Hagia Sophian kaikki tietävät. Keskeisen sijaintinsa vuoksi myös useat löytävät tiensä perille. Sophia on upea, suurenmoinen, loistelias ja mykistävä. Se jättää myös paljon oman mielikuvituksen varaan. Millainen se mahtoi olla silloin, kun kulta sai vielä kimaltaa ja kukaan ei ollut tärvellyt sen kuvia?
Edirnekapissa sijaitseva Chora-kirkko jää Sophian varjoon ainakin turistimäärän perusteella. Se on hieman sivussa, joten kirkkoa pitää erikseen lähteä katsomaan. Vaiva kuitenkin kannattaa, sillä Chora on kerrassaan kaunis hyvin säilyneessä asussaan. Kirkko on myös kooltaan huomattavasti Sophiaa pienempi ja siksi jotenkin herttainen.
Bysantin aikana kirkko tunnettiin muurien ulkopuolisena Pyhän Pelastajan kirkkona. Se rakennettiin 1100-luvulla ja sai sisälleen kauniit kullatut mosaiikit, jotka ovat siis nykyäänkin vielä ihailtavanamme. Aiheissa löytyy, jos omistaa vahvat niskalihakset ja jaksaa katsella kattoon.
Myös Choran ympäristö on minun mieleeni. Vanhat puutalot (Köşk) on säilytetty pienen kirkon edustalla olevan aukion ympärillä. Myös kunnostustyöt ovat käynnissä. Verratkaapa vihreää taloa (toisiksi ylin kuva) allolevaan ruskeaan taloon. Melkoinen kasvojenkohotus, vai mitä?
Aukiolta katsottuna oikealla, heti kirkon naapurissa on keltainen puutalo. Sen alakerrassa toimii ottomaaniajan ruokia tarjoileva Asitane-ravintola. Vaikka hinnat ovat hieman suolaisemmat, kehoitan pistäytymään sisään. Ravintolan tunnelma on ihana rauhallisena soivan musiikin myötä. Ruoka on todella hyvää ja perusturkkilaisesta edukseen poikkeavaa. Lähtiessäsi tarjoilijat antavat mukaasi pienen lahjan. Minun omani oli pieni ayva-hillopurkki. Pieni, mutta hieno ele, joka jätti hyvän mielen.
Oma valintani oli lammasta munakoisopyreessä. Vei kielen mennessään. Hyvää ruokahalua!
