318. tarina (Ohrid- ei hassumpi alku matkalle)

Mistä ne ajatukset mahtavatkaan syntyä? Vaikka se palava halu lähteä autolla Kroatiaan? Karttoja tutkiessa ajatukset viirasivat sivupoluille ja matka rupesi paisumaan. Jos kävisi mennessä Makedoniassa. Kappas, Tiranakin olisi noin lähellä. Mitäs jos käytäisiin katsomassa myös Mostarin silta...

Kesäkuun loppupuolella auto starttasi pihalta. Tätä matkaa ei siis ainakaan tehtäisi työntäen:). Ensimmäinen etappimme oli Istanbulin laitamilla sijaitseva Turing. Sieltä saimme autolle tarvittavat ulkomaanpaperit, joiden kanssa lähdettiin kohti Kreikan rajaa.

Moottoriteitä saikin sitten hurruutella koko pitkän päivän. Ensimmäisenä päivänä saattoi jälkikasvua vielä istuttaa autossa huoletta, joten tehtiin koko päivä vain muutaman pysähdyksen taktiikalla. Ensin hampurilaisia ylikansallisesta ketjusta ennen Kreikan rajaa ja kahvia ja jäätelöä Makedonian rajaa lähestyessämme. Mietin, että on ne hienoja ne Suomen ABC- ketjut. Kreikasta ei löydä moottoriteiden varsilta mitään, missä voisi pysähtyä. Tankkaamaankin pitää poistua kaupunkeihin. Tai no, löytyi se yksi huoltamokompleksi lopulta läheltä Makedonian rajaa.

Makedoniassa teiden kunto huononi, mutta maisemissa ei ollut valittamista. Laskeva aurinko kultasi tiet ja sokaisi kuskin. Sitten oli edessämme Ohrid. Ennen kuin ehdimme yhtään miettiä sitä, että mistä aloittaisimme yöpaikan metsästyksen, kurvasi viereemme mopo ja ikkunaan koputettiin. Ohridin turkkilainen mieshän se siellä, valmiina auttamaan: "Seuratkaa minua." Ja mehän seurasimme. Puikkelehtien vanhankaupungin pieniä kujia. Istuen autossa, kun mies ja uusi ystävämme tinkasivat meille hotellihuoneet. Kantoivat tavarat sisään hotelliin ja lähtiessä toivotti tervetulleeksi kaupunkiinsa. Kun halusimme maksaa avusta edes jotakin vaivan palkkaa, hän totesi: "Juodaan tavatessa vaikka kahvit yhdessä. Iyi akşamlar!"

Esikoisella oli migreeni. Meillä muilla nälkä. Lääkitsimme potilaan ja hän jäi nukkumaan pimeään hotellihuoneeseen. Me muut suuntasimme järven rantaan. Katsoimme kaunista järveä ja vieressä kohoavaa vanhaakaupunkia hymyn pyrkiessä suupieliin. Ei hassumpi alku matkalle. Miten ihanaa on tulla jonnekin, josta ei osaa odottaa mitään ja huomata löytäneensä aarteen.

Ensimmäisen illan pizzat löytyivät heti hotellin vierestä ja ne maistuivat niin hyvälle, että olisi voinut tirauttaa muutaman onnen kyyneleen. Etenkin siinä vaiheessa, kun tuli lasku. Balkanin loma oli ainakin tässä kohdassa todella hyvä valinta suurperheelle. Edullista, hyvää ja kaunista. 

Kakkonen kietaisi pizzapaloja kääreeseen ja ryhtyi pizzalähetiksi. Sisko oli onneksi saanut hotellilla avun vaivoihinsa ja oli lähetyksestä hyvillään. Meidän muiden saapuessa hotellille tuli jo yhden pizzapalan perusteella kysymys: "Eikö me voitaisi jäädä tänne? Täällä on ihanaa!"

Muistitko: Ohridin aamusta lähetin teille tällaisen kortin.