Kello oli soittamassa aamulla. Lonely Planet oli varoittanut valtavista jonoista Versaillesiin ja kehoittanut olemaan ajoissa paikalla. Me yritimme kyllä, mutta kun uni maistui niin makealle. Heräsimme niin hitaasti. Ja kun lopulta pääsimme hotellin aamupalapöytään, juutuimme sinne loputtoman pitkäksi aikaa. Aamupala oli vain niin niin hyvä, että olisi ollut väärin hotkia. Istuimme siis pitkällä kaavalla ja nautimme koko rahan edestä. Ja ehkä ylikin.
Kun saavuimme lopulta Versaillesiin siellä oli kamalan pitkät jonot. Aurinko porotti todella kuumasti ja odottaminen siinä helteessä ei kiinnostanut ketään. Teimme siis pikaisen ohjelmanmuutoksen. Ostimme päivälipun julkisiin ja hurautimme Eiffeliä katsomaan. Päätimme yrittää Versaillesiin illemmalla. Josko jonot olisivat siiheksi huvenneet?
Ja sitten me jonotimme. Aurinko paistoi kuumasti. Suojasimme päitämme miten taisimme. Jono mateli eteenpäin ja teki monen monta mutkaa pitkin pihaa. Onneksi jälkikasvu sai odottaa seinustojen varjoissa ja kiipeillä kaiteilla. Välillä karkasin jonosta ostamaan jätskiä ja sitten taas jonoon notkumaan. Niin kului helteinen tunti ja lopulta pääsimme sisään.
Minua ei kiinnostanut niinkään itse palatsi. Paloin halusta päästä sen puutarhaan. Kurkin sitä ikkunoista ja nautiskelin jo pelkästä ajatuksesta: kohta kävelen siellä. Mutta kun saavuimme linnasta ulos, alkoi taivaalta tippua vettä. Vartijat katsoivat lippujamme ja sanoivat, että puutarha ei sisälly niihin. Pettymys tulvahti minuun. Ilmeeni nähdessään vartija sanoi, että jos odottaisimme puoli tuntia palatsin sulkeutumista, avattaisiin puutarha sen jälkeen kansalle kulkea. Me päätimme odottaa.
Samalla aukenivat taivaan hanat. Ukkosmyrsky ilmestyi kun tyhjästä palatsin päälle. Tuli vettä, rakeita ja hyinen kylmyys. Yritimme pysyä oviaukossa edes jonkunlaisessa suojassa, mutta kastumme silti. Lapset hytisivät ja halusivat heti paikalla autoon. Sinne ei vain ollut siinä ilmassa mahdollista palata. Onneksi. Puolen tunnin odotuksen jälkeen sade hiljeni, puisto aukeni ja seurasi matkani kokokohta. Mutta siitä kuulette ja näette sitten ensi kerralla.
Kun saavuimme lopulta Versaillesiin siellä oli kamalan pitkät jonot. Aurinko porotti todella kuumasti ja odottaminen siinä helteessä ei kiinnostanut ketään. Teimme siis pikaisen ohjelmanmuutoksen. Ostimme päivälipun julkisiin ja hurautimme Eiffeliä katsomaan. Päätimme yrittää Versaillesiin illemmalla. Josko jonot olisivat siiheksi huvenneet?
Pian olimmekin potkimassa pikkukiviä Seinen varrella. Puiden takana kohosi se kuuluisa torni, johon moni halusi päästä sisälle. Me emme halunneet. Oli mukavampaa ostaa pikku- Eiffeleitä katumyyjiltä. Istua jäätelölle nurmikolle ja tarkkailla ympärilleen. Tämä oli nyt sitten se Pariisi.
Seuraavaksi hurautimme Notredamelle. Yllätys yllätys, sielläkin jonotettiin. Näytti siltä, että kaupungissa ei jonottamatta selviäisi yhtään mihinkään. Tutkailimme siis Notredamen messuajankohdat seuraavaa päivää varten ja palasimme takaisin Versaillesiin. Jonottamaan.
Ja sitten me jonotimme. Aurinko paistoi kuumasti. Suojasimme päitämme miten taisimme. Jono mateli eteenpäin ja teki monen monta mutkaa pitkin pihaa. Onneksi jälkikasvu sai odottaa seinustojen varjoissa ja kiipeillä kaiteilla. Välillä karkasin jonosta ostamaan jätskiä ja sitten taas jonoon notkumaan. Niin kului helteinen tunti ja lopulta pääsimme sisään.
Tungos oli melkoinen. Ymmärtäähän sen. Äsken jonotimme valtavan suuren pihallisen verran. Nyt se koko pihallinen kulki palatsin käytäviä meidän kanssamme. Velloimme tungoksen mukana ja katselimme sitä loistoa ympärillämme. Esikoinen oli lukenut juuri historiassa Ranskan vallankumouksesta ja oli meidän historioitsijamme tällä matkalla. Koulukirjat elivät. Täällä eli aurinkokuningas.
Minua ei kiinnostanut niinkään itse palatsi. Paloin halusta päästä sen puutarhaan. Kurkin sitä ikkunoista ja nautiskelin jo pelkästä ajatuksesta: kohta kävelen siellä. Mutta kun saavuimme linnasta ulos, alkoi taivaalta tippua vettä. Vartijat katsoivat lippujamme ja sanoivat, että puutarha ei sisälly niihin. Pettymys tulvahti minuun. Ilmeeni nähdessään vartija sanoi, että jos odottaisimme puoli tuntia palatsin sulkeutumista, avattaisiin puutarha sen jälkeen kansalle kulkea. Me päätimme odottaa.
Samalla aukenivat taivaan hanat. Ukkosmyrsky ilmestyi kun tyhjästä palatsin päälle. Tuli vettä, rakeita ja hyinen kylmyys. Yritimme pysyä oviaukossa edes jonkunlaisessa suojassa, mutta kastumme silti. Lapset hytisivät ja halusivat heti paikalla autoon. Sinne ei vain ollut siinä ilmassa mahdollista palata. Onneksi. Puolen tunnin odotuksen jälkeen sade hiljeni, puisto aukeni ja seurasi matkani kokokohta. Mutta siitä kuulette ja näette sitten ensi kerralla.
14 kommenttia :
Olipas niin tyystin erilainen Pariisin matka teillä kuin meillä. Me emme edes nähneet jonoja, mutta emme mihinkään yrittäneetkään. Eiffelinkin näimme vain ikkunastamme.
Versailles kyllä kuului kohteisiimme, muttei tuo osasto. Meidän oli tarkoitus käydä vain Marie Antoinetten talossa, johon oli puolet halvemmat liput ja johon sisältyi just se puutarha. Ja nekin liput jos osti netistä valmiiksi, niin pääsi jonottamatta. Paitsi että kai siihenkin pisteeseen jokin jono olisi ollut missä joku tsekkaa niitä etukäteenostettuja:)
Ei sitten lähdetty koko Versaillesiin koska oli niin tympeät kelit. Ajateltiin, että sinne olisi varmaan muutenkin mukavampi mennä talviaikaan.
Eiffeltornimme ostimme yhdestä pienestä ruokakaupasta, jossa ne oli 0,20-0,50 e/kpl. Just nuo samat.
Pariisi lienee edelleen suosituin turistikohde maailmassa...
Itse ostan liput netin kautta etukäteen kaikkiin paikkoihin missä on odotettavissa kunnon jonotusta, jopa liikennevälineisiin, olen niin maailman huonoin jonottaja :)
Versaillesiin ostin opastetun käynnin ja se oli siinä väen paljoudessa ihan silkkaa kukkua, koska opas huuteli juttunsa ihan omin äänivoimin.... ja haluan muutenkin katsella rauhassa just sitä mitä huvittaa, ja juuri niin kauan kuin huvittaa. Toisen kerran on tullut sorruttua opaspalveluihin Vatikaanissa... ei koskaan enää minkäänsortin maksettuja opaspalveluja! Kun perehtyy itse kohteeseen etukäteen, saa paljon enemmän irti ja voi ihan omaan tahtiin tutkiskella asioita. Joskin nyt jokin hauska (?) tarina voi jäädä kuulematta...
Puutarhatarinaa odotellessa :)
On ne melkomoisia taideteoksia nuo vanhat palatsit, niin Versailles, Vatikaani kuin Talvipalatsikin!
Silloin joskus vuonna kaksi tai kuusi ei matkailul ollut vielä tässä mittakaavassa, me saatiin kulkea melkeinpä omana pienenä ryhmänämme, en muista ertä peilisalissakaan olisi kovin montaa muuta ihmistä ollut.
Toissa kesänä Vatikaanin museoissa olikin sitten olo kuin sillillä suolassa.
Huomista odotellen... :)
Huiman hienoja kattomaalauksia, voisin tuijotella noita loputtomiin.
Minun hermot ei kestä minkäänlaista odottelua ja jonottamista. Kyllähän sekin palkitaan, kuten sinut tuo puutarha, jonka ilolla odotan nyt näkeväni sinun silmin.
Kiitos suurenmoisesta matkasta, MINE.<33333
Tuon Versain loistoa on vaikea kuvitella käymättä siellä, mutta nyt sain aavistuksen hienoista valokuvistasi!!
Pietarin palatseissa olen käynyt useamman kerran, ne ovat mahdottoman ylellisiä ja upeita...
Hyvää matkan jatkoa, ja kiitos tästä matkapostauksesta, MINE.<3333
Jee! Ihan innoissani muistelen omaa Pariisin matkaani ja samoja kohteita. Tosin Versaillesissa emme käyneet. Mekin jonotimme kaikkialle, mutta mielestäni jonot kulkivat yllättävän nopeasti. Pisimpään taisimme jonottaa Notre Damen torneihin. Louvreenkin oli kamalat jonot, mutta sisällä olimme alle puolessa tunnissa. Mekään emme kiivenneet Eiffeliin vaan sen sijaan riemukaarelle :) Mikä oli hyvä vaihtoehto.
Upeita kuvia jälleen! :))
Itsenäisyyspäivän ja vapun aikoihin ei tarvinnut jonottaa juuri ollenkaan. Louvreen oli ehkä noin 10 min. jono. Silloin ei tietenkään ole ulkona kauniit maisemat, mutta sisäkohteiseen oikein otollinen aika.Olin viime vapun aikaan työmatkalla Pariisissa ja silloin osa työkavereistani kävi Eiffel-tornissa. Varoittelin jonoista, mutta heidän ei ollut tarvinnut jonottaa lainkaan.Hyvä tuuri. Jonottaminen kesähelteessä on mitä kauheinta puuhaa!!!:(
Harmi, että juuri ukkosmyrsky piti ilmestyä kun olitte menossa puutarhaan..Odotan innolla seuraavaa kertomustasi millainen kokemus puutarha oli ;))))
Mukavaa ja Aurinkoista viikonloppua!:)
Liivia: Oli pääsiäinen, joka ehkä selitti jonoja joka puolella? Ei se meitä nyt niin mahdottomasti häirinnyt. Minulla ei ole tarve päästä joka paikkaan sisälle. Oli ihan elämys ajella junalla ja katsella maisemia sieltä käsin. Jonotimme Versaillesiin ja Louvreen ja molemmat olivat vaivansa väärtit. Marie Antoinettin talon olisin halunnut nähdä, mutta se meni kiinni. Puisto itsessään oli sellainen elämys, että siitä tuli matkan kohokohta.
Tiina: Me olemme niin spontaaneja matkalaisia, että en pysty tuollaiseen ennakointiin, kun lippujen etukäteisostoon;). Pitäisi ehdottomasti opetella. Ensi matkalle varasin nyt hotellit. Ahdistaa ihan. Mitä jos valitsin ihan huonoja?
Pepi: Kyllä niihin käytettiin aikaa ja rahaa. Nähtiin vaivaa. Hienoja ovat, mutta kyllä minä joka kerran mietin, että tuntuiko ne asukkaiden mielestä kodilta?
Saga: Pariisissa oli niin hirmuisesti taidetta, että lopulta tuli oikea ähky. Ensin tämä palatsi. Ja stten Louvre, joka oli ihan käsittämätön. Turruin niin, että en vain jaksanut enää. Kun olisi saanut nautittua pienempinä annoksina...
Aili: Minäkin haluaisin joskus nähdä Pietarin palatsit. Kunhan asetutaa taas Suomeen, niin ovat sitten lähempänä nähtävillä. Versaillesissa ei oltu säästelty loistossa, oli kristallia, kultaa ja taidetta. Hyvä oli käydä, mutta en kaipaa toistamiseen sinnekään. Palatsin puutarhaan kylläkin. Siellä olisi hyvä kiertää ajan kanssa.
Hietzu: Kyllä jäi meiltä monta asiaa näkemättä. Emmekä olleet ajatelleetkaan, että kaikkialle kerkeisimme. Versaillesiin piti päästä, kun se oli esikoisen aiheena ollut koulussa juuri ennen lähtöä. Ja minä halusin niin sinne puutarhaan.
Lilja: Talvella on tietenkin parempi, ruuhkien suhteen. Kevään ilot oli tietenkin vehreys ja lämmin sää. Nyt tuo pääsiäinen saattoi olla se syy, miksi joka paikka oli tungoksessa? Ukkosmyrsky oli alkuun harmi, mutta kääntyi onnenpotkuksi. Joskus se on niin tässä elämässä:).
Pariisi olisi ihana kokea, mutta olisikohan mahdollista ilman jonoja? Ei varmaan.. Ihania kuvia!
Sennie: Luulen, että olisi mahdollista ainakin lyhyemmillä jonoilla. Jos osaisi ajoittaa matkan oikein.
Tuskinpa nuo kodilta ovat tuntuneet, mutta tuskin puitteet muutenkaan ovat kotoisat olleet kaikkine seuraneiteineen, marsalkkoineen, palvelijoineen....ainoa hetkin olla yksin on ollut ehkä unessa -jos silloinkaan!
Ehkäpä joku portinvartijan eukko on saanut elää suurinpiirtein normaalia elämää, linnojen sisällä tuskin kukaan.
En kadehdi ainuttakaan tuolla elänyttä, mutta olen iloinen siitä että kaikki tuo kauneus on tallessa jälkipolville.
Taitaa kaikilla aikakausilla olla omat suuruudenhulluutensa :)
Pepi: Niin, mutta jos ei muusta tiedä, ei ehkä muuta kaipaakaan? Ja jos koko ajan kaikki tehdään omasta puolesta, ehkä siihenkin tottuu? En kadehdi minäkään julkkiksia, kuninkaallisia tai muita. Enkä toivo linnaa enkä palatsia, enkä puolta valtakuntaa.
Olen käynyt kyllä Pariisissa, mutten koskaan Versaillesissa, mikä on tavallaan sääli. Mutta enköhän minä sinnekin joskus ehdi. Tuollaisissa upeissa palatseissa tulee niin helposti sellainen ähky, loistoa on niin paljon, ettei sitä oikein pysty enää sulattamaan.
Kirjailijatar: Minulla ei ole koskaan ollut Pariisi pakkoa. Nytkin, kun tuli puheeksi tämä Pariisiin lähtö, halusin nimenomaan Versaillesiin. Enkä palatsiin vaan siihen puistoon. Kyllä silmäni silti palatsissakin lepäsi. Onhan se oman aikansa taideteos. Loistelias ja ylitsevuotava.
Lähetä kommentti