"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 26. syyskuuta 2011

62. tarina (Tunis- Kiitos ja Amen)

Etukäteen mietimme kannattaako viikonlopun vuoksi lähteä ulkomaille. Kyllä kannatti. Ehdimme nähdä todella paljon, kävellä ihan kylliksemme, saada mukavan kuvan Tunisista. Maistaa, haistaa, katsoa ja kuulla.






Tunisissa kävellessämme silmät saivat jatkuvasti virikkeitä. Kaakeleita, katulamppuja, käsitöitä ja kylttejä.  En osaa arabiaa, joten sanojen merkitys jäi peittoon. Omasta taustastani käsin hymyilytti joka kerta, kun paikallinen pankki sattui eteeni. Se yksi ja ainoa, jolla ei näyttänyt olevan kilpailevia yrityksiä.


Kiitos Tunis, toivon sinulle rauhallista tulevaisuutta, onnellisia jasmiinin tuoksuisia päiviä ja kaikkea hyvää. Amen!

3 kommenttia :

Sateenkaari kirjoitti...

Kaunista ja mielenkiintoista.
Olen taalla ihastellut kaupoissa noita "hunnutettuja naisia",jotka ovat olleet nahkasta tehtyja.Olen suunnitellut eteisen seinalle.

Kirjailijatar kirjoitti...

Tosi kauniita kuvia. Laatat on niin kauniita. Portugalissahan oli kanssa niitä. Nuo värit...

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Nahkaiset huntunaiset oli selvästi Tunisin juttu. Täällä en ole nähnyt siinä määrin. Ei tullut ostettua, mutta katseltua kuitenkin.

Kirjailijatar: Sanoinkin Lissabonissa, että täällä on jotakin hyvin samaa kuin Tunisissa. Ja kuitenkin kumpikin paikka oli ihan omanlaisensa. Turkissakin on kaakelinsa, nekin ihan oman värisensä. Niin, Tunisin ja Lissabonin väreissä oli paljon samaa - siitä se samanlaisuuden tunne varmaan muuten tulikin.