsennä ja lisää tarvittaessa hieman vettä. Soseuta kypsä keitto sauvasekoittimella.

Suurus: 

2,5 dl kermaa

2 rkl vehnäjauhoja

yrttisuolaa

mustapippuria

basilikaa ja/tai muita yrttimausteita mielen mukaan

Suurusta ja mausta keitto. Anna sen kiehua hiljakseen vielä muutama minuutti. Tarkista maku. Tarjoa juustoraasteen kanssa.

Keiton kanssa täytyy olla leipää. Kun olen oikein ahkeralla päällä, leivon tuoreet kaurasämpylät. Jos olen laiskempana, teen valkosipulipatonkeja. Pelkkä patonki tai ranskanleipäkin käy, jos aikataulu meinaa mennä liian kireäksi. Turkkilaiset ovat ruoanlaittokansaa. Täällä on hyvin vähän eineksiä. Kaikki tehdään alusta asti ja tuoreista aineksista. Lepominen on kuitenkin monille täkäläisille vierasta ja siksi omatekoiset sämpylät herättävät ihastusta. Näin ollen omilla sämpylöillä on saavutettu helposti hyvä maine kätevänä emäntänä:). 

Kaurasämpylät: 

5 dl vettä 

2 dl kaurahiutaleita

1 tl suolaa

vajaa 1 dl öljyä

1 pkt hiivaa

jauhoja

Lämmitä vesi kiehuvaksi ja lisää kaurahiutaleet ja suola. Kun liemi on jäähtynyt kädenlämpöiseksi sekoita joukkoon hiiva ja öljy. Lisää jauhoja alustaen taikina sopivaksi ja jätä kohoamaan. Leivo kohonnut taikina sämpylöiksi ja kohota hetki jälleen. Kohonneet sämpylät voidellaan vedellä ja ripotellaan pinnalle juustoraastetta tai vaikka seesamin siemeniä. Paistetaan 225 asteessa.

Valkosipulipatongit:

1 dl margariinia

2 dl juustoraastetta

3 valkosipulinkynttä

yrttimausteita, kuten oreganoa, rosmariinia, timjaminia

Osta kaupasta tuoreita patonkeja 2 kpl ja viipaloi niistä noin 5 sentin paloja (ei pohjaan asti, vaan niin, että patonki pysyy yhtenäisenä). Sekoita täytteen aineet ja jaa täyte viipaleiden väliin. Kääri patongit folioon ja kuumenna 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. 

Kun keitto on syöty kannan suomalaisesti ruan ja lisukkeet samaan aikaan pöytään. En laita ruokia valmiiksi lautasille keittiön puolessa vaan tarjoilemme ruoat lautasille pöydässä. Näin ollen voi kysyä, että haluaako/uskaltaako vieras maistaa kyseistä ruokaa. Selitämme myös, että meillä Suomessa vieras saa ottaa itse lisää. Tämä aika hyvin toimii ainakin meidän vieraiden kanssa.

   ---------------

Lisukkeiksi tarjoan aina jotakin salaattia, oma lempisalaattimme on vaikkapa manteli-fetasalaatti. Sen pohjalle teen tavallisen vihersalaatin. Pilkon pieniksi salaatin, tomaatin, paprikan ja kurkun. Sekoitan aineet. Päälle leikkaan fetajuustoa pieniksi kuutioiksi. Juuston päälle paahdetaan voissa mantelilastuja, joihin lisätään pienesti sokeria tai makeutusainetta.

Lisukepuolella vaihdellaan pääruoan mukaan. Aika usein käytän tomaatteja ja munakoisoa. Laitetaan tänään vaikka tällaiset ohjeet:

Täytetyt tomaatit:

Halkaise tomaatit kahtia ja koverra niiden sisus kuppiin. Kaada ylimääräinen neste pois ja pilko sisus pieneksi. Lisää sen jälkeen tomaattihakkeeseen mieluiset muut täytteet. Turkkilaisille laitamme aika usein esim. täkäläistä savustettua kananrintaa (tavukfüme) pieninä paloina, suomalaisille vieraille vaikkapa metwurstia pieneksi paloiteltuna. Sen lisäksi homejuustoa muruina, juustoraastetta runsaasti, persijaa ja mausteet. Itse maustan tomaatit mustapippurilla, pienellä tilkalla suolaa ja pizzamaustesekoituksella. Sekoitettu täyte lusikoidaan tomaattien sisään. Astian pohjalle tilkka vettä ja uuniin 200 asteeseen noin 20- 30 minuutiksi. Itselläni on kiertoilmauuni, joten on vaikea arvioida aikoja tavallisissa uuneissa. Muutenkin en elä kellon mukaan vaan kurkkailen uuniin, että milloin siellä näyttää hyvälle.

