Kun nyt olet tänne asti tullut, käy myös pistäytymässä Marian talolla. Se sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä Efesoksen raunioista. Kohteena se on vaatimaton eikä paikan katsastamisessa kauaa nokka tuhise. Tarinana sen sijaan Meryemana on kertomisen arvoinen.
Perimätiedon mukaan Maria muutti apostoli Johanneksen kanssa Efesoon ja asui täällä viimeiset vuotensa. 1800-luvulla elänyt saksalainen nunna Katharina Emmerich alkoi saada näkyjä neitsyt-Marian elämästä Efesossa elämänsä loppupuolella. Käymättä itse koskaan Efesossa, hän kuvaili näkyjensä paikkoja niin tarkasti, että izmiriläinen ryhmä niiden avulla löysi talon perustukset Satakieli-kukkulalta (Bülbül- dağı) Efesoksen lähettyviltä.
Paavi Paul VI tunnusti paikan hieman "epävirallisesti" vuonna 1967 Marian kodiksi. Nykyään talon paikalle rakennettu pieni kappeli on melkoinen pyhiinvaelluskohde, erityisesti 15. elokuuta, jolloin siellä pidetään tilaisuus Marian muistolle.
Kierrettyäsi Efeson ja Marian talon voit siirtyä vilvoittavampiin kohteisiin. Ajaessasi Efesosta suoraan kohti rantaa, löytyy rannan tuntumasta useita vesipuistoja. Valitsimme niistä yhden, jonka nimeä en muista. Hyppäsimme renkaille ja annoimme veden viedä.
ps. Jos et vielä tiedä, että mistä ne vauvat tulee, niin kerron sen nyt sinulle. Turkista tietenkin. Täällä ne haikarat nimittäin pesii jokaisen tolpan päässä, valmiina nyyttien toimitusmatkalle pitkin maailmaa.
Perimätiedon mukaan Maria muutti apostoli Johanneksen kanssa Efesoon ja asui täällä viimeiset vuotensa. 1800-luvulla elänyt saksalainen nunna Katharina Emmerich alkoi saada näkyjä neitsyt-Marian elämästä Efesossa elämänsä loppupuolella. Käymättä itse koskaan Efesossa, hän kuvaili näkyjensä paikkoja niin tarkasti, että izmiriläinen ryhmä niiden avulla löysi talon perustukset Satakieli-kukkulalta (Bülbül- dağı) Efesoksen lähettyviltä.
Paavi Paul VI tunnusti paikan hieman "epävirallisesti" vuonna 1967 Marian kodiksi. Nykyään talon paikalle rakennettu pieni kappeli on melkoinen pyhiinvaelluskohde, erityisesti 15. elokuuta, jolloin siellä pidetään tilaisuus Marian muistolle.
Kierrettyäsi Efeson ja Marian talon voit siirtyä vilvoittavampiin kohteisiin. Ajaessasi Efesosta suoraan kohti rantaa, löytyy rannan tuntumasta useita vesipuistoja. Valitsimme niistä yhden, jonka nimeä en muista. Hyppäsimme renkaille ja annoimme veden viedä.
10 kommenttia :
Kyllä on pitkä matka haikaroilla :) Onneksi eivät tiputa nyyttejä matkalla.
Mietinkin jo tuossa lukiessani, että onpas siellä paljon turisteja tuollaisessakin paikassa. Mutta sehän sitten selvisi.
Tuosta nunnasta olen joskus jotain lukenutkin,en vaan muista mitä. Haikarakuvat ihanat:)
Piipahdin mielelläni Marian talolla, mutta vesipuiston jättäisin suosiolla väliin...Vaikka taisin väittää, että olen suht. tyytyväinen itseeni, niin en mielelläni hipsi ympäriinsä uima-asussa.
Tuo haikarakuva on huikea ! Mistähän sekin juttu on saanut alkunsa, että haikarat tuovat lapsia ? Olisi jännä tietää ! Eläkkeellä oleva äitini on kätilö; muistan vuosia sitten, että isäni teki puisia haikaroita roikkumaan synnytysosastolle (äidin osasto) ja minkäkin sain niitä kaksi lahjaksi, kun esikoinen (neiti 18v.) syntyi.
Hauskaa viikkoa ! Toivottavasti kevät ei ole tehnyt siellä tepposia ? t: Tiina
Kirjailijatar: Ovat harjaantuneet tehtäväänsä, mutta aina niitä tippuu matkallakin. Äitien ja isien suureksi suruksi.
Yaelian: Meillä niitä ei ole, mutta yläpuolelta löytyy Bulgariasta ja alapuolelta tuosta keski- Turkin tietämiltä alas asti. Ovat niin kivoja.
Tiina: En tiedä minäkään moista alkuperää. Ehkä se on ollut vain se helppo pääsy hankalasta tilanteesta. Täällä on ihan huisi kevät! Jeeeee!!!!
Meilläkin on niin keväistä että tässä koneella ei juuri malta olla...täytyykin viedä kone parvekkeelle. kohta pääsee vesipuistoihin, onpas elämä yhtäkkiä mukavaa :).
Pikkujutut: Ihanaa, ihanaa, ihanaa. Nyt lupaan, että en enää valita mistään. Kohta puikahdan parvekkeelle tarkistamaan talven tuhot. Ensimmäinen kappikuhvi parvekkeella odottaa vielä hetkeänsä. Sitten huutaisin keväthuudon jos kehtaisin.
Mine, minä en nyt ymmärrä mitään...Onko tämä talo siis Israelissa? Onko se alkuperäinen? Ei kai...
Ihanat haikrat, jotka tuovat onnea.
Yksi ystäväni lähetti minulle edellisåpäivänä linkin Teeman matkaohjelmaan, joka oli Istanbulista. Hän oli itse sieltä juuri palannut ja puhkui intoa. Jaksoin istua tässä koneella ja katsoa sen. Se oli hieno juttu, kun tehtiin sitä baklavaa, johon tuli sata ohuen ohutta taikinaa 40 kerroksessa, mutta upeinta oli Elif Shafakin haastattelu. Hän on suurenminen kirjailija ja sen lisäksi vielä kaunotar.
Leena: Ei, vaan Turkin Efesossa. Perimätiedon mukaan Maria ja apostoli Johannes asuivat siellä viimeiset vuotensa. Johanneksen hauta on Efesossa. Tämän kappelin paikalta löytyi nunna Katharina Emmerichin näkyjen perusteella talon rauniot, joissa hän koki Marian viimeiset vuotensa asuneen.
Minäkin katsoin tuon ohjelman. Baklava onkin sellainen herkku, että huh huh. Sitä ei onneksi pysty montaa palaa syömään tai saa sokeriähkyn.
Kiitos tiedosta, Mine. Jaelkin ehti minua jo valistaa;-) Olen kovasti historianälkäinen, mutta ainahan on asioita, joista ei ole kuullut tai joita ei muista.
Tyttäreni ilmoitti minulle tänään, että hän vaihtaa teologisen uskontotieteisiin eli vieraat uskonnot kiinnostavat häntä. Siis tällaisia asioita tiedotusluntoisesti puhelimessa;-) Toki aikuinen tytär saa jo itse tehdä päätöksensä eli en sillä, välillä vain vähän huvittaa temperamenttisen Merin vauhti.
Leena: Se on hienoa, jos tyttäresi tietää mitä haluaa:). Minä vieläkin kipuilen tuon asian kanssa. En tiedä mitä haluaisin tehdä työkseni. Sen tiedän, että koulunpenkille en enää halua palata.
Ja Maria luonnollisesti yhdistyisi ensiksi Israeliin. Vasta Turkissa olen ymmärtänyt mikä pyhä maa tämä on ollut. Oikea kristinuskon ulkomuseo koko maa.
Lähetä kommentti