Auringon laskiessa Istanbul pukeutuu siniseen samettiin ja punaiseen kaulahuiviin. Kaupunki kaunistautuu valonauhoin. Bosbori hiljentyy tummaksi kuvastimeksi, kutsuen vierelleen istahtamaan ja ihailemaan. Istanbuliin on saapunut ilta.
Me pakkaamme eväitä koriin. Puemme takkeja päälle. Pujahdamme hämärään iltaan. Väistelemme autoja, jalankulkijoita ja kärryjä vetäviä romaneja. Laskeudumme Kauniiltakukkulalta Rantatielle. Pysäytämme tien viereen ja astumme iltaan.
Lapset ottavat haltuunsa pienen puiston. Keinut, liukumäet ja tiet pyöriensä alle. Me miehen kanssa istumme penkille rannan ääreen. Onnellinen on se, joka saa istua Bosborinrantaan iltakahville arkensa päätteeksi. Nyökätä yhteenkuuluvaisuuden merkiksi ohi kulkevalle pariskunnalle. Katsoa nappaako kala.
Me pakkaamme eväitä koriin. Puemme takkeja päälle. Pujahdamme hämärään iltaan. Väistelemme autoja, jalankulkijoita ja kärryjä vetäviä romaneja. Laskeudumme Kauniiltakukkulalta Rantatielle. Pysäytämme tien viereen ja astumme iltaan.
Lapset ottavat haltuunsa pienen puiston. Keinut, liukumäet ja tiet pyöriensä alle. Me miehen kanssa istumme penkille rannan ääreen. Onnellinen on se, joka saa istua Bosborinrantaan iltakahville arkensa päätteeksi. Nyökätä yhteenkuuluvaisuuden merkiksi ohi kulkevalle pariskunnalle. Katsoa nappaako kala.
"Korkealta terassilta tuijotin kauan Stambulin pisteinä välkkyviä valoja ja uuden sillan helminauhaa mustan veden kaulassa. Ilta oli pimeä ja vaistosin saman entisen, suunnattoman melankolian, joka piirittää Istanbulin iltaa heti astuessa sivulle valtakadulta ja sen kohinan vaimetessa korvista." Mika Waltari, Lähdin Istanbuliin.
