Taidattekin jo tietää, että rakastan kattoja ja korkeita paikkoja. Olen myös korkeanpaikan kammoinen. Siinä sitä onkin ristiriitaa. Pitäisi päästä näkemään, mutta ylös päästyä hirvittää. Tällä kertaa esittelen teille joitakin Istanbulin kammottavan ihania korkeita paikkoja.
Aloitan ystävieni kodin pihalta. He asuvat kaupungin Aasian puoleisessa osassa korkealla kukkulalla. Talo on purku-uhan alla. Vesijohtoa ei ole vedetty taloille asti, vaan vesi tuodaan talolle säiliöautossa. Näköala kaupunkiin on kuitenkin uskomattoman kaunis.
Ensin leviävät eteen tuhannet talot kattoineen. Talojen jälkeen aukeaa meri. Meren keskellä uivat Prinssisaaret. Jaksan ihmetellä ja ihastella maisemaa aina pihaan ajaessani. Talon asukkaille se on arkipäivää, mutta minulle juhlaa. Erityisen kaunista siellä oli eräänä sateisena iltana, kun toimme talon tytärtä kotiin.
Sininen satumaa.
Aloitan ystävieni kodin pihalta. He asuvat kaupungin Aasian puoleisessa osassa korkealla kukkulalla. Talo on purku-uhan alla. Vesijohtoa ei ole vedetty taloille asti, vaan vesi tuodaan talolle säiliöautossa. Näköala kaupunkiin on kuitenkin uskomattoman kaunis.
Ensin leviävät eteen tuhannet talot kattoineen. Talojen jälkeen aukeaa meri. Meren keskellä uivat Prinssisaaret. Jaksan ihmetellä ja ihastella maisemaa aina pihaan ajaessani. Talon asukkaille se on arkipäivää, mutta minulle juhlaa. Erityisen kaunista siellä oli eräänä sateisena iltana, kun toimme talon tytärtä kotiin.
Sininen satumaa.
