"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 29. maaliskuuta 2012

185. tarina (Langinkoski - kelpasi keisarillekin)

Sanovat, että ihminen sokeutuu ympärillään olevalle ja ihanakin voi arkipäiväistyä. Se on ihan totta. Muutto muihin maisemiin ja sen jälkeen paluu kotikonnuille avaa silmiä. Minun lapsuuteni kului lähellä Langinkoskea. Sinne vietiin vieraita. Siellä leikittiin kavereiden kanssa. Koski ohitettiin koulumatkalla. Aina minä siitä pidin ja ymmärsin, että se oli kaunis. Mutta en koskaan pysähtynyt ihastelemaan samalla lailla kun vuosien poissaolon jälkeen.






Venäjän Keisari Aleksanteri III vieraili näissä lapsuuteni maisemissa ensimmäisen kerran vuonna 1880 ja ihastui näkemäänsä. Kahdeksan vuotta myöhemmin kosken rannalle alettiin rakentamaan  majaa keisaria varten. Aleksanteri perheineen vietti majalla aikaa useana kesänä. Suomen itsenäistymisen jälkeen alue rakennuksineen siirtyi valtiolle. Nykyään alueen rakennuksia hallinnoi museovirasto. Talo on ihan käymisen arvoinen kohde, mutta varsinainen aarre on kyllä koski ympäristöineen. Jälkimmäiset on tarjolla vieläpä ihan ilmaiseksi. Taloon päästäkseen pitää jotakin maksaakin.








Näissä metsissä suunnistin yläasteen liikuntatunneilla. Nyt kävelemme rannalle kalaan tai keräämään tyttöjen kanssa kukkia. Pyrähdämme illan suussa iltalenkille. Ei ole hassummat kotikatujen lenkkipaikat Istanbulissakaan, mutta onhan tämä ihan omaa luokkaansa. Meri tuoksuu. Koski kohisee. Puhdas ilma kulkee sisään. Silmä lepää. Tie jalkojen alla vaihtuu asfaltista metsäpolkuun ja taas asfalttiin.











Onhan Kotkassa näitä siltojakin. Liikennettäkin on huomattavasti vähemmän, kun Istanbulin silloilla. Tämän sillan saa ylittää kävellen muulloinkin kun maraton-päivinä. Eikä ole ruuhkaa. Katsoi mihin suuntaan tahansa, niin ei näkynyt yhtään elävää olentoa oman väen lisäksi. 




Suomessa on parasta: Luonto, luonto ja luonto. Puhdas ilma ja virkistysalueet, joihin jokaisella on pääsy. Se, että on niin paljon asioita ja paikkoja, joihin saa mennä ilman maksua. Puhtaat vedet, oikeus hyödyntää luonnon antimia vapaasti. Lupa kävellä metsissä. Rauha ja hiljaisuus. Kotkan parhaat puolet ovat sen vesistöt. Meri, Kymijoki ja kosket. Puhtaus. Vaikka luonnon roskaajia löytyy valitettavasti Suomestakin, on luonnon puhtaus meillä kuitenkin paljon paremmalla mallilla, kun Turkissa.

9 kommenttia :

Elegia kirjoitti...

Oih, ihania kuvia Suomesta! Ja tosiaan ns. jokamiehenoikeudet on erittäin hyvä juttu. Suomesta kaipaan itse niitä ihania, rauhaisia teitä fillaroida ja niiden varrelta voi löytää mitä tahansa. Tai pyöräilyä merenkupeessa. Ja tietty Suomen luonto (kesällä) on on ihan ykkönen! Siihen ei kyllästy koskaan. Kävin usein fillarilenkeillä tekemässä retkiä eri paikkoihin. Pyörälaukussa kulki mukana kamera.

Samaa harrastan nyt täälläkin, mutta täytyy sanoa, ettei ole Suomen voittanutta :)

Leena Lumi kirjoitti...

Oi, miten hurmaava paikka! Tuonne pitää päästä.

Olen kiinnostunut Romanovesita, joten tiedän tästä paikasta lukemisen perusteella, mutta yhtään kaunista kuvaa en ollut vielä nähnyt. Kiitos!

Onkivat pojat ovat aina yhtä liikuttavia;-)

Aili-mummo kirjoitti...

Oikein upeita kuvia ja hyvä kertomus; Langinkoskella en ole koskaan käynyt;DD

Nämä ovat parhaat näkemäni kuvat Suomen luonnosta ja keisarin huvilasta;))

Oikein hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi, Mine.<333

Mine kirjoitti...

