Miehen toimiston läheltä löytyy tämä portti, josta voi puikahtaa armenialaiselle hautausmaalle. Viihdyn siellä kävelemässä ja tutkimassa hautakiviä. Tämä hautausmaa on kovin pieni, mutta sillä on portin vuosilukujen mukaan pitkä historia. Aivan kuten armenialaisilla on pitkä historiansa Turkissa.
Turkin perustuslaissa määritellään turkkilaiseksi jokainen, joka on sitoutunut Turkin valtioon kansalaisuuden siteen kautta. Näin ollen termi turkkilainen ei kerro henkilön etnisestä taustasta. Enemmistö Turkin yli 72 miljoonaisesta väestöstä on etnisiä turkkilaisia. Muita etnisiä ryhmiä maassa on mm. kurdit, tserkessit, romanit, arabit ja kolme virallisesti tunnustettua vähemmistöä eli kreikkalaiset, juutalaiset ja armenialaiset. Luotettavaa tietoa maan etnisestä jakaumasta ei ole, sillä Turkin väestönlaskennoissa ei luokitella ihmisiä etnisyyden mukaan.
Armenialaiset ovat sulautuneet ottomaanien yhteiskuntaan jo keskiajalta lähtien. Suurissa kaupungeissa, kuten istanbulissa, armenialaiset nousivat vaurauteen ja saavuttivat vaikutusvaltaisia asemia. He omistivat kiinteistöjä ja yrityksiä. Idässä kristittyjä armenialaisia sen sijaan kohdeltiin toisen luokan kansalaisina.
Ensimmäisen maailmansodan tapahtumat ovat Turkissa edelleen kuuma peruna ja hyssytelty puheenaihe. Virallisesti turkkilaiset kieltävät armenialaisten kansanmurhan, mikä aiheuttaa kitkaa Turkin ja Armenian suhteisiin sekä leimaa Turkin kansainvälistä uskottavuutta. Aihe nostaa päätään säännöllisin väliajoin, mutta ratkaisua ei asiaan näytä löytyvän. Ainakaan vielä?
Jätin taakseni ruusut, hautakivet ja ylösnousemustoivoa julistavat ristit. Palasin nykyturkkilaisten pariin uusille kaduille. Muutaman mutkan takana minua odottikin iloinen yllätys, metsäinen puisto, jossa en ollut aiemmin käynyt. Sain taas hetkeksi unohtaa suurkaupungin hälyn, ihmismassat ja liikenteen pauhun. Täällä linnut lauloivat, heinikossa sirisi ja muurahaiset olivat työnsä touhussa. Vain silloin tällöin tuli vastaan muutama yksittäinen lenkkeilijä, suurimmaksi osaksi omistin metsän ihan itselleni.
Tänne minä kyllä vien naiset kävelylle, kunhan seuraavan kerran yhdessä ulos lähdetään. Portin vieressä oleva kyltti kertoi paikan olevan Opettajien talo ja Kulttuurikeskus, jossa olisi joka aamu tarjolla aamupalaa puutarhassa. Viikonloppuna ihan seisovasta pöydästä...
