"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 22. maaliskuuta 2012

178. tarina (Mardinin kevät)

Sinä keväänä piti keksiä paikka miehen konferenssille. Soittelin rannikon hotelleja läpi, kunnes keksimme. Samalla hinnalla lennättäisimme porukan Mardiniin kokoustamaan. Olimme itse käyneet kaupungissa juuri edeltävänä kesänä ja olin Mardinin lumouksen vallassa. Suosittelin kaupunkia kaikille ystävilleni ja edelleen pidän sitä yhtenä Turkin hienoimmista paikoista.


Mardinin kevät oli kauneimmillaan ja konferenssiväki tyytyväinen valintaamme. Hotellista oli omakohtaiset kokemukset juuri edelliseltä kesältä, joten sen soveltuvuudesta ei ollut epäilystäkään. Kokousten jälkeen kiersivät tutut paikat kaupungilla ja luostarilla.
















Lonely Planetista olin tutkinut myös lähialueita ja suosittelin ryhmälle muutamaa vierailukohdetta kaupungin ulkopuolella. 30 kilometriä Mardinista oli Dara, vanha roomalainen kaupunki. Darassa rakennettiin aikanaan Mesopotanian ensimmäinen pato ja  kanaalit. Nykyään jäljellä on rauniot. Toinen lähikohde oli 60 kilometrin päästä löytyvä Savur, pikku-Mardin. Hieman takapajuinen paikka, ilman kiirettä ja ruuhkia. Savurin naapurista löytyi myös Dereiçin kylä, joka oli kuuluisa syyrialaisista viineistään. Ryhmän viininmaistajat tulivat kyllä siihen tulokseen, että kylän täytyy olla kuuluista sietämättömän pahoista syyrialaisista viineistään:).


























Voi, olisinpa saanut olla mukana. Näiden jälkimmäisten johdosta, sekä sen sumuisen Mardinin, joka on minulta näkemättä, olen ehdottomasti sitä mieltä, että seuraava naisten pääntuuletus-viikonloppumme tulisi järjestää Mardinissa. Olisimme Mardinimme ansainneet, vai mitä?

Tällaiset terveiset sain Mardinin keväästä. Aika ihanat. Ben de seni.


Siinä hajahyppelyt tällä kertaa. Seuraavaksi sitten Istanbuliin.

16 kommenttia :

Sateenkaari kirjoitti...

Turkki pitaa sisallaan uskomattoman paljon , niin hyvin mielenkiintoista, kuin hyvin kaunista nahtavaa.Onhan jo maan historiakin sita. Mardinissa en ole koskaan kaynyt, mutta televisiosta saamani kuva sielta on hyvin mielenkiintoinen. Jo rakentamisen suhteen.
Kivaa torstaipaivaa sinulle, ja perheellesi.

Aili-mummo kirjoitti...

Ihana kertomus ja ihanat kuvat, Mine;)) Toivottavasti kansa on siellä onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä.<3

Oikein mukavaa viikon jatkoa sinulle ja perheellesi, Mine.<3

pikkujutut kirjoitti...

Jos olisi ollut kahvia suussa, olisi se lentänyt suoraan tähän näytölle. Tuo kylä/kaupunkin on kuin meidän kaupunkimme. Unohdat siis nuo näkymät, vain nuo talot.

Mutta ehdottomasti tuonnel omalle, minä voisin tulla Istanbuliin :).

Vihreatniityt kirjoitti...

Ja minä onneton luin koko ajan Madridista ja mietin, että nyt on Mine mennyt sekaisin!

Luen (ja ihalien kuviasi) erillä tavalla kuin muita blogeja. Käyn aina kerralla läpi monta postausta.On kiva lukea ja nähdä koko tarina kerralla. Siitä johtuen kommentoin harvoin. Ai, että tuli taas matkakuume. Vielä joskus Turkkiin...

Yaelian kirjoitti...

Miten erikoinen ja kaunis konferenssipaikka! Blogisi saa kyllä tosiaankin halun tulla Turkkiin!

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Älä muuta sano. Yhtä ulkoilmamuseota koko maa. Ja ulkoilmamuseon seassa sisämuseoita. Sekä elämää. Turkki on ihana!

Aili: Jokaiseen paikkaan löytyy onnettomia ihmisiä. Köyhyyttä, vaivaa, sairautta ja surua. Minusta siltikin tuntuu, että täällä maaseuduilla on mahdollista elää onnellisempaa elämää. Helpompi tyytyä siihen mitä on. Istanbulissa elintasoerot on karseat. Köyhän silmien edessä toisten yltäkylläisyys jatkuvasti muistuttamassa siitä mitä itseltä puuttuu. Ja mitä ei voi saada.

Pikkujutut: Siinä tapauksessa tahtoisin tulla sinne teille käymään. Minä tykkään niin tällaisista maisemista.

Vihreatniityt: Toivottavasti matka joskus toteutuu. Tämä on hieno maa. Olen erittäin erittäin kiitollinen, että olemme saaneet täällä elää ja matkustaa. Onnittelen itseäni, että teimme heti alussa sen päätöksen, että emme yritä joka kesä Suomeen. Muuten olisi Turkki jäänyt näkemättä.

