"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

175. tarina (Marian talolta veden viemäksi)

Kun nyt olet tänne asti tullut, käy myös pistäytymässä Marian talolla. Se sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä Efesoksen raunioista. Kohteena se on vaatimaton eikä paikan katsastamisessa kauaa nokka tuhise. Tarinana sen sijaan Meryemana on kertomisen arvoinen.

Perimätiedon mukaan Maria muutti apostoli Johanneksen kanssa Efesoon ja asui täällä viimeiset vuotensa. 1800-luvulla elänyt saksalainen nunna Katharina Emmerich alkoi saada näkyjä neitsyt-Marian elämästä Efesossa elämänsä loppupuolella. Käymättä itse koskaan Efesossa, hän kuvaili näkyjensä paikkoja niin tarkasti, että izmiriläinen ryhmä niiden avulla löysi talon perustukset Satakieli-kukkulalta (Bülbül- dağı) Efesoksen lähettyviltä.






Paavi Paul VI tunnusti paikan hieman "epävirallisesti" vuonna 1967 Marian kodiksi. Nykyään talon paikalle rakennettu pieni kappeli on melkoinen pyhiinvaelluskohde, erityisesti 15. elokuuta, jolloin siellä pidetään tilaisuus Marian muistolle.

Kierrettyäsi Efeson ja Marian talon voit siirtyä vilvoittavampiin kohteisiin. Ajaessasi Efesosta suoraan kohti rantaa, löytyy rannan tuntumasta useita vesipuistoja. Valitsimme niistä yhden, jonka nimeä en muista. Hyppäsimme renkaille ja annoimme veden viedä.





ps. Jos et vielä tiedä, että mistä ne vauvat tulee, niin kerron sen nyt sinulle. Turkista tietenkin. Täällä ne haikarat nimittäin pesii jokaisen tolpan päässä, valmiina nyyttien toimitusmatkalle pitkin maailmaa.


10 kommenttia :

Kirjailijatar kirjoitti...

Kyllä on pitkä matka haikaroilla :) Onneksi eivät tiputa nyyttejä matkalla.

Mietinkin jo tuossa lukiessani, että onpas siellä paljon turisteja tuollaisessakin paikassa. Mutta sehän sitten selvisi.

Jael kirjoitti...

Tuosta nunnasta olen joskus jotain lukenutkin,en vaan muista mitä. Haikarakuvat ihanat:)

Anonyymi kirjoitti...

Piipahdin mielelläni Marian talolla, mutta vesipuiston jättäisin suosiolla väliin...Vaikka taisin väittää, että olen suht. tyytyväinen itseeni, niin en mielelläni hipsi ympäriinsä uima-asussa.

Tuo haikarakuva on huikea ! Mistähän sekin juttu on saanut alkunsa, että haikarat tuovat lapsia ? Olisi jännä tietää ! Eläkkeellä oleva äitini on kätilö; muistan vuosia sitten, että isäni teki puisia haikaroita roikkumaan synnytysosastolle (äidin osasto) ja minkäkin sain niitä kaksi lahjaksi, kun esikoinen (neiti 18v.) syntyi.

Hauskaa viikkoa ! Toivottavasti kevät ei ole tehnyt siellä tepposia ? t: Tiina

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Ovat harjaantuneet tehtäväänsä, mutta aina niitä tippuu matkallakin. Äitien ja isien suureksi suruksi.

Yaelian: Meillä niitä ei ole, mutta yläpuolelta löytyy Bulgariasta ja alapuolelta tuosta keski- Turkin tietämiltä alas asti. Ovat niin kivoja.

Tiina: En tiedä minäkään moista alkuperää. Ehkä se on ollut vain se helppo pääsy hankalasta tilanteesta. Täällä on ihan huisi kevät! Jeeeee!!!!

pikkujutut kirjoitti...

Meilläkin on niin keväistä että tässä koneella ei juuri malta olla...täytyykin viedä kone parvekkeelle. kohta pääsee vesipuistoihin, onpas elämä yhtäkkiä mukavaa :).

Mine kirjoitti...

Pikkujutut: Ihanaa, ihanaa, ihanaa. Nyt lupaan, että en enää valita mistään. Kohta puikahdan parvekkeelle tarkistamaan talven tuhot. Ensimmäinen kappikuhvi parvekkeella odottaa vielä hetkeänsä. Sitten huutaisin keväthuudon jos kehtaisin.

Leena Lumi kirjoitti...

Mine, minä en nyt ymmärrä mitään...Onko tämä talo siis Israelissa? Onko se alkuperäinen? Ei kai...

Ihanat haikrat, jotka tuovat onnea.

Yksi ystäväni lähetti minulle edellisåpäivänä linkin Teeman matkaohjelmaan, joka oli Istanbulista. Hän oli itse sieltä juuri palannut ja puhkui intoa. Jaksoin istua tässä koneella ja katsoa sen. Se oli hieno juttu, kun tehtiin sitä baklavaa, johon tuli sata ohuen ohutta taikinaa 40 kerroksessa, mutta upeinta oli Elif Shafakin haastattelu. Hän on suurenminen kirjailija ja sen lisäksi vielä kaunotar.

Mine kirjoitti...

Leena: Ei, vaan Turkin Efesossa. Perimätiedon mukaan Maria ja apostoli Johannes asuivat siellä viimeiset vuotensa. Johanneksen hauta on Efesossa. Tämän kappelin paikalta löytyi nunna Katharina Emmerichin näkyjen perusteella talon rauniot, joissa hän koki Marian viimeiset vuotensa asuneen.

Minäkin katsoin tuon ohjelman. Baklava onkin sellainen herkku, että huh huh. Sitä ei onneksi pysty montaa palaa syömään tai saa sokeriähkyn.

Leena Lumi kirjoitti...

Kiitos tiedosta, Mine. Jaelkin ehti minua jo valistaa;-) Olen kovasti historianälkäinen, mutta ainahan on asioita, joista ei ole kuullut tai joita ei muista.

Tyttäreni ilmoitti minulle tänään, että hän vaihtaa teologisen uskontotieteisiin eli vieraat uskonnot kiinnostavat häntä. Siis tällaisia asioita tiedotusluntoisesti puhelimessa;-) Toki aikuinen tytär saa jo itse tehdä päätöksensä eli en sillä, välillä vain vähän huvittaa temperamenttisen Merin vauhti.

Mine kirjoitti...

Leena: Se on hienoa, jos tyttäresi tietää mitä haluaa:). Minä vieläkin kipuilen tuon asian kanssa. En tiedä mitä haluaisin tehdä työkseni. Sen tiedän, että koulunpenkille en enää halua palata.

Ja Maria luonnollisesti yhdistyisi ensiksi Israeliin. Vasta Turkissa olen ymmärtänyt mikä pyhä maa tämä on ollut. Oikea kristinuskon ulkomuseo koko maa.