"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

169. tarina (Istanbul- kattojen yllä 3.)


Pari viikkoa sitten retkeilimme luonamme vierailleiden sukulaisten kanssa Istanbulin 4. Leventtiin. Siellä muiden talojen keskellä kohoaa pilviä piirtämään Sapphire-niminen rakennus. Talon alakerrassa on ostoskeskus. Keskikerroksissa ymmärtääkseni luksusasuntoja ja toimistotiloja. Ihan huipulta löytyy Seyir-terassi, jossa Istanbulia voi seurata lasitetulta terassilta jokaiseen ilman suuntaan. 236 metrin korkeudesta!

Ylhäällä kävellessä tuntuu, että talo heiluu. Ikkunoiden vieressä ahdistaa. Korkeus on ihan käsittämätön ja pelkkä ikkuna itsen ja sen putouksen välissä tuntuu liian kepoiselta ratkaisulta. Olemme kiivenneet tänne seitsemän lapsen kanssa, joita ei huimaa. Sydämeni muljahtelee ikävästi heidän kurkkiessa ikkunasta syvyyksiin. Tiedän, ettei ole hätää, mutta siltikään vierailu ei ole järin nautittava.

Korkeus on jo sellainen, että kuvaaminen on hankalaa. Kaupunki vajoaa usvaan ja ääriviivat haalistuvat. Sisältä näemme kuvia, joissa terassi hukkuu pilvimassaan. Talo on kirjaimellisesti pilvenpiirtäjä pilvisinä päivinä.







Ikkunoiden ääressä on pöytiä ja tuolia, joissa vahvahermoiset nauttivat kahviaan. Lapset kirmaavat kiikareilta toiselle. Minulle jo riittäisi. Ainahan voi mennä vessaan. Siellä ei onneksi ole näköaloja:).



Sisällä on mahdollisuus mennä 4D-elokuvaan. Siinä helikopteri noutaa meidät talon katolta ja lähtee kierrättämään Istanbulin nähtävyyksiä. Ensin ajellaan kaupungin ja Bosborin yllä. Sitten hurautetaan ykkös sillan yli. Tämä helikopteri on sellaista lajia, että se kuljettaa meidät myös sisälle Hagia Sofiaan, Siniseen moskeijaan, Yerebatan sarniciin, tanssivien dervissien keskelle pyörimään jne. jne. Aivan huiman hauska kymmenen minuuttinen. Suosittelen. Siinä unohtuu myös talon korkeus ja sydämen läpätys tasaantuu. (Muista pyyhkiä lasit ennen esityksen katsomista.)

Lopuksi voi laskeutua hissillä kymmeniä kerroksia alaspäin. Ostoskeskuksessa oli hyvä ravintola, joka tarjosi ruokia maailmalta. Tervetullut vaihtoehto Istanbulin ravintolatarjontaan. Niin, lapsille tietysti käytiin hakemassa hamppareita siitä iänikuisesta hampurilaisketjusta ja näin kaikki olivat tyytyväisiä.

Tervemenoa Sapphireen kaikki te pilvilinnojen rakentajat ja kuuhun kurkottajat!

13 kommenttia :

Heidi kirjoitti...

Hui, minua ei saisi tuonne ylös.. Joten ihan kiva, että joku muu on käynyt ja saan katsella kuvia!
Ihan vatsanpohjasta otti :)

Yaelian kirjoitti...

Onpa hienoja näkymiä sieltä ylhäältä! Täältäkin löytyy huimaavan korkeita rakennuksia ja yhdessä taisi ylhäällä olla ravintolakin. Miamissa asuessa ystävä asui 27.kerroksessa ja hieman huimasi,kun katsoi parvekkeelta alas;D

Kirjailijatar kirjoitti...

Tuo oli se rakennus, josta kerroit viimeksi. Onpa mahtava näköalat! MInulla ei ole korkeanpaikankammoa, mutta ehkä tuolla jo vähän hirvittäisi. Mies ei ehkä suostuisi tuonne, tai en tiedä, joskus se on yllättänyt. Galata-tornin se jätti väliin.

Mine kirjoitti...

Heidi: Minut saa kyllä yleensä joka paikkaan ensimmäisen kerran. En tiedä kaipaanko tuonne toiste, paitsi sinne helikopteriajelulle:).

Yaelian: Siinä on se korkeanpaikan kammoisen ja tavallisen tallaajan ero; en ikipäivänä menisi 27. kerroksen parvekkeelle katsomaan alas:). Hui. Tuonne menin, kun oli lasiseinät sentään.

Kirjailijatar: Minä uskalsin Galatan torniin. En kyllä katsellut suoraan alas, vaan vain horisonttiin niin kuin kapteeni konsanaan. Vaivani pahenee selvästi potenssiin kymmenen, kun olen korkealla lasten kanssa. Siihen yhdistyy pelko niiden putoamisesta.

ii kirjoitti...

Heh, me joskus asuttiin tosi köyhällä aluella tuosta kivenheiton päässä :D Sieltä omasta lähes luonnonvalottomasta kammiosta olikin hauska aina reippailla katselemaan toisenlaista elämää, hih hih :D

Anonyymi kirjoitti...

Hyi ja YÖÄK ! Liian korkeaa seinillä tai ilman ! Nytkin tuli jo vähän outo olo...Täällä Keski-Suomessa on kallioplanetaario, jossa pääsee myös kolmi/neli-uloitteiselle yms. matkalle. Olen kerran käynyt ja se riitti. Tulin niin huonovointiseksi, että oksennus pyöri suussa ja pyörrytti koko ajan; luulin kuolevani ! Istuin niin huonossa kohdassa, että en päässyt ulos kesken esityksen. Silmien kiinni pitäminenkin teki pahaa, joten istuin, tuijotin lattiaa ja voihkin oksennus suussa. Voisin tulla syömään ja ostoksille, mutta tuonne ylös ; EI kiitos ! t: Tiina

Mine kirjoitti...

ii: Siinä se onkin se Istanbul. Ääripäitä vieri vieressä. Sapphire on uusi, siinä sai moni röttelö varmasti tulla ajetuksi maantasalle, että mekin saatiin mennä tuonne katolle keikkumaan. Me ei olla edes rikkaita ja siltikin hävettää moneen kertaan oma etuoikeutettu asema.

Tiina: No voi. Sitten kannattaa tosiaan jättää tämä kohde välistä. Minä selvisin kyllä tuon 4D:n ihan helposti. Itseä yököttää heijaava liike, eli joku Viikinkilaiva olisi mahdoton rasti nykyään. Kiikussakaan ei parane olla liian pitkään.

Kulkukatti kirjoitti...

Hei Mine! Kivaa, kun löysit blogiini - minä vuorostani tykästyin sinun blogiisi :) Huikeita kuvia ja kiintoisia tarinoita, joita haluan mieluusti kuulla lisää.

Mine kirjoitti...

Kulkukatti: Tervetuloa seuraamaan tänne tarinoita. Minä luen kirjeesi myös huolella, niin vanhat kuin uudet.

Cirali kirjoitti...

Mahtavia iltakuvia! Mukava seurata blogiasi näin satunnaisena Istanbulin/jokavuotisena Turkin kävijänä.

Mine kirjoitti...

Cirali: Kiitos kun jätit viestin käynnistäsi. Yhdessä on mukavampi matkustaa:).

anumorchy kirjoitti...

Ajattelin alussa etta onko lentokoneesta otettu nama kuvat!

Mine kirjoitti...

Anu: Niinkin olisi voinut olla. Silläkin lailla olisi päästy kattojen ylle.