Vanhakaupunki on tyhjä. Me kuljemme sen kaduilla ja mietimme: missä kaikki ihmiset ovat? Vastaus löytyy kirkoista. Perjantai-iltana Zagrebin kirkoissa kaikuu virret. Kirkon penkit täyttyvät. Turisti saa pysähtyä hetkeksi kokemaan pyhää yhteyttä ennen palaamistaan kadun hiljaiseen arkeen.
Illan pimettyä väki virtaa kaduille ja täyttää ruokapaikat. Kuljemme virran mukana. Lapset syövät matkan ties kuinka monennet pizzat. Minä en enää voi, sillä olen kriittisillä rajoilla. Tämän loman aikana kaikki housuni ovat kutistuneet. Kuumien päivien päätteeksi ilta tuntuu ihanalle, ruoka maistuu liian hyvälle ja juomista kuluu.
Me kävelemme tällä matkalla rikki kolmet sandaalit. Niistä viimeiset, pienet ja punaiset, hajoaa Zagrebin illassa. Zagrebista kuuluu ostaa kengät ja kravatti, sanoo matkaopas. Meiltä vain loppuu aika.
9 kommenttia :
Onhan siinä kaloreita palanut, kun olette kävelleet.
Minä jäin sinne Piraniin...
Tuonnekin olisi mielenkiintoista mennä! Teidän matkanne on kyllä ihana!
Mitä siitä jos housut kiristää ☺
Voi pojat, sanoin etten reissaa mihinkään Lillaa pidemmälle tänä vuonna, mutta aika mukava matka tässä on tullut tehtyä ☺☺
Leena: Onhan siinä palanut. Ja onhan sitä kaloreita saatu, kun on ahdettu sisuksiin kaikkea herkkua. Mutta lomalla ei lasketa, se on vissi se.
Yaelian: Kyllä minusta on Istanbulissa kasvanut myös kaupunkilainen. Niissä on puolensa.
Pepi: Hyvä on jos paikallaan viihtyy. Jos pystyy taltuttamaan levottomat jalat. Minä kyllä viihdyn paikallani, mutta nautin matkan päälläkin.
Niin minäkin olen nauttinut aina, kakarasta asti -joskus ihmettelen itsekin tätä "pysähtyneisyyttä", mutta ilmeisesti reissasin jo niin paljon, että nyt maltan nauttia tällaisista virtuaalimatkoistakin ☺
Kiitos sinulle kun jakstat matkustuttaa meitä muitakin!!
Zagreb jätti minut kylmäksi turismin ja länsimaisuuden ihannoinnin takia. Niin ja liian siloisen kaupunkikuvankin vuoksi. Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat turistikulisseilla. Hyvä sana. Sen sijaan kroatialaisten vilpitön ystävällisyys, puheliaisuus ja kiinnostuneisuus turistia kohtaan yllätti positiivisesti. Juttelin useamman ihmisen kanssa niin kaupungilla kuin junassakin ja päällimmäisenä muistan matkasta heidät ja pitkät keskustelumme.
Tunnustan, syön pizzaa joka maassa, eikä minun pizzakiintiöni ole koskaan täyttynyt :)
Saga: Minä kärsin siitä muualla Kroatiassa enemmän. Zagrebissa oli jotenkin helpompaa tässä suhteessa. Minäkin syön pizzaa. Voisin syödä varmaan joka päivä suuni puolesta. Mutta mahani paisuu ja turpoaa, eikä sille olisi hyväksi yksikään pizza. Se vain on justiinsa hyvä helle ruoka.
Nyt vähän harmittaa, että päätimme jättää tuonkin väliin. Mutta ajattelimme, että nyt ei pidetä kiirettä, vaan ollaan vaan rauhassa. Hyvää loppumatkaa!
Kirjailijatar: Älä kadu mitään! Näette sitten paremmin ne mihin menette. Meillä piti hiukan hoppua, kun oli päästävä tänne Peshteraan tiettynä päivänä. Niin, ja loppuu meillä kyllä rahatkin. Ei ole maailman halvinta tällaisella porukalla reissaaminen. Kotona sitten kaurapuuroa ja kuoriperunoita, että saadaan seuraava reissu maksettua:D.
Lähetä kommentti