Toinen tomaatti-vaihtoehto olisi tomaattimunakoisovuoka:

Kuori munakoisot (noin 4-5 kpl, riippuen syöjien määrästä) ja leikkaa pitkittäin noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Paista öljyssä kullanruskeiksi ja laita talouspaperin päälle odottamaan. 

Kalttaa (kastamalla kiehuvassa vedessä kuten tomaattikeitossa) 6 tomaattia, kuori ne ja pilko. Paista pannulla, kunnes tomaateista alkaa tulla mössöä. Mausta pippurilla, suolalla ja yrttimausteilla (Pizzamaustesekoitus on näihin tomaattijuttuihin aika hyvä). Lado vuokaan munakoisot ja ripottele pinnoille hieman suolaa. Kaada lopuksi päälle tomaattimössö. Lämmitä hetki uunissa. Joskus olen myös lisännyt päälle juustoa tai laittanut munakoison ja tomaatin väliin hieman jauhelihaa.

Kevätrullat tai juustokinkkurullat: 

Börekit ovat turkkilainen juttu. Tarjoan siis aika usein vähän omanlaisia sigarabörekkejä. Suomestakin saa kai yufkataikinaa isommista kaupungeista? Tai tähän voisi käyttää myös sitä taikinaa, josta kevätrullat tehdään? Taikina leikataan kolmioiksi. Minusta täkäläinen jufka on liian isoa ja siksi leikkaan ensin reunoista noin 5 cm pois. Sen jälkeen jaan taikinat kahdeksaan osaan.

Kevätrullatäyte: 

250 g jauhelihaa

pieni porkkana

valkosipulin kynsi

puolikas sipulia

pieni paprika

(pala selleriä)

mustapippuria, soijaa, suolaa

2 munaa

Pilko täytteen ainekset ihan ihan pieniksi, itse hurautan ne tehosekoittimessa. Sekoita kaikki yhteen mausteineen. Anna maustua muutama tunti jääkaapissa. Joskus teen isomman satsin ja käytän parin päivän aikana. Levitä ohut kerros täytettä kolmioiden paksuimpaan päähän ja rullaa kolmiot kiinni. Kiinnitä vedellä, että rulla ei aukene. Paista uppoöljyssä käännellen kauniin ruskeaksi.

Kinkkusulatejuustotäyte:

Paketti sulatejuustoa

kinkkua (turkissa tavukfüme)

persiljaa

Sekoita täyteainekset ja tee kuten edellä.

Lisäksi voi laittaa juustoja esille ja taas sitä leipää. "Ilman leipää ei voi tulla kylläiseksi," sanoo siivoojani. Ja sitten se pääruoka. Tarjoan yleensä perunaa jossakin muodossa ja/tai riisiä. Perunasta teen muussia tai uuniperunoita tai sitten yksi ihan hyväksi havaittu ohje on tämä:

Sitruunaperunat:

600 g pieniä kiinteitä perunoita

1dl oliiviöljyä

kahden sitruunan mehu

2 valkosipulinkynttä

1tl oreganoa

1 tl suolaa

hiven mustapippuria

Pese ja halkaise perunat. Sekoita kulhossa öljy, sitruunamehu, murskattu valkosipuli ja muut mausteet. Pyöräytä perunat mausteöljyssä ja nosta uunivuokaan. Valuta päälle loppu mausteseos. Kypsennä 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Perunan lisäksi voi tehdä lisukkeeksi makaronilaatikkoa. Olen tehnyt pelkkää juustomakaronilaatikkoa, eli käyttänyt jauhelihan asemasta juustoraasteita ja lisännyt munamaitoon mausteeksi mustapippuria, suolaa ja paprikamaustetta. Tai sitten tehnyt tätä turkkilaisten suussa hyväksi havaittua ja ruokaisempaa makaronilaatikkoa:

Kanamakaronilaatikko:

Paketti makaroneja, joko cappeli tai simpukkamakaroneja, keitetään vain muutaman minuutin ajan. Eli jäävät melko raaoiksi. Kaadetaan vesi pois ja laitetaa makaronit uunivuokaan.