Elegia: Niin, Suomessa voi ainakin keväällä, kesällä ja syksyllä hyötyliikkua. Matkat on sen verran lyhyet ja maasto melkoisen helppoa (ainakin tänne verattuna) justiinsa esim. pyöräilyyn. Saa liikunnat ja raittiit ilmat tuosta vain. Istanbuliin ei kannata suunnitella pyöräretkeä:). Huh. Tämä liikenne, tiet ja kukkulat eivät ole tienneet pyöräilijöitä olevan olemassakaan.

Samoin jos haluaa lähteä retkelle luontoon, se vaatii lähtemistä autolla tai julkisilla. Suomessa luonto alkaa kotiovelta. Ainakin jos asuu lähiössä.

Leena: Majaan liittyykin mielenkiintoisia tarinoita. Muistini ei vain jaksa kaivaa niitä esiin. Yritin katsoa netistä, mutta en löytänyt. Joku juttu liittyen tsaarin tyttäriin. Venäjän hovi kiehtoo minuakin. Joskus vielä on pakko päästä Pietariin.

Aili: Kiitos Aili. Kotimaata on vaikeampi kuvata kun ulkomaita. Asioita ei aina huomaa tai sitten niitä pitää liian tavanomaisina. Kaunis se on tuo Suomemme maa. Vielä minä kerkeän jossakin vaiheessa Karjalaankin asti:).

anja kirjoitti...

Olipa upeita kuvia Langinkoskesta ja sen lähiluonnosta! Liekö niin, ettei läheltä oikein huomaa tätä kauneutta, pitää kuin itsestäänselvyytenä.
Langinkoski on meitä lähellä, miksiköhän en ole koskaan siellä poikennut. Nyt vakavasti pannaan mietintään, kun seuraavan kerran Haminaan ajellaan.
Koko tarinasi - nämä kolme viiimeistä postausta - on hämmästyttävän upeita kuvineen ja kertomuksineen. Ihana, että lapsesi saavat kokea Suomen kesän isovanhempien luona, siitä syntyy ikiaikaiset muistot.

Yaelian kirjoitti...

Miten ihania kuvia ja miten kaunista tuolla onkaan.Nämä kuvat saivat nyt aikaiseksi megaSuomi-kaipauksen. Suomessa kesäinen luonto on kyllä sellaista jota kaipaan koko vuoden!

Mine kirjoitti...

Anja: Kiva kun jätit viestin käynnistäsi Anja! Mistäpäin olet kotoisin? Minun lapsuuden kotini oli kävelymatkan päässä Langinkoskelta. Se oli sellainen hieman jännittävän ihana paikka, varmaan juuri noiden Venäjän tsaarien vuoksi.

Yaelian: Niin. Turkin kevät on ihana, silloin en kaipaa yhtään Suomeen, mutta kesä helteillä tulee synnyinmaa mieleen tiheästi:). Huh. Tosin viime kesä oli Suomessakin paikoin kuuma. Sieltä vain puuttuu, onneksi, sen nihkeäksi tekevä kosteus. No, näitä Suomi-kuvia nyt riittää, niin Kotkasta kun muualtakin.

Anonyymi kirjoitti...

Täällä sataa taas RÄNTÄÄ ja oikein päästä puristaa... Kuviesi maisemissa en ole valitettavasti koskaan käynyt, mutta kaunista oli. t:Tiina

Vieläkö Nelonen on sairaana ? Täällä päin maailmaa on ollut sitkeää, sitkeää flunssatautia, joka on voinut kestää jopa kaksi viikkoa ! Saattaisin silti kiikuttaa Nelosen tohtorin juttusille, kun jälkitautina voi tulla vaikka korvatulehdus ! Parempaa vointia potilaalle ! Toivottavasti muut pysytte terveinä !

Mine kirjoitti...

Tiina: Voi voi. Kyllä se kevät sieltä keikkuen tulevi!!!

Nelonen oli eilen jo parempi, tänä aamuna taas kuumetta. Illaksi tuo laski. Eniten huolestuttaa tuo yskiminen. Saapuu yöllä meidän sänkyyn yskimään, joten omat unetkin on vähän niin ja näin. No, se on reilua. Meillä kun on täällä ystäviä kylässä ja heillä on vauva, joka pitää isin ja äidin yöelämän vilkkaana. Olisihan se heitä kohtaan ihan väärin, jos me vain nukkuisimme:).