Saimme kutsun tulla lankalauantaina kylään. Kutsussa pyydettiin tuomaan mukanaan yhteistä tekemistä. Kutsujat lupautuivat koepelaamaan kaikkein oudoimmat pelit, laulaa huonoimmat laulut ja leikkiä noloimmat seuraleikit vieraidensa kanssa. Nolo vierailuhan siitä sitten muodostui, kun sullouduimme eri kokoonpanoissa vilttien alle, kuuntelimme emäntien version "aikuisesta naisesta" ja esitimme suomalaisia sananlaskuja pantomiimin keinoin. Eihän sellaisesta kehdannut edes kuvia ottaa, joten teidän täytyy nyt vain mielikuvitella.
Paaston aika on totisesti loppunut ja otettu vähän niin kuin varaslähtö kaikkeen herkutteluun. On syöty rahkapullat, suklaat ja kakut. Siitä hyvästä päätin kävellä kyläpaikasta kotiin, ainakin alkumatkan. Keli oli kaunis ja askel kevyt. Ainakin alamäissä.
Ajanjaksoa pitkäperjantain illasta varhaiseen sunnuntaiaamuun, eli aikaa jona Jeesus oi haudassa, on pidetty pahojen voimien juhla-aikana. Länsieurooppalainen noitaperinne saapui meille Suomeen luultavasti keskiajalla, eikä sitä kokonaan pystytty kitkemään kirkon puhdasoppisuuden aikanakaan. Noitien torjumiseksi sytytettiin etenkin Pohjanmaalla lankalauantaisin pääsiäiskokkoja. Trulleista tuli pikkuhiljaa myös osa pääsiäisperinnettä. Istanbulissa ei tunnu pahan voimat, ei lentele noidat eikä savua pääsiäiskokot. On vain piknikin pitäjät rannassa, perheet kävelyllä ja lempeästi iltaan vaihtuva päivä.
Yritin matkalla miettiä, että millaisia perinteitä meillä on lankalauantaihin liittyen, mutta ei tullut oikein mitään mieleen. Tämä on kuin joku välisoitto pitkäperjantain surun ja huomisaamun riemun välillä. Ajanjakso vailla suuntaa. Se on kuitenkin varmaa, että tänä iltana myöhään me miehen kanssa piilottelemme suklaamunia pitkin taloa. Aamulla kello soi ajoissa ja alkaa munajahti ennen pääsiäiskirkkoon lähtöä.
Yläkerrassa katsotaan Batmania. Taidanpa liittyä seuraan!