Yaelian: Turkki on ihana maa. Sen etelä on siisti ja kaunis, mutta kun täällä on niin pajon muutakin näkemisen arvoista kun vain ne iänikuiset aurinkorannat. Jos joku tämän blogin myötä innostuisi matkaamaan muuallekin Turkkiin, niin se olisi hieno juttu.

Anonyymi kirjoitti...

Olipas se mainio "haja-hyppely" !! Tekisi melkein mieli lähteä matkaan...Mutta nämä työt vähän hillitsevät intoa ! Lomaa on heinäkuussa. Toukokuun viikon loma meneekin yo-juhlia puuhatessa, mutta mukavaahan sekin on ! t:Tiina

Pepi kirjoitti...

Ihania kuvia!!!!
Ja tuo viimeisen kuvan rakkaudentunustus hyvä piste iin päälle :)

Klikkasin itseni tänne siskoni kautta kun olit VillaNamussa visiteerannut...ja sait kyllä heti lukijan lisää!
Tulen matkailemaan kunnolla heti kun ehdin!

Mine kirjoitti...

Tiina: Sellaistahan se on. Ainaiset jarrumiehet eli työ ja raha. Pitelevät aloillaan ja pakottavat valintoihin, joita vapaa sielu ei tekisi:). Ei vaan, kyllä se reissaaminen on siksi juuri ihanaa, että se ei ole "jokapäiväistä leipää".

Pepi: Voi kiitos, porukassa aina mukavampaa. Eli tervetuloa matkaan. Lähdenpä heti katsomaan, että missä itse oleilet...

Elegia kirjoitti...

Kiehtovalta näyttää Mardini! Luulen, että tykkäisin kovasti itsekin tuolla käydä. Paljon kiinnostavaa arkkitehtuuria ja historia tuntuu olevan tiiviisti läsnä.

Mine kirjoitti...

Elegia: Mardinissa on vahva syyrialainen leimansa, mikä tekee siitä hyvin omanlaisensa paikan. Jos nyt joskus satutte tänne, niin on hyvä tietää, että lentoja Turkin sisällä saattaa saada HYVIN edullisesti. Sitten vain seikkailumieltä ja uskallusta lähteä pois "aurinkomatkaturkista" niihin oikeasti mielenkiintoisiin paikkoihin. Ei tätä maata voi olla rakastamatta!

Kirjailijatar kirjoitti...

Olette varmasti ansainneet! Että sinne vain, Mardiniin.

Näyttää nimittäin upealta, rauhalliselta ja ehkä siksi jotenkin ajattomalta paikalta. Tuo paimenkuva on tosi hieno.

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Olen harkinnut tuohon sivuun TOP 10 kaupunkia Turkissa- kohtaa. Mardin olisi siinä, ihan takuuvarmasti. Se on ihan omanlaisensa ja siksi kiehtova. Katsotaan päästäänkö naisten kanssa joskus matkaan. Minulla alkaa iskeä vähän paniikki. Turkin vuotemme on kulumassa loppuun liian pian, jos aika jatkaa näin juoksemistaan...

Pepi kirjoitti...

Tiedätkö, kierros tehty alusta loppuun!
Tästä aloitin ja tähän pääsin alusta aloitettuani...ja olen viihtynyt matkassasi jokaisen hetken!
Kuvat ovat olleet upeita, kerrontasi on nukaansatempaavaa, ja on ollut erityisen hauska seurata tuon eriomaisen nelikon kasvua siinä sivussa!

Ehdinpäs tehdä tämän ennenkuin loma loppui kokonaan -parin tunnin kuluttua työt jo kutsuu.

Ja tuo hauska Seni seviorum hymyilytti edelleenkin : D
(olisipa hauska tietää kuka siinä on rakkauttaan tunnustanut ja kenelle!)

Mine kirjoitti...

Pepi: Kiva, kun viihdyit!!! Ja voimia sinulle töihin paluuseen.

Rakkautta riittää joka paikkaan. Valitettavasti tuolla se saattaa olla vaarallista. Suomessa tapasin pariskunnan, joka rakkautensa vuoksi pakeni Suomeen. Vaimon perheen miesväki on antanut uhkauksen, että henki lähtee, kunhan pariskunnan tapaavat. Nuoripari karkasi siis avioliittoon ilman vanhempien suostumusta.

Pepi kirjoitti...

Niinpä, valitettavasti vastaavanlaisiin kohtaloihin olen itsekin törmännyt, toisia naitettu 15 vuotiaana ja yksi 19 vuotias neito odotti aviootonta lasta pojalle, joka hylkäsi....kummankaan tämän hetkistä tilannetta en tiedä.
Ehkä voisi sanoa, että onneksi en....näistä on jo vuosia...

Surullista, että elämä voi olla niin julmaa niiden puolelta, joiden pitäisi pyyteettä rakastaa.