"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

272. tarina (St Tropez- nautittu nopeasti )

Toinen etelän kohteemme sinä päivänä oli St Tropez. Tämäkin pieni kaupunki oli julkkisten huudossa. Tullessamme paikalle oli joku ilmeisen kuuluisa henkilö parkkeeraamassa suurta venettään laituriin. Turvallisuusmiehet sääsivät kannella ja väkijoukko seisoi odottavana laiturissa silmät kiinni tulijoiden veneessä. Mekin jaksoimme aikamme arvuutella, että KUKA se nyt mahtoi siellä veneessä piilotella. Koska hän ei pitänyt kiirettä ulostulemisen kanssa, luovutimme. 







Mitä iloa on olla julkkis, jos täytyy piilotella St Tropezin laiturissa veneessä? Kun on tavis, saa käydä huokailemassa nurkkakaupan valtavien irtokarkkivalikoimien äärellä. Hyppiä kivillä, jotka ovat kuin luotuja sitä varten. Ostaa pehmistä ja valuttaa sitä rinnuksilleen. Katsella kutsuvan näköisiä ravintoloita, joihin ei tarvitse istahtaa, sillä vatsat olivat Cannesista täynnä.









Aurinko helli. Ei kuumasti, vaan juuri sopivan lempeän lämpimästi. Talot olivat kuin aurinkoa varten maalatut. Värein, jotka valo sai hehkumaan. Kaupunki oli kaunis kuin karkki. Meidän piti nauttia se nopeasti, sillä meillä ei ollut sille paljoa aikaa.








Jätimme julkkikset piilottelemaan veneisiinsä. Kalliit liikkeet odottamaan äveriäämpiä matkalaisia. Sedät ja tädit puistoihin pelaamaan petankkia. Haimme kahvilasta kahvit matkaamme. Istuimme autoon ja naputimme Tompalle pyynnön: Vie meidät Pariisiin.


Heti alkuun juutuimme tunnin mittaiseen ruuhkaan. Kun siitä selvisimme, oli ilta hiipimässä puiden takaa. Matkaa Pariisiin oli 870 km. Ympärillämme levisi Provence metsineen ja viinitarhoineen. Pakahduttavan kauniina. Tomppa ohjaili meitä pitkin pieniä kuvauksellisia teitä. Päätimme jättää kiireen ja pysähtyä siihen hetkeen. Pariisi odottaisi meitä, kiirehtisimme huomenna.

15 kommenttia :

Leena Lumi kirjoitti...

Minä luin tätä vähän huonosti ja luulin, että olemme St. Moritzissa, jossa me koimme hurjaa kalleutta, mutta myös upeita maisemia.

Minusta St. Tropez ei sinun kuviesi perusteella vaikuta yhtään hullumalta eli haluaisin käydä täälläkin. Tuo ruokapaikkakin 'siimeksessä' on kuin juuri minulle luotu.

Kiitos kauniista postauksesta ja tytär rantakalliolla meri takanaan on hieno kuva.

Anonyymi kirjoitti...

Matkassa mukana ollaan, en vaan ole malttanut istua koneella juurikaan pidempään kuin lukemisen verran.
Kotona maltaa ottaa hieman rauhallisemmin.

Ihania kuvia ja tarinoita jälleen, edellisessä sai bongata "tuttuja naamoja" Jessica Rabbittia myöten :D

A kirjoitti...

upea paikka tuo st TROPEZ, ei ihme että julkkikset sinne tuppautuvat!

hienoja kuvia olet sieltä ottanut, MINE, kiitos näistä ja koko postauksesta.<3333

Lissu kirjoitti...

Oiskohan siellä paatissa, anteeksi luxusjahdissa, piileskellyt vaikka itse BB, BB, BB? Kiitos, nyt minäkin sain 'vierailla' St Tropezissa.

Mine kirjoitti...

Leena: Se oli pieni ja sievä. Keväällä ei edes liialla turismilla pilattu. En tiedä sitten kesää???

Pepi: Ei paineita. Suomen kesä on lyhyt, joten siitä täytyy ottaa kaikki irti. Meillä taas kesä on piiiitkä ja niin kuuma, että päivät kuluu sisällä käkkiessä ja kestäessä tätä porotusta. Joutaa hyvin blogeja päivittelemään.

Aili: Niin, julkkikset ei voi kuitenkaan estää tavan tuijottajia tulemasta. En tiedä, että pystyvtäkö oikein tuolla rennosti lomailemaan, ilman, että joku on koko ajan kintereillä?

Lissu: Sehän se on jännää, kun siellä saattoi olla KUKA tahansa. Voimme jokainen loihtia veneen suojiin oman suosikkijulkkiksemme ja ajatella, että ehkä olimme hänen kanssaan samaan aikaan Ranskanssa.

Anonyymi kirjoitti...

Ihania kuvia ja tunnelmia TAAS Mine! Me myös vain piipahdimme St Tropez'ssa, Cannes'ssa ja Monacossa emme tällä reissulla käyneet. Kuten taisin blogissa mainitakin, meidän "oma" rosoinen lähikaupunkimme Draguignan oli kotoisampi :) Mutta kaunis, kaunis on St Tropez, ja kun kerrot Pariisin johtavan automatkan alkutaipaleesta läpi Provencen viinitarhojen, tunnen ihan sen tuoksun nenässäni ja näen, miten ja missä kulmassa aurinko valaisee punaisen hiekkamaan... Näillä keleillä ei liene yllätys, että ikävä takaisin on kova... - Kirjatoukka

Jael kirjoitti...

Tuollakin olen ollut vain äitini massussa,joten oli mukavaa seurata teidän matkaanne tuolla;D

Mine kirjoitti...

Kirjatoukka: Meille käy usein niin, että se, johon menemme jää sivupolkujen varjoon. Minäkin tykkään rosoisesta. Siitä, että näkyy elämisen jäljet ja tuntuu, että paikassa on jotakin omaa ja todellista.

Yaelian: Ranska on hieno maa. Sinun täytyy varmaan tehdä oma matka. Mahan sisältä näkee niin huonosti:).

Rva Pioni kirjoitti...

Kauniit on valonkultaamat keltaiset talot,
mutