Tiedän. Keskeneräistä työtä ei pitäisi koskaan arvostella, eikä myöskään esitellä, mutta en nyt malta olla näyttämättä sitä siitä huolimatta. Mies kun on mennyt Suomeen ja silloin minulla yleensä helpommin naksahtaa joku projekti päälle. Johtuu kai pitkistä yksinäisistä illoista ja näyttämisen halusta? Tämä projekti tosin alkoi jo hänen lähtöä edeltävinä päivinä.
Meidän alakerran parveke on ihan hirveä. Vuokraisäntä ei halunnut vaihtaa sen kamalaa lattiaa, joten se jäi tuollaiseksi. Alakerran parvekkeelle tungettiin vanha keittiönpöytä, joka ei mahtunut tämän asunnon keittiöön. Se ei ole tarkoitettu ulkokäyttöön, joten näiden kuluneiden vuosien aikana se on vettynyt, haalistunut auringossa, ollut kanin kiipeilyteline ja hampaiden teroituskohde ja lopulta viime talvena remonttimiehet sotkivat sen laastiin ja maaliin tehdessään talon ulkovuorausta.
Parvekkeelle kertyy kaikenlaista rojua säilöön. Nyt siellä oli yksi tuuletin, kasa ruukkuja, pari pussia multaa, kellarista tuotu kenkäpussi, tikkaat ja Helmin häkki. Pehmusteet on aikansa eläneet. Ei siis millään lailla mikään kutsuva keidas. Ei tosiaan. Viime kesän parveke oli Helmin valtakunta ja siihen loppui meidän aamukahvittelutkin parvekkeella. Papanat jalkojen alla ei ainakaan parantanut parvekkeen viihtyvyyttä. Pupu tosin oli onnellinen omasta tilastaan?
Olen pitkään halunnut kokeilla mosaiikkitöiden tekoa ja siksi päätin kunnostaa parvekkeen kaluston ja ottaa parvekkeen taas meidän perheen haltuun. Koska pöytäryhmä oli niin kamala, päättelin, että ei se ainakaan voi pahemmaksi mennä meikäläisen harjoittelukappaleena. Ostin siis paketillisen laattoja "mosaiikeiksi" ja rupesin suunnittelemaan.
Assistentti tutkii; Mitä tämä nyt on olevinaan. Kuka tällaista muutosta muka kaipaa?
Lapsityövoima otettiin myös käyttöön ja ryhdyttiin hiomaan. Poikia hiominen jaksoi kiinnostaa ehkä noin 15 minuuttia ja äiti sai hoitaa homman loppuun. Kuopus jaksoi leikata uskollisesti laatan palojan irti toisistaan ja minä mietin, että millainen tästä nyt sitten tuleekaan? Mieskin lähti vaimon hömpötyksiin sen verran mukaan, että pakkeloi enimmät reiät ja kolhut piiloon.
Tänään olen sitten pistänyt sudin heilumaan ja kalusto on saanut ensimmäiset maalikerroksensa. En ole mikään mestarimaalari, enkä tunnettu pikkutarkasta viimeistelystä, mutta jo tämän perusteella muutos on huikea. Huomenna lisää maalia ja lauantaina pääsen mosaiikkeja asettelemaan. Sunnuntaina parveke on toivottavasti valmis ja pääsee taas käyttöön. Silloin saan myös miehen takaisin. Ja miehen kassissa on paras saapua ruisleipää ja Oltermannia, joita voi tässä pöydän ääressä nakertaa?
Juu. Tukka on maalissa ja koko nainen. Mutta kun ei malta odottaa. Valmista olisi saatava nopeasti. Mieluiten vaikka nyt ja heti. Huomenna vaan tuo työ sotkee harrastuksia. Olen lähdössä aamulla kierrättämään erästä ryhmää Eyüpiin ja sieltä patriarkaattiin. Sen vuoksi tämäkin postaus tulee jo nyt. Keskeneräisenä, mutta täynnä intoa.
ps. Tuunaajan (inhoan tuota sanaa) kuvasi mies ja maalarin kuvasi kuopus.