200 g broilerin ohuita suikaleita ruskistetaan ja maustetaan. Itse maustan currylla, paprikamausteella, mustapippurilla ja suolalla. Siirretään kanapalat odottamaan uunivuokaan.

Kastike: 

6 dl vettä

kanaliemikuutio

yllä olevia mausteita sekä rakuunaa ja valkosipulia

Laitetaan vesi ja kanaliemikuutio pannulle kiehumaan. Lisätään 2 dl kermasta sekä 1 rkl jauhosta tehty suurus. Annetaan kiehua hetki.

Pasta ja broilerit sekoitetaan vuossa, kaadetaan löysä kastike päälle ja ripotellaan pinnalle juustoraastetta. Paistetaan 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Kuvassa makaronilaatikko valmistuu Peshteran ulkokeittiössä:). Kiitos H:lle kuvista!

Pääruoaksi voi tarjota esim. savustettua lohta. Meillä on Suomesta savustuspönttö ja leppämurske. Savustuslaatikko mahtuu juuri sopivasti parvekkeen kaasugrilliin ja ihana savustetun kalan tuoksu leviää ympäristöön. Tämä on kiva ruoka aina kesällä parvekkeella syötäessä, mutta savustamme kalaa ympäri vuoden. Kalan ystävät kyllä varmasti tykkäävät.  Ennen savustuspönttöä ostin Suomesta savustuspusseja. Ei ole yhtä hyvää, mutta...

Jos taas ei voi olla varma tulijoiden makumieltymyksistä, kannattaa pelata varman päälle ja tehdä "lihapullia". Tällä reseptillä on aina ollut tyytyväisiä syöjiä. Maku on tarpeeksi tuttu turkkilaisille köften syöjille. Ja samalla tarpeeksi erilainen, että ei tule vertailua anneannen köfteihin:).

Pippuripihvit (4 annosta):

500 g jauhelihaa

2 rkl korppujauhoja

2 munaa

4 rkl kermaa

1 lihaliemikuutio

0,5 dl vettä

puolikas sipuli

1 rkl hienonnettua viherpippuria

Sekoita korppujauhoihin munat, kerma sekä kuumaa veteen liotettu liemikuutio. Hienonna sekaan sipuli ja jauheliha. Mausta seos. Tee taikinasta pieniä pihvejä tai lihapullia. Paista pinnat ruskeiksi pannulla ja laita uunivuokaan.

Kastike: 

1 rkl voita

2 rkl viherpippuria

(1 rkl konjakkia)

2 dl kuohukermaa

1 rkl soijakastiketta

2 rkl kermaviiliä (turkkilaista yugurttia)

1 rkl sitruunamehua

Valmista kastike pannulla. Sulata voi ja murskaa joukkoon viherpippurit. Lisää konjakki ja liekitä (jos ei ole, voi tämän huoleti jättää pois). Lisää kerma, soijakastike ja kermaviili. Keitä kastiketta muutama minuutti ja purista lopuksi sekaan sitruunanmehu. Kaada kastike lihapullien päälle ja kypsennä 200 asteessa noin 15- 20 minuuttia.

Afiyet olsun!

Ruokaa tuputetaan moneen kertaan. Kun kaikki ovat varmasti kylläiset korjataan ruoka pois ja kehoitetaan vieraita asettumaan mukavimmille istuimille. Pistetään teet hautumaan ja keitetään nessut. Jälkiruoaksi tarjoan aika usein pullia. Ne maistuvat turkkilaisillekin. Korvapuusteina tai omenapullina. Kardemumman ja raesokerin tuon Suomesta, muut ainekset löytyvät täältäkin. En käytä pullataikinaan munaa, jotta pullasta tulee pehmeä ja hyvä. Pulla on myös parasta tuoreena, joten en koskaan leivo sitä edellisenä päivänä. Runsaasti kanelia ja kuppi teetä/ kahvia ja mikään ei voi mennä pieleen?

Toinen omien ystäviemme ikisuosikki on Britan kakku. Tietyt vieraat pettyvät aina, jos sitä ei ole tehty. Ohje tulee siis tässä:

Britan kakku (uunipellillinen): 

2 dl sokeria ja 200 g pehmeää, mutta ei sulaa, rasvaa vatkataan vaahdoksi. Lisätään 4 munankeltuaista vaahtoon. (Valkuaiset on eroteltu omaan kulhoon. Pidä huoli, että sekaan ei mene pisaraakaan keltuaisista. ) Lisää rasvasokerikeltuais-vaahtoon vuorotellen jauhosekoitusta (3 dl jauhoja ja 4 tl leivinjauhetta) ja maitoa (2dl). Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Vatkaa aiemmin erottelemasi valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää vähitellen 3 dl sokeria ja 2 tl vaniliasokeria ja sekoita. Kaada valkuaisvaahto pellille toisen taikinan päälle. Levitä ja tee siitä lusikan tai nuolijan avulla aaltoileva. Ripauta pinnalle hasselpähkinärouhetta.

Paista uunissa 175 asteessa noin 25 minuuttia. Kakku laskeutuu uunista otettaessa. Kakkupohjan voi tehdä valmiiksi edellisenä päivänä ja säilyttää huoneenlämmössä liinan alla.

Leikkaa kakku kahtia. Nostaminen on haasteellista, etä marenki ei vallan murene rumaksi. Itse nostan ujuttamalla molemmat kädet kakkupohjan alle, levittämällä sormet mahdollisimman laajalle ja nostamalla varovaisesti pohjan puolikkaan astialle. Väliin kermavaahtoa ja runsaasti vadelmia. Vaahtoon ei lisätä sokeria, sillä kakkupohja on itsessään tosi makea!!! Lopuksi nostetaan toinen puolisko päälle ja kakku pöytään. Menee varmasti kaupaksi!

-------------------

Teeaikaan tuleville vieraille ei tarjota ruokaa. Pelkkää teetä ei kuitenkaan voi tarjota, vaan teen kanssa täytyy olla vähintään jotakin suolaista ja jotakin makeaa tarjolla. Laitan yleensä vähintää kahta laatua kumpaakin. Suolaiseksi leivon yleensä jotakin suolaista piirakkaa, kuten vaikka tätä:

Juusto-kinkkupiiras:

Pohja:

125 g turkkilaista yugurttia tai süzmeyugurttia eli Suomessa rahkaa

125 g pehmeää, mutta ei sulaa, voita

2 dl vehnäjauhoja (laitan joskus 1 dl vehnää ja 1 dl ruista)

1 tl leivinjauhoja

Sekoita yugurtti tai rahka ja pehmeä voi. Lisää kuivat aineet. Vuoraa voideltu vuoka (halkaisija noin 28 cm) taikinalla.

Täyte:

150 g kuutioitua kinkkua tai Turkissa tavukfümeä

150 g juustoraastetta

(Hieman homejuustoa ja ananaspaloja, jos on hieman ennakkoluulottomampia vieraita)

3 munaa

3 dl kermaa

mustapippuria, paprikajauhoa, persijasilppua

Levitä taikinan päälle kinkku ja juustoraaste (sekä ananas ja homejuusto). Yhdistä kerma ja munat sekä mausteet. Kaada seos kinkun ja juuston päälle. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Sen lisäksi teen joko karjalanpiirakoita, jotka yllättäen kelpaavat täkäläisillekin tai vaikka pikkupizzoja , lihapasteijoita ja  sämpylöitä. Makeaksi pullaa, kakkua, suklaapiirakkaa tms. Lisätäytettä pöytään saa kauden hedelmillä ja marjoilla ja kaupan kekseillä. Sekä pähkinöillä yms. Tärkeää on, että kaikkea on runsaasti ja vieras saa kokea, että häntä varten on nähty vaivaa. Nämä kuvat ovat kyllä jostakin pippaloista, joihin pyydettiin enemmän väkeä. Yhdet vieraat ei ihan näin paljoa jaksa syödä:).

Jouluna tai joskus muulloin pidän naapurisopua yllä lähettämällä lapset viemään lämpimäisiä naapureille. Jouluna viemiset ovat vaikka näyttäneet tältä:

Lisäksi olen lähettänyt esim. vappuna munkkeja, lasten synttäreillä kakkua, joskus sämpylöitä ja karjalanpiirakoita. Kaikista on tullut kovasti kiitosta jonka johdosta olen päätellyt suomalaisten leipomusten olevan aika turvallisia tarjottavia.

Vieraita meillä käy aika usein. Niin yövieraita kuin ruokavieraitakin. Tänä vuonna yövieraita on tähän mennessä ollut 46 yönä. Ruokavieraista pidän ruokapäiväkirjaa, jotta en tarjoa samoille vieraille aina samoja lajeja. Ruokavieraita on ruokapäiväkirjani mukaan ollut yövieraiden lisäksi noin 35 iltana. Tee-vieraista en pidä lukua, mutta niitäkin on riittänyt omiksi tarpeiksi. Kun lisäksi pitää päivittäin kokata omalle porukalle, ei ole ihme, että suurin osa rahoistamme virtaa ruokakauppaan. Eikä kummastuta sekään, että emäntä viettää suurimman osan ajastaan keittiössä. Onneksi ihan hyvällä mielellä ja sydämen halusta. Vieraanvaraisuus on se osa Turkkia, jonka toivon omaksuneeni ja jonka haluan viedä sitten aikanaan mennessäni Suomeen. Sillä autuaampaa on antaa kuin ottaa.

336. tarina (Arkeni- kyläillään)

Omassa lapsuudessani vielä kyläiltiin. Naapureiden, ystävien ja sukulaisten kanssa. Ystävät saapuivat kahville, pitkänmatkalaisille laitettiin ruokaa. Naapureista saattoi joku vain pistäytyä ja tarjottiin kahvit sekä sitä mitä kaapista löytyi. Nykypäivän suomalaisilla on kiire. Monissa paikoissa näyttää vierailut jopa loppuneen kokonaan. Vieraan täytyy toki ymmärtää, että "talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan."

Turkissa kyläilykulttuuri on edelleen voimissaan. Vieraanvaraisuus ei ole joku valinnainen aine, vaan asia jota ehdottomasti pidetään arvossa. Vieras saa aina tulla ja kodit ovat suunniteltu ikään kuin vierasta varten. Tarjottavaa täytyy aina olla tai sitä lähdetään hakemaan ja tekemään. Riippumatta kellon ajasta tai kotiväen tilanteesta.

Kodit ovat etenkin kerrostaloissa suurempia kuin Suomessa. Sisälle tultaessa on heti keittiö ja olohuone, sekä vierasvessa. Makuuhuoneet on sijoitettu käytävän loppupuolelle ja joskus on niitä ennen jopa ovi. Vieras ymmärtää siis pysyä yksityisiltä alueilta poissa. Vierasalue on perinteisesti aina siisti. Monessa perheessä näyttää jopa siltä, että olohuonetta ei käytetä muuten kuin vieraiden kanssa. Perheen oma "arkiolohuone" löytyy esim. yhdestä makuuhuoneesta. Näin ollen ei tarvitse stressata yllätysvieraita kodin siisteyden takia. 

Vieras jättää kenkänsä ulko-oven ulkopuolelle tai viimeistään eteiseen. Hänelle tarjotaan sisäkengät tai tossut, joita on joka talossa tarjolla useita eri kokoja. Tossukansa ohjataan olohuoneeseen ja tarjotaan välittömästi juomista ja mahdollisesti jotakin pientä purtavaa, kuten pähkinöitä tai auringonkukansiemeniä. Ensin on tietenkin ruiskutettu käsille kolonyaa. Emäntä apulaisineen häärää keittiössä. Jos vieras on odotettu, on ruokaa valmisteltu pitkin päivää. Joskus jopa toista päivää. Jos vieras tulee yllättäen, katsotaan kuumeisesti kaappien sisältöä, pistetään tee hautumaan ja lähetetään perheen nuorisoa kauppaan. Ruoka-aikana ruokaostoksille, muina aikoina täytyy ainakin teen kaverina ostaa jotakin syötävää. Sillä aikaa isäntä pitää vieraille seuraa ja naisväki käy tarkistamassa vähän väliä, että mitä vieras olisi vailla.

Jos sinut on kutsuttu turkkilaiseen kotiin syömään, sinun eteesi on nähty vaivaa. Täällä ei tehdä vieraille makaronilaatikkoa tai mitään arkista ja yksinkertaista. Ruokalajeja on monta. Lautanen toisen perään saapuu valmiiksi täytettynä. Aloitetaan keitolla ja leivällä. Sitten seuraa salaattia ja alkupaloja: täytettyjä paprikoita, munakoisosalaattia, börekkiä, viininehtikääryleitä tms. Näitä seuraa pääruoka, joka koostuu yleensä riisistä tai perunasta ja lihasta, Usein näitä pääruokiakin saattaa olla useampaa eri lajia. Lopuksi on tietenkin jälkiruoka. Se voi olla tee ja pala kakkua. Tai joku muu pieni makea herkku.

Turkissa asuva ulkomaalainenkin saa opetella vieraanvaraisuutta.  Jos et opi pyytämään itse ystäviäsi kylään, he kyllä pyytävät itse itsensä. "Me tulemme teille huomenna kylään," toteamukset nostivat alkuvuosina melkoisesti verenpainetta. Luulin, että siinä ei ole neuvottelun varaa ja paineessa siivosin kotia ja kokkasin posket punaisina kiireessä. Nyt osaan jo sanoa; "Valitettavasti meillä on huomenna jo sovittua menoa, mutta tulkaa ensi viikon keskiviikkona." Tai vielä parempi, että itse muistaa silloin tällöin soittaa; "Tulisitteko meille syömään torstaina klo. 19."Näin on aikaa valmistautua, sillä valmistelua se vaatii. Monen ruokalajin kokkaaminen ja ennen kaikkea monen turkkilaiseen suuhun sopivan ruokalajin kokkaaminen käy työstä.

Turkkilaiset ovat kovin ylpeitä omasta keittiöstään. Se tarkoittaa myös sitä, että ovat kovin ronkeleita uusien makujen suhteen. On siis eri asia kokata koulutetuille ja maailmaa nähneille turkkilaisille ystäville, kun niille ystäville, jotka ovat asuneet ikänsä Turkissa. Jälkimmäiset eivät kaipaa uusia makuelämyksiä tai makumatkaa suomalaisen mämmin ja poronkäristyksen maailmaan. Heille on paras keksiä mahdollisimman turkkilaistyyppisiä makuja. Tähänkin opitaan kantapään kautta. Kun sinulla on käynyt vieras, joka pääruoan nähdessään huutaa: "Yök kalaa,  minä vihaan sitä. Voinko mennä sohvalle istumaan, että minun ei tarvitse edes haistaa ja katsoa sitä," opit jotakin itsestäsi ja turkkilaisesta vieraanvaraisuudesta. Mene irvistelemään keittiöön, kokoa itsesi, kirjoita itsellesi ylös: "kalaa vain varmoille henkilöille" ja palaa hymyillen vieraittesi pariin. 

Istanbul on opettanut. Minusta on tullut ihan kelpo vierasemäntä. Turkkilaiseen suuhun sopivat suomalaiset ruoat ovat löytyneet. Turkkilaisia ruokia en nimittäin tee kuin suomalaisille vierailleni. En nimittäin jaksa kuunnella sitä neuvojen määrää, joka tekemääni ruokaa seuraa. Aina on liian vähän minttua tai liikaa vettä. Mummo, täti tai serkun vaimo tekee nimittäin kyseisen ruoan aina ihan eri tavalla ja tietenkin paljon paremmin:). 

Muista: Älä mene kylään tyhjin käsin vaan muista viedä jotakin mennessäsi talon väelle. Kukkia, suklaata, kakkua tms. Turkkilainen kotiruoka on hyvää, mutta jos et voi syödä jotakin jostakin syystä, sen voi jättää lautaselle. Jos tykkäät ruoasta, (ja vaikka et niin tykkäisikään,) kehu emäntää; "Ellerinize sağlik, çok güzel olmuş" eli "Käsillenne terveyttä, ruoka oli hyvää".

Ensi kerralla sitten suomalainen turkkilaistettu menuni peruskyläilyä ajatellen. 

ps. Oikea vastaus edellisen postauksen arvontaan oli Mardin. Siitä tulette taas kuulemaan, sillä meillä oli ihan huikea reissu! Kiitos kaikille arvailijoille. Onnetar suosi tällä kertaa Sudea. Ja vastaus olisi löytynyt tästä postauksesta.