"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

165. tarina (Paluu Budabestiin)

Aamulla katselin hotellin ikkunasta avautuvia maisemia. Takana kohosivat vuoret. Ympärillä oli vehreää ja hiljaista. Hotellin takapihalla asui joku onnellinen. Kaunis talo ja upea puutarha. Siellä kukkaloiston keskellä oli terassi, jossa mies nautiskeli auringonpaisteessa aamukahviaan. Minä nautiskelin aamukaviani siinä seistessäni. Kylpyhuoneesta kuului läträys, kun lapset ottivat ilon irti hotellin ammeesta. Kastellen siinä samassa kylpyhuoneen lattiasta kattoon asti.

Paluu Budabestin tielle tuotti sinä aamuna hieman päänvaivaa. Teimme ainakin 50 km:n ylimääräisen lenkin jossakin sivupoluilla. Sen jälkeen etenimme vauhdilla ja pian jo parkkeerasimme autoamme kuninkaanlinnan kupeeseen. Oli kuuma.

Aloitimme reteästi läheisestä ravintolasta ja pyysimme, jotakin paikallista pöytään. Saimme lihapaloja kaalipedissä. Me, jotka emme missään määrin ole kaalin kavereita. Minä, joka yökkään jo pelkästä kaalin hajusta. Hyvä ruoka parempi mieli, mutta myös paha ruoka äreä mieli. Oma vika, mutta silti harmitti. Yritimme kuitenkin juoda ja syöttää lapsia, että selviäisimme hurjasta helteestä.









Kuninkaanlinna osoittautui kasaksi erillisiä museoita. Meidän kokoonpanollamme sinne ei kannattanut mennä. Lapsia kiinnosti turistikrääsän osto, äiti halusi katsella ikoneita. Isi ei halua ainakaan tehdä minkäänlaisia ostoksia. Ihana Budabest ei nyt tuntunutkaan niin ihanalle. Oli kuuma, tukala ja tyytymätön mieli. Hyvin toisenlaiset tunnelmat, kun edellisellä kerralla. Kaikki oli varmasti sen kaalin syytä.







Loimme viimeiset katseet alas kaupunkiin. Se oli kaunis, emme syyttäneet sitä. Istuimme autoon. "Viiletin päälle," huusi takapenkki. Auton viilentyessä viilenivät myös mielet. Matka jatkui kohti Unkarin rajaa.

11 kommenttia :

A kirjoitti...

Upeita kuvia Budapestistä;DD

Kävin siellä sysyllä 2007, ja olin viikon Okran mukana maailmalla.<3

Kiitos kuvista, Mine.<3

pikkujutut kirjoitti...

No, höh, mikä tuurioli teillä tällä matkalla..Onneksi matka etenee parempaan suuntaan.

Tartun haasteeseesi tällä viikolla, on ollut hoppu.

pikkujutut kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Hurmioitunut kirjoitti...

Todella upeita kuvia ja maisemia. Täälläkään en ole koskaan käynyt, mutta nyt taidan lisätä sen matkakohteisiini.

Jael kirjoitti...

Ihania kuvia Budapestista.Minulta taitaa nyt jäädä heinäkuussa Budapest näkemättä,kun ostamani lippu ei olekaan enään voimassa(ostin sen Malevilta,eli hukkaan menivät rahat) Suomeen piti mennä sitä kautta ja viettää kaupungissa melkein vuorokausi..

Mine kirjoitti...

Aili: Budabest on hieno kaupunki. Siitä olisi ehkä saanut enemmän irti aikuisten kesken? Lasten kanssa museoihin meno ei ollut tuossa vaiheessa kovin viisasta. Nyt varmaan jo onnistuisi, kun ei ole ihan pieniä matkassa.

Mine kirjoitti...

Pikkujutut: Aina ei voi onnistua, mutta huonomminkin olisi voinut mennä. Nämä paluumatkat etenee aina haipakalla. On kiire kotiin.

Ei paineita. Kyllä hyviä asioita mielellään lukee myöhemminkin.

Hietzu: Tervemenoa vain. Olipa harmi, kun Malev meni konkkaan, saattoi Budapestin matkailu kallistua? Muutoinhan tuo olisi kelpo kohde lyhyemmällekin lomalle.

Yaelian: Kyllä kävi sinulla huono tuuri. Mikä sitä Eurooppaan vaivaa, kun maa toisensa jälkeen vaipuu talousongelmiin? Turkkilaisten into EU- jäsenyydestäkin on hiipunut, enkä ihmettele.

Kirjailijatar kirjoitti...

Minä olen vain kerran käynyt Budapestissä. Ja se visiitti kesti vain yhden päivän. JOtenkin tuntui, etten saanut kaupunkiin otetta, vaikka olisin halunnut tykätä siitä. Vähän sama kävi Prahan kanssa, vaikka siellä olin melkein kaksi päivää. Min suorastaan luulin rakastuvani kumpaankin kaupunkiin...

Anonyymi kirjoitti...

Minä vietin Budapestissä 20-vuotis hääpäivää 4.8.2010. Mies oli Keski-Suomessa (töissä) ja minä lasten kanssa lomalla; siitä oli kyllä romantiikka kaukana...Sain sinne kyllä tekstiviestin ?! Ihana kaupunki ja me pidimme kovasti kaikesta. Voisin lähteä uudestaan ja ottaa vaikka miehen mukaan (ehkä). Tytöt löysivät hotellin läheltä T-paita-kaupan, joka lähes tyhjentyi matkalaukkuihimme...Iltatähti sai sentään kauppahallista kauniin mekon ja taisin minäkin sieltä jotakin itselleni löytää. t:Tiina

anumorchy kirjoitti...

Vietimme Budapestissa muutaman myoskin tosi kuuman paivan jokunen vuosi sitten Suomeen mennessa (edesmennyt Malev).
Hienoja kuvia sentaan sieltakin sait!

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Niin. Minusta sekä Praha, että Budapest olivat kauniita. Ehkä niistä puuttuu sellainen haikea rosoisuus mitä on vaikkapa istanbulissa ja Lissabonissa? Tykkäsimme Budapestistä todella paljon ensimmäisellä reissullamme, jolloin olimme siellä laitakaupungilla. Ehkä siellä oli sitten sitä jotakin, elämänmakuisuutta? En tykkää liian komeasta, liian siloitellusta tai liian viimeistellystä...

Tiina: No olipas se hääpäivä:). Toivottavasti pääset vielä Budapestiin miehesikin kanssa. Minä luulen, että se olisi hyvä aikuisten kaupunki. Sellainen, jossa voisi rauhassa vaeltaa, istua kahvilla ja olla kultturelli.

Anu:On se harmi tuo Malevin loppu. Mekin käytimme sitä aika usein, mutta ei kyllä käyty kentältä kaupungissa. Oli aina sopivan lyhyet vaihtovälit.