"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

177. tarina (Mardin- saattoi olla kaunis)

Niin mies päätyi Mardiniin. Kaupungin peitti sakea sumu koko lyhyen vierailun ajan. Kotiin palannutta pommitin kysymyksilläni, sillä halusin tietää kaiken. Oliko kaupunki kaunis, kannattaisiko sinne mennä, missä olivat käyneet, mitä olivat nähneet? Vastaukseksi sain: "Kaupunki saattoi olla kaunis, mutta se peittyi sumuun. Luostari oli ehkä hieno, jos sen olisi nähnyt."















Kuvien perusteella sumuinen Mardin oli jotakin jota itsekin olisin halunnut kokea. Usein peitetty vetää enemmän puoleensa, kun ihan paljas. Entistä enemmän halusin päästä Mardinin näkemään, sumuisena ja kirkkaana päivänä. Vuosia myöhemmin haaveeni toteutui. Mardin täytti kaikki toiveeni ja vielä enemmän. Kaupunki ja luostari eivät piilotelleet sillä kertaa. Kuvat omalta luostari käynniltäni ovat täällä.

Koska Mardin on ehkä lempikaupunkini Turkissa heti Istanbulin jälkeen, vien teidät sinne vielä kerran. Mieheni, tuo onnenpekka, pääsi näet Mardiniin vielä toisenkin kerran työmatkalle. Miten toisilla voikin olla sellainen tuuri? Tuon matkan keväisen Mardinin esittelen teille ensi kerralla ja sitten kirjoitan teille sen Istanbulin kevään, johon nyt puikahdan! 

9 kommenttia :

A kirjoitti...

Ihan hienoja kuvia nämäkin, Mardinista otetut kuvat;DD

Leppoisaa viikon jatkoa, Mine.<3

Jael kirjoitti...

Sumu saa usein kuvat näyttämään utuisen kauniilta.HIenot kuvat taas ja lisääkin Mardinista olisi kiva nähdä!

Anonyymi kirjoitti...

Luostarit ovat lumoavia ! Minä suren täällä Heinäveden Valamon tulipaloa ja tuhoutuneita aarteita. t: Tiina

Kirjailijatar kirjoitti...

Olipa muuten ihan erilaiset kuvasarjat nämä kaksi Mardinista. Mutta minä pidän sumusta, se on jotenkin kuvauksellista. Se tuo kuviin sellaista kaunista melankoliaa, josta nautin.

Mine kirjoitti...

Aili: Sumussa on kaunis puolensa.

Yaelian: Vielä laitan ainakin yhden sarjan Mardinista keväällä. Sitten siirryn Istanbulin kevääseen.

Tiina: Jep. Minä olen ihan luostari fani. Tosin Suomen luostareissa en ole käynyt, enkä Venäjän. Vanhaan Valamoon kyllä tahtoisin. Harmi oli tosiaan tuo tulipalo:(.

KIrjailijatar: Sumu ja hämäränhyssy. Siinä katoaa kova valo, joka paljastaa joskus liikaa. Sumussa ja hämärässä asiat näyttävät pehmeämmiltä ja sitä myöten kauniimmilta. Niin ja aamun valossa, auringon noustessa.

anumorchy kirjoitti...

Meilla oli Mardinissa aika hammentava kokemus. Tyomiehet kutsuivat meidat puusepanverstaaseensa katsomaan toiselta puolelta avautuvia upeita Mesopotamian tasangon maisemia. Nayttivat enemman syyrialaisilta ja puhuivatkin keskenaan arabiaa. Kysyivat meilta elekielella mista olemme. Kun sanoimme etta Israelista, menivat aika hiljaisiksi. Nopsaan kiittelimme hienoista maisemista ja siirryimme takavasemmalle.

Mine kirjoitti...

Anu: Se on surullista, jos on täytynyt tuntea olonsa epämukavaksi maan tai kansallisuuden vuoksi. Nuo idän alueet on sellaisia, jonne meidän jotkut turkkilaiset ystävät eivät uskaltaisi mennä. Pitivät meitäkin hurjina, kun siellä lasten kanssa ajelimme. Minun täytyy sanoa, että koin idässä sellaista vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä, että en ole missään muualla kokenut. Siksi koko alue on jäänyt sydämelleni ihan erityisesti. Ja siksi Vanin maanjäristys tuntui todella kurjalle ja epäreilullekin.

Elegia kirjoitti...

Upeita kuvia jälleen kerran! Sumu tekee maisemasta jotenkin jännittävän ja kiehtovan.

En ole koskaan Turkissa käynyt, joten nautin näistä matkoistasi lukuisine kuvinesi. Ne tuovat kyseistä maata esille ja tekevät siitä tutumman.

Tunnustan, etten ole oikein koskaan ajatellut Turkkia sellaisena maana, johon haluaisin matkustaa. En tiedä miksi. Mieli on kyllä muuttunut. :-)

Mine kirjoitti...

Elegia: Minäkin pidän sumusta. Meidän ystävämme vain jäi vähän aikaa sitten sumussa junan alle. Onneksi selvisi hengissä. Se muistutti taas, että sumu ei ole paras kaveri liikenteessä.

Turkin kuva on helposti yksipuolinen Alanya-kohde, jossa on rantsut ja baarikadut. Minuakaan ei kiinnosta sellainen Turkki. Etelässäkin on tosi hienoja kohteita, mutta ne ei ole itsellä ne kohteet, jonne suomituristeja tuodaan. Toivottavasti tämän kesän reissumme onnistuu ja pääsen näyttämään ne teille. Omat lempikohteeni etelässä on Kas ja Olimpos, sekä tie Olimpoksesta Fethiyeen.