"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syyrialainen keittiö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syyrialainen keittiö. Näytä kaikki tekstit

tiistai 13. marraskuuta 2012

339. tarina (Mardin- haikean onnellinen)

Mesopotamian eli Kaksoisvirranmaan läpi virtaa suuret joet Eufrat ja Tigris. Jokien tulvimisen vuoksi alueen eteläosa on erittäin hedelmällistä aluetta. Ruoan saanti on taannut alueelle asukkaita aikojen alusta asti. Mesopotamiaa kutsutaankin Lähi-idän kulttuurin kehdoksi. Nykyisin alue käsittää lähinnä Irakin ja ja Syyrian itäosan, mutta Turkkikin saa hedelmällisestä puolikuusta osansa. 


Vajaassa kolmessa tunnissa talomeret ja suurkaupungin hälinä on vaihtunut silmänkantamattomiin ulottuvaan tasankoon. Emme tiedä kummassa puolessa hotellin kattotasannetta seisoisimme mieluummin. Sielläkö joka katsoo kohti vanhaa Mardinia vai siellä josta aukeaa Mesopotamia. Sen tiedän, että minut valtaa ilo kaupungin jälleennäkemisestä ja se tarttuu matkakumppaneihini. 

Pimeä laskeutuu jo neljän jälkeen. Purkaamme tavaramme hotellihuoneeseen pysähtyen tuon tuosta huokailemaan ikkunaan. Pian meidät tullaan hakemaan ja saan esitellä ystäville syyrialaisen keittiön ihmeet. Onko parempaa tapaa aloittaa yhteistä aikaa kuin istua pitkällä kaavalla palveltavana? Vuodattaa yhteiseen pöytään kuulumiset. Siirtyä arjesta matkan vietäväksi vatsan täyttyessä herkuista.




Aloitamme mezeistä. Jatkaen välilämpimien kautta pääruokaan. Lammasta löytyy kolmella eri tavalla laitettuna ja jokainen löytää oman lempiruokansa. Jälkiruoan jälkeen meitä hemmotellaan vielä kahvilla tai teellä. Lopuksi kätemme pestään ruusuvedellä. Toinen tarjoilija kaataa kannusta vettä käsille, josta se jatkaa virtaamista toisen tarjoilijan pitämään astiaan. Ravintolan jokainen yksityiskohta on ihanan loppuun asti mietitty; astiat, liinat, kynttilälyhdyt ja se ruoka. Herkkua kaikille aisteille.







Tasanko on pimennyt. Näkyy vain kylien valot. Hotellin henkilökuntaan kuuluva mies osoittaa pimeyteen. Siellä missä on kauimmat valot on koti. Kodin jälkeen alkaa Syyria. Puolet suvusta on siellä rajan takana. Tässä tilanteessa täytyy kai sanoa, että siellä väärällä puolella. Kuka saa päättää niin, että rauhasta tulee toisille täyttymätön toive ja rajasta erottava märkivä haava.

Ikkunan toisella puolen Mardin viettää rauhaista eloaan. Ulkoa kantautuu laulu ja rummun pauke. Vedän peiton päälleni ja  huokaan. Pyydän rauhaa Syyriaan. Avoimia rajoja sukujen kulkea. Ulkona juhla jatkuu, mutta sisällä uni saa viedä tämän haikean onnellisen matkalaisen. Hyvää yötä, nukkukaa hyvin!


ps. Muistitte varmaan, että olen aikaisemmin kertonut tästä ihanasta ravintolasta täällä. Sekin oli ihana ruokakokemus, perheen kanssa avoimen taivaan alla...