Kaupungin valloituksemme alkaa muureilta. Minun on helpompi ottaa tila haltuuni nähtyäni ensin kokonaiskuvan. Kokemukseni mukaan kokonaiskuva taas on helpompi muodostaa ylhäältäpäin katsoen. Kävelemme siis Jaffa-portille ja kiipeämme muurille. 'The Ramparts Walk' käsittää puolet vanhan kaupungin muurista ja toimii loistavana sisäänajona Jerusalemiin. Alhaalla lepäävät talot, kaduilla kävelevät ihmiset ja katoilla makailevat kissat. Muurin ulkopuolella huristavat autot ja nykypäivä, sisällä taas kohtaavat historia, uskonnot ja tämä hetki. Me muurin harjalla keikkuvat olemme tarkastelijoita tai tirkistelijöitä. Vielä sivusta seuraajia, mutta aikeissa tulla osaksi kaupunkia. Ihan kohta.
Olenko pyhiinvaeltaja, turisti vai tutkija? Jerusalem ei ollut ehkä sitä mitä odotin ja samalla en tiedä, olinko odottanut oikeastaan mitään. Moni paikka oli kuvista ja tarinoista tuttu. Kaupunki on kuitenkin ilahduttavalla tavalla erilainen, kun mikään aikaisemmin kokemani. Jerusalem on siis sekä että ja joko tai. Sen äärellä on ehkä parasta lakata analysoimasta ja vain sujahtaa osaksi katujen vilskettä ja uskontojen sekamelskaa?
Öljymäen kohdalla muurikävelymme on tullut päätökseen ja laskeudumme osaksi vanhan kaupungin ihmisvirtaa. Kalliomoskeija on suljettu muilta kun muslimeilta ja sotilaat näkevät meistä jo kauas, että me emme kuulu sisäänpääsijöihin. Pyhän Annen kirkko sen sijaan toivottaa meidät tervetulleeksi. Tarinan mukaan kirkko on rakennettu paikalle, jossa sijaitsi aikanaan Marian vanhempien Annen ja Joachimin koti.
Pian katukyltissä lukeekin jo Via Dolorosa. Istumme juomaan mehut ja katsomaan ohikulkijoita. Olemme muslimikorttelissa, mutta uhrijuhlasta muistuttaa vain jätesäkistä pilkistävä lampaan pää. Ortodoksijuutalaiset kävelevät ohitsemme kiharat tutisten ja me seuraamme heitä lasiemme tyhjennettyä. On itkumuurin aika. Mies kävelee rukoilijoiden luo, mutta minä jätän naisten osaston välistä. Tutkailen mieluummin illassa heiluvia mustatakkeja, jotka hiljaisuuden vallassa vuodattavat sydämensä muurin kiville Jumalallensa tiettäväksi. Miten monet itkut tähän on vuodatettu? Miten monet itkut on vielä itkemättä? Minua ei itketä yhtään.
Ilta pimenee ja kassissa oleva villatakki tulee tarpeeseen. Miten paljon voi nähdä jo yhdessä päivässä. Kuinka monta askelta jaksaa ottaa tuntematta väsymystä. Ja huomenna meillä on lupa jatkaa. Nukkua Jerusalemin ympäröimänä. Pyhä Maa pään alla ja yllä Jumalan taivas.
