547. tarina (Tästä tulikin tällainen päivä)

Karoliina haastoi kanssabloggaajiaan kertomaan normaalista päivästään jo jonkun aikaa sitten. Ajattelin sitä lukiessani, että se on minulle mahdoton haaste, sillä minulla ei ole mitään normaaleja päiviä. Minullahan ei ole työaikoja. Asun kaupungissa, jossa mitkään aikataulut eivät pidä ja jossa suunnitelmat muuttuvat tiheään tahtiin. Välillä venytään ympäripyöreisiin päiviin ja sitten taas otetaan löysemmin rantein. Jokainen päivä on taatusti erilainen, kun edellinen ja kovin usein saa illalla todeta, että "jaahas, tästä tulikin tällainen päivä".

Nyt näyttäisi edessä olevan taas sellainen reippaamman puoleinen viikko, joten lenkkikengät on saanut pakata kaappiin. Se ei tarkoita, ettenkö olisi liikkeessä. Mihinkään järkevään postailu-sarjaan ei taida olla rahkeita, joten ajattelin pyhittää tämän viikon "viikko kanssani"-muutokseen tuosta Karoliinan versiosta.  Yritän siis aina koneen ääreen ehtiessäni selostaa, että  mitä mikäkin tämän viikon päivä on pitänyt sisällään. Normaalia tai ei, tervetuloa Minen maanantaihin.

Kouluaamuina, kuten tänään, kello soi 7.10. Esikoinen on jo herännyt ja häärää keittiössä valmistamassa itselleen eväitä kouluun. Keitän kupin kahvia ja napsautan tietokoneen auki. Aamuun kuuluu   kolmen koululaisen herättelyä, aamun uutiset, blogistanian kuulumiset ja sähköpostien läpikäyminen. Esikoinen lähtee matkaan klo. 7.40, muiden koulubussi saapuu klo. 8.15 ulko-oven eteen. Meillä on todella omatoimiset lapset, joten yleensä aamulla tapaan vain varmistella. "Onhan hampaat pesty/eväät etsitty/läksykirjat mukana?"

Minä lukitsen kotioven hieman ennen yhdeksää. Kävelen bussille reppu selässä ja olen valmis helmeilemään. Peshteran helmiprojekti 2014 on siis alkanut tänään. Erotuksena aikaisempiin vuosiin, on Suomesta saapunut eräs vapaaehtoinen apulainen. Hän on suunnitellut tämän vuoden korut ja tänään oli vuorossa  tarvikkeiden etsiminen korutarvikekaupoista. Sukellamme niin helmien maailmaan, että unohdan kokonaan ottaa teille kuvia. Sormet mustina hämmennetään ja mietitään värejä, kokoja ja lankojen paksuuksia. 

Kun reppu on täynnä, käydään syömässä linssikeittoa läheisessä kuppilassa. Kello on yllättävän vähän. Olin olettanut tarvikkeiden keräämiseen kuluvan enemmän aikaa. Päätän hyödyntää muutaman tyhjän tunnin lenkkeilemällä mosaiikkimuseolle. Lähden siis vieraan ja hänen oppaakseen lupautuneen rouvan kanssa kohti Sultanahmetia.

Granaattiomenat ovat parhaimmillaan. 

Taidegalleriassa ihailemme ohimennessä tauluja. Taiteilija itse on paikalla, eikä anna meidän rauhassa katsoa, joten emme viivy siellä pitkään. Sitten tieni eroaa muiden kanssa. Kävelen mosaiikkimuseolle vain huomatakseni, että se ei ole maanantaisin auki. Mitäs nyt tekisi? Kävisikö sitten vaikka ostamassa lokakuun asian? Se voisi olla vaikka öljylamppu ikonini päälle ja niitähän saattaisi saada Suuren basaarin takana olevalta kuparikadulta?

"Täällä on yksi rouva, joka haluaisi ostaa tällaisen lampun ja pidikkeen, joka kiinnitetään seinään, paljonkos nämä maksavat?" 

Jeesus-lamppu. Eikä!

Lampukasta pyydetään ihan liikaa. Halvemmalla saisin tuollaisen kuparitarjottimen. Ostan siis sellaisen. Sekin kun oli listalla. Lampukan etsintä saa siis jatkua ja tarjotin kainalossa onkin mukavaa notkua ratikka-laiva-ruuhkabussikombinaatiossa kotiin. Tämä tarjotin tulee kuulumaan yhdelle pöydälle, joka pitäisi kunnostaa sitä ennen. Olen nyt kahden tarjottimen onnellinen omistaja. 

Kotiin saavun samaan aikaan kolmen nuorimmaisen kanssa eli klo. 16.30. Esikoinen on ehtinyt perille jo aikaisemmin ja on laittamassa aamulla sovittua ruokaa. Pääsen siis helpolla tästä rastista. Ryhdyn kirjoittamaan blogia ja juon samalla päiväkahvit. Loppuilta on tarkoitus käyttää aikaisempien vuosien korutarvikkeiden esille penkomiseen. Ne sijaitsevat meidän olohuoneen sohvan takana sekalaisissa laatikoissa ja pussukoissa, joten järjestely on tarpeen. Aikaa pitää myös löytää kodin siivoamiseen. Yöllä saan mieheni takaisin ja yksinhuoltajuuteni lyhyt rupeama on jälleen ohitse. 

Ei pöllömpi päivä, mutta nyt niitä laatikoita etsimään ja kotia raivaamaan.