Toinen etelän kohteemme sinä päivänä oli St Tropez. Tämäkin pieni kaupunki oli julkkisten huudossa. Tullessamme paikalle oli joku ilmeisen kuuluisa henkilö parkkeeraamassa suurta venettään laituriin. Turvallisuusmiehet sääsivät kannella ja väkijoukko seisoi odottavana laiturissa silmät kiinni tulijoiden veneessä. Mekin jaksoimme aikamme arvuutella, että KUKA se nyt mahtoi siellä veneessä piilotella. Koska hän ei pitänyt kiirettä ulostulemisen kanssa, luovutimme.
Mitä iloa on olla julkkis, jos täytyy piilotella St Tropezin laiturissa veneessä? Kun on tavis, saa käydä huokailemassa nurkkakaupan valtavien irtokarkkivalikoimien äärellä. Hyppiä kivillä, jotka ovat kuin luotuja sitä varten. Ostaa pehmistä ja valuttaa sitä rinnuksilleen. Katsella kutsuvan näköisiä ravintoloita, joihin ei tarvitse istahtaa, sillä vatsat olivat Cannesista täynnä.
Aurinko helli. Ei kuumasti, vaan juuri sopivan lempeän lämpimästi. Talot olivat kuin aurinkoa varten maalatut. Värein, jotka valo sai hehkumaan. Kaupunki oli kaunis kuin karkki. Meidän piti nauttia se nopeasti, sillä meillä ei ollut sille paljoa aikaa.
Jätimme julkkikset piilottelemaan veneisiinsä. Kalliit liikkeet odottamaan äveriäämpiä matkalaisia. Sedät ja tädit puistoihin pelaamaan petankkia. Haimme kahvilasta kahvit matkaamme. Istuimme autoon ja naputimme Tompalle pyynnön: Vie meidät Pariisiin.
Heti alkuun juutuimme tunnin mittaiseen ruuhkaan. Kun siitä selvisimme, oli ilta hiipimässä puiden takaa. Matkaa Pariisiin oli 870 km. Ympärillämme levisi Provence metsineen ja viinitarhoineen. Pakahduttavan kauniina. Tomppa ohjaili meitä pitkin pieniä kuvauksellisia teitä. Päätimme jättää kiireen ja pysähtyä siihen hetkeen. Pariisi odottaisi meitä, kiirehtisimme huomenna.
15 kommenttia :
Minä luin tätä vähän huonosti ja luulin, että olemme St. Moritzissa, jossa me koimme hurjaa kalleutta, mutta myös upeita maisemia.
Minusta St. Tropez ei sinun kuviesi perusteella vaikuta yhtään hullumalta eli haluaisin käydä täälläkin. Tuo ruokapaikkakin 'siimeksessä' on kuin juuri minulle luotu.
Kiitos kauniista postauksesta ja tytär rantakalliolla meri takanaan on hieno kuva.
Matkassa mukana ollaan, en vaan ole malttanut istua koneella juurikaan pidempään kuin lukemisen verran.
Kotona maltaa ottaa hieman rauhallisemmin.
Ihania kuvia ja tarinoita jälleen, edellisessä sai bongata "tuttuja naamoja" Jessica Rabbittia myöten :D
upea paikka tuo st TROPEZ, ei ihme että julkkikset sinne tuppautuvat!
hienoja kuvia olet sieltä ottanut, MINE, kiitos näistä ja koko postauksesta.<3333
Oiskohan siellä paatissa, anteeksi luxusjahdissa, piileskellyt vaikka itse BB, BB, BB? Kiitos, nyt minäkin sain 'vierailla' St Tropezissa.
Leena: Se oli pieni ja sievä. Keväällä ei edes liialla turismilla pilattu. En tiedä sitten kesää???
Pepi: Ei paineita. Suomen kesä on lyhyt, joten siitä täytyy ottaa kaikki irti. Meillä taas kesä on piiiitkä ja niin kuuma, että päivät kuluu sisällä käkkiessä ja kestäessä tätä porotusta. Joutaa hyvin blogeja päivittelemään.
Aili: Niin, julkkikset ei voi kuitenkaan estää tavan tuijottajia tulemasta. En tiedä, että pystyvtäkö oikein tuolla rennosti lomailemaan, ilman, että joku on koko ajan kintereillä?
Lissu: Sehän se on jännää, kun siellä saattoi olla KUKA tahansa. Voimme jokainen loihtia veneen suojiin oman suosikkijulkkiksemme ja ajatella, että ehkä olimme hänen kanssaan samaan aikaan Ranskanssa.
Ihania kuvia ja tunnelmia TAAS Mine! Me myös vain piipahdimme St Tropez'ssa, Cannes'ssa ja Monacossa emme tällä reissulla käyneet. Kuten taisin blogissa mainitakin, meidän "oma" rosoinen lähikaupunkimme Draguignan oli kotoisampi :) Mutta kaunis, kaunis on St Tropez, ja kun kerrot Pariisin johtavan automatkan alkutaipaleesta läpi Provencen viinitarhojen, tunnen ihan sen tuoksun nenässäni ja näen, miten ja missä kulmassa aurinko valaisee punaisen hiekkamaan... Näillä keleillä ei liene yllätys, että ikävä takaisin on kova... - Kirjatoukka
Tuollakin olen ollut vain äitini massussa,joten oli mukavaa seurata teidän matkaanne tuolla;D
Kirjatoukka: Meille käy usein niin, että se, johon menemme jää sivupolkujen varjoon. Minäkin tykkään rosoisesta. Siitä, että näkyy elämisen jäljet ja tuntuu, että paikassa on jotakin omaa ja todellista.
Yaelian: Ranska on hieno maa. Sinun täytyy varmaan tehdä oma matka. Mahan sisältä näkee niin huonosti:).
Kauniit on valonkultaamat keltaiset talot,
mutta vältyitkö kertaakaan varottelemasta lapsiasi
heidän pomppiessaan noilla terävillä rantakivillä.
Hulppea näkökulma eliittikaupunkiin.
Mukava olla mukana matkassa.
Aurinkoinen kaupunki ihanan keltaisine taloineen ja kapeine katuineen. Lapsille ihania kiipeilypaikkoja rantakivillä!Nauttivat varmasti!:))
Kiitos hienoista kuvista ja kierroksesta.
Rva Pioni: Enköhän varoitellutkin:). Tämä oli kuitenkin helppo kohta. Olen ylihysteerinen varoittelija korkeilla paikoilla. Oma lapsuuteni kului saaristossa rantakivilä hyppiessä. Se on sellainen ilo, jonka mielellään tarjosi omilleenkin. Siksi se ei hirvittänyt liikaa.
Lilja: Värit ovat tärkeitä. Tykkään näistä maista, joissa uskalletaan käyttää värejä hieman reippaammin, kun siellä meillä. Tosin en itsekään haluaisi asua missään loputtomassa väri-iloittelussa, mutta vierailu siellä on piristävää.
Olen usein ajatellut, että olisi ihan kamalaa olla julkkis. Tietäisi, että kaikki tunnistavat ja tuijottavat. Aika kamalaa.
Nuo kalliot ja meri näyttävät kovin houkuttelevilta.
Kirjailijatar: Niin, ja aina pitäisi olla kaunis ja kainalokarvat ajeltu. Tai muuten pitää joka lehdestä kauhistella, että onpas se arkisen näköinen nainen ilman meikkiä ja kainalokarvatkin ajamatta. Huh.
Mutta miksi niin kiire? Minä en olisi varmasti kestänyt huristella ohi noin ihanien paikkojen pysähtymättä.
Matkaraporttiasi on kiva lukea!
Liivia: Yleensä emme varaa hotelleja etukäteen juuri siksi, että voisimme pysähtyä sinne missä tuntuu omalle. Nyt meillä oli kuitenkin kaksi valmiiksi varattua. Mökki Disneylandissa ja laivalippu Saksasta Suomeen. Eli, ne pitivät meidät jossakin aikataulussa. Olimme myös hidastelleet Italiassa, joten Etelä- Ranskalle jäi vain yksi päivä. Parempi sekin, kun ei mitään...
Lähetä kommentti