"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 30. huhtikuuta 2012

208. tarina (Kukko kiekuu ja matot makaa kadulla)

Hotellin pihalla tepasteli ankka, kana ja kukko. Niiden seassa pomppi pikkuinen pupu. Se nosti hotellin tasoa rutkasti lasten mielissä. Aamusta piti päästä heti pupua syöttämään. Nauramaan nokkivalle ankalle. Minustakin eläimet tekivät pihapiiristä todella sympaattisen. Päivällä. Koko yön kiekuva kukko sen sijaan ei. Mietin pitkin yötä katalia murhasuunnitelmia. Miten heitän kukkoa kivellä parvekkeelta, katkaisen sen niskat tai heitän sen seinään. Todellisuudessa oli niin pimeä, että en olisi osunut tai onnistunut saamaan kiekujaa kiinni. Turvauduin siis korvatulppiin kello viisi.

Aamupalalle mennessä muistin mainita kukosta omistajattarelle. Sehän tepsi. Seuraavana yönä ei kuulunut mitään ja nukuin kuin tukki. Kukkoa ei onneksi tarjottu meille aamupalalla, vaan se kiekui vapahdetun vangin riemua lasten iloksi. Mihin lie olivat sen teljenneet yöksi vai olivatko sulkeneet nokan ilmastointiteipillä?





Paluumatkalla tehtiin kierros Pergamoniin. Olen kertonut siitä aiemmin täällä ja täällä. Koska itse olimme käyneet siellä jo useamman kerran, päätimme odottaa ystäviä Pergamonin vanhassa kaupungissa. Se sijaitsee kukkulan juurella. Varsinaiset rauniot sen sijaan tuolla kukkulan päällä.



Alhaalla kaupungissa asutus oli järjestäytynyt joen molemmille puolille. Suuri punainen raunio alueen laidassa oli aikanaan egyptiläisille jumalille rakennettu temppeli. Kristinuskon tullessa paikan uskonnoksi, rakennettiin temppelin sisälle basilika. Koko temppeliä ei edes yritetty käyttää, sillä se oli niin massiivisen kokoinen. Nyt molemmat raunioituvat. Kovin lähelle ei ole pääsyä sortumavaaran vuoksi. Lapsia ei raunioton kierros haitannut yhtään. Paljon mielenkiintoisempia olivat mattokaupan kissaperhe ja kulmakaupan jäätelöallas. Lämmintä tässä vaiheessa oli 30 astetta.







Pergamonin kävijä yllättyy matoilla peitellyistä kaduista. Niitä ei tarvitse kiertää, vaan on sopivaa lampsia mattojen yli. Kuitenkin kyseessä on aidot käsin tehdyt turkkilaiset matot. Mattokauppias kertoi: "Ostamme mattoja kylistä. Yhtä käsintehtyä mattoa vastaan annamme kaksi tehdastekoista mattoa. Emme siis osta niitä rahalla. Koska europpalaiset pitävät enemmän pastilliväreistä, mattoja haalistetaan auringossa pidemmän aikaa. Myydessä saamme matoista reilu pari sataa euroa." Emme ostaneet mattoja, emmekä kissanpentuja, vaikka lapsista se olisi ollut paras matkamuisto. Viimeinen kisu olikin syötävän suloinen. Kuva valitettavasti on epätarkka, mutta laitan sen siitäkin huolimatta.





Ylhäällä treffasimme ystävät, jotka olivat saaneet rauniokierroksen päätökseen. Samalla huomasimme, että tänne oli tullut kabiinihissit! Niitä ei ole aiemmilla kerroilla ollutkaan. Sitten oli aika lähteä paluumatkalle. Kolmessa päivässä oli ehditty yllättävän paljon. Pää oli tuulettunut. Nyt oli edessä kaunis tie maaseudulla, pätkä moottoritietä, laiva Marmarameren yli ja loppupyrähdys kotiin.



 Kiitos matkaseurastanne. Seuraavaksi jatkan Suomi-kierrokseni loppuun.

9 kommenttia :

anumorchy kirjoitti...

Kiitos sinulle taas kerran ihanasta nojatuoli- tai paremminkin tyotuoli toimistossa- matkasta!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos sinulle :)
Harvinaisen kivaa matkailua -eikä tuo mainitsemasi kolkyt astetta tunnu ollenkaan pahalle :D

A kirjoitti...

Ihana matka, kiitos siitä.<333

Oikein hyvää Vappua ja Vapun aattoa teille kaikille, Mine.<333

Anonyymi kirjoitti...

Ompas teillä ollut ihanan lämmintä; ehkä jopa kuumaa ?! Minulla on nytkin villasukat jaloissa ja nuttu päällä - sisälläkin on koleaa. Iltatähti on flunssassa ja taitaa olla vielä kunkunpääntulehduskin, koska yskii kuin pieni koira. Tänään oli kuitenkin ihanaa, kun Vanhin neito saapui hengissä ja terveenä kotiin Irlannista; pää jo täynnä uusia matkasuunnitelmia... Olin järjestänyt hänelle superyllätyksen ostamalla uuden sängyn + verhot sekä siivoamalla koko huoneen supersiistiksi. Hämmästyi totisesti ! Myös Iltatähti on tyytyväinen, kun kierrätimme hänelle isosiskon sängyn; tosin pelkää putoavansa lattialle, kun ei ole reunoja.

Hauskaa Vappua, jos sitä vietätte ! Meillä ei ole oikein ollut tapana juhlia vappua; sima on kaupasta ja munkit naapurin rouvan keittiöstä.

Siivotessa Esikoisen huonetta huomasin hänen kirjahyllystään Stockett Kathrynin kirjan PIIAT (The Help), jonka sai kummitädiltään joululahjaksi. Olen menossa jo sivulla 271 ja olen syönyt kilon tai pari karkkia. Todella HYVÄ kirja ! Aloitin aamulla, enkä osaa lopettaa lukemista. t:Tiina

Mine kirjoitti...

Kiitos naiset! Ja oikein hyvää Vappua teille kaikille. Meillä vappua ei kummemmin vietetä. Huomenna leivon kyllä munkit ja kutsuin ystäviä syömään. Pitkästä aikaa vappu on Turkissa kansallinen vapaapäivä. Kaduille ei kannata lähteä juhlimaa, sillä homma menee aika usein kivittämiseksi. Onneksi meidän lapsille riittää ne munkit ja ilmapallot.

Tiina: Olitpa ahkera. WOW. Ei ihme jos tuosta tuli tyytyväiseksi. Minä muuten luin myös tuon Piiat hotkaisemalla. Tykkäsin tosi paljon.

Sateenkaari kirjoitti...

Kiitos sinulle, kun otat mukaasi naille mielenkiintoisille matkoillesi.
Mukavaa Vappua sinulle ja perheellesi.

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Olen joka kerta iloisen yllättynyt siitä, että joku halusi lähteä matkaamme. Hyvää Vappua!

Anonyymi kirjoitti...

Ihana tarina jälleen. Ja koettu ihan västikään, jos ymmärsin oikein? :)
Helist

Mine kirjoitti...

Helist: Kyllä. Tämä oli viime maanantaista keskiviikkoon. Lapsilla oli 23. Nisanin vuoksi koko viiko lomaa koulusta.