23. huhtikuuta oli Turkissa kansallinen juhlapäivä. Silloin vietettiin Atatürkin aloittamaa Kansallisen riippumattomuuden ja lasten päivää. Meille tämä 23. Nisan on käytännössä tarkoittanut lasten kevätjuhlaa. Kouluissa siihen panostetaan ihan käsittämättömästi. Harjoituksiin menee useita tunteja monen viikon ajan ja vanhempien lompakko köyhtyy esityspuvuista. Viime tiistaina koitti se H-hetki, kun kulttuurikeskus oli vuokrattu ja vanhemmat kutsuttu katsomaan lapsosten aikaan saannoksia. Meillä tässä juhlassa vielä esiintyi kaksi nuorinta. Ja haikeusaste oli ehkä normaalia korkeampi, kun seisoimme kunnioittamassa Ataturkkia, laulamassa Istiklal-marssia ja ylpeinä seuraamassa, kun jälkikasvu oli taas oppinut niin hienosti tanssit. Viimeistä kertaa.
Lapsille tämä päivä on aina varsinainen maraton. Ensin on aamusta normaali koulupäivä. Bussi hakee lapset kotoa klo. 8.10 ja koulu kestää neljään asti. Sieltä kuljetus vie lapset kulttuurikeskukselle harjoittelemaan esityksiä. Juhla alkoi klo. 19.30 ja kesti sellaisen puolitoista tuntia. Ei ihmekään, että perheen pienin veti lopulta esitykset silkalla suomalaisella sisulla. Päätä särki, mutta niin meni hienosti sekä tanssit että "tuiki tuiki tähtöset". Ja autossa tuli uni sillä sekuntilla, kun päästiin lopulta kotimatkalle.
Turkkilaisissa kevätjuhlissa musiikki raikaa täysillä. Ymmärrämme sen hyvin, sillä täkäläinen yleisö ryhtyy heti keskustelemaan omiaan, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Mikään esitys-tyyppinen juhla ei siis käy. Tämä musiikki täysille ja lapset tanssimaan yksinkertaisesti vain toimii parhaiten täällä. Ja minä olen hyvilläni. Eipä olisi ehkä suomalaisia poikia saatu Suomessa tanssimaan, mutta täällä nuo tanssivat mukisematta ja hymyssä suin. Kolmonen oli jopa ainoana poikana valittu luokkansa keppitanssin loppuhuipennukseen ja veti osansa coolisti.
Lasten juhla on jatkunut lomapäivien merkeissä. 23. huhtikuuta koulut on aina kiinni ja tänä vuonna lomaa oli myös sitä seuraava päivä. Perjantaina käväisivät koulussa ja nyt ovat taas lomalla tämän ja huomisen päivän. Näiden yllättävien lomapäivien syynä ei enää ole kansallinen riippumattomuus tai lasten päivä, vaan kahdeksasluokkalaisten kokeet, joiden perusteella jaetaan lukio-paikat. Koerauhan vuoksi koulut laitettiin muilta osin kiinni!
Meidän perhe on täksi alkuviikoksi tuplannut lapsiluvun. Annettiin ystäväperheen äidille ja isälle mahdollisuus lähteä huilaamaan kahdestaan vaikka maailmanääriin ja otettiin heidän nelikkonsa hoitoon. Tällä kokoonpanolla sitten vietetään lomapäivät ja syödään vielä vappumunkitkin ennen vanhempien paluuta. Että ei kun lihapullia paistamaan ja huoltotöihin.
