181. tarina (Istanbul- ulos syömään)

Jouluna Kirjailijatar perheineen saapui meille. Me mukamas kerroimme heille hyviä vinkkejä Istanbulista. Sattumalta itse vain huomasimme olevamme oppijan paikalla. Tämän käynnin jälkeen löysin uusia kulmia kaupungistani. Sekä uusia makuelämyksiä, joita oli kaivattukin. Näillä neuvoilla päädyin kevään korvalla syömään Limonlu Bahçeen. Pujottelimme ystävän kanssa läpi Istiklalin, sitten sivukatujen. Loppumetreillä tarkkaavaisesti etsien ja löytäen. Sisäänkäynti on todella huomaamaton, joten ilman neuvoja en olisi sitä keksinyt. Ravintola löytyi kapeiden käytävien perästä ympäröivien talojen muodostamalta sisäpihalta. 

Hyvät löydöt pitää tietenkin esitellä miehellekin. Näin päädyimme ravintolaan uudelleen. Sillä kertaa aurinkokin juuri pilkisti sopivasti pilven takaa. Istuimme lasiovien sisäpuolella, sillä ulkona ei vielä ollut lämmin. Joku rohkea se oli siitäkin huolimatta puistoon pujahtanut kahviansa hörppimään. Ruoka oli hyvää, miljöö mukava ja seura tietenkin parasta A-luokkaa. Mitäs tänään syötäisiin? Ainakin, jotakin sellaista, jossa on kastiketta.

Limonlu Bahçesta tulee varmasti paikka, jota tulemme uudestaankin käyttämään. Ei ehkä ihan kesäravintolamme, sillä silloin täytyy päästä johonkin, jossa on näkymä Bosborille. Sellainen paikka on vaikkapa Istiklal-kadulta Odakulea vastapäätä löytyvä Midpoint. Ravintolan terassilta aukeaa kaunis näköala Bosborille ja Istanbulin rinteille. Ruoka on hyvää! Hinnat eivät ole ihan halvat, mutta kohtuulliset puitteisiin ja ruokaan suhteutettuna. Tältä siellä näytti viime torstaina lounasaikaan.

Jos vain tekee mieli kahvia ja jotakin pientä suolaista, niin paras ulkokahvila parhailla näköaloilla kulkee tietenkin vettä myöten. Kävele alas satamaan ja hyppää lauttaan. Julkiset eivät täällä liikoja maksa. Hae kahvi ja mieluinen kahvileipä, jonka jälkeen voit siirtyä ulos nauttimaan. Menomatkalla, tai menopaluulla. Kummin haluat. Eikä maksa paljon.

Istanbulin hintatasosta sanon sen verran, että ruoan hinta kaupassa on minusta kova. Väittäisin että ruokalaskumme on sama kun se olisi Suomessa. Vain kausituotteet (vihannekset ja hedelmät) ovat todella edullisia, sekä makaroni, riisi ja pavut yms. Jos olisin kasvissyöjä tai söisin runsaasti valkoista höttöliepää, riisiä ja kasviksia, makaronia, linssejä, bulguria jen. olisi Istanbulissa elo halpaa. Kun syömme melkein joka ruoalla lihaa tai kalaa, valitsemme rukiisemmat leivät ja olemme jääneet kiinni suomalaisempiin valikoimiin, hinta nousee. Liha ja etenkin kala on todella kallista. Samoin juustot, leikkeleet yms. Ruoka-aineet, jotka tuodaan Turkin ulkopuolelta ovat luxusta eli ne maksavat hurjasti enemmän kun Suomessa. Vaasan hapankorput ja pakastemustikat ovat hintansa perusteella ylellisyystuotteita! Edullisinta lihaa on kana ja kalkkuna. Niitä syödäänkin sitten niin runsaasti, että uusille resepteille on aina tilausta.

Siksi onkin yllättävää, että ulkona syöminen on varsin edullista. Jos olisin sinkku tai maassa vain miehen kanssa kahden, olisi takuuvarmasti mahdollista elää pelkästään ravintolaruoalla niin, että se olisi edullisempaa, kun kotona kokkailu. Silloin vain pitäisi valita edullisempia ravintoloita. Ja niitä Turkissa riittää. Lounaaksi keitto liikenee reilulla eurolla. Kanaleipä ohimennen ostettuna ei ole paljoa kalliimpi. Kotiruoka- ravintoloissa kunnon ateria lisukkeineen irtoaa viidellä eurolla.

Myös kotiin kannattaa tilata ruokaa. Läheisestä pizzeriasta saan kotiin kaksi tosi suurta pizzaa, jotka riittävät meille  kuudelle lounaaksi. Hinta noin 10 euroa. Jos ostan juustot, kinkut ym. päälliset kaupasta, hinta tulee olemaan enemmän. Tai samoissa, jos tingitään päällysteistä. Edelleen on edessä tekemisen vaiva.

Kun siis piipahdan mieheni kansa lounaalle silloin tällöin. Tai käymme perheen kanssa ravintolassa tai tilaamme kotiin ruokaa, se ei täällä ole talous-kysymys samalla lailla kun se voisi olla Suomessa. Siltikin syömme pääosin kotiruokaa. Isompia määriä tekemällä säästää ainakin vähän. Ja äidin tekemä ruoka vain maistuu kaikille kaikista parhaiten. Senhän me nyt kaikki tiedämme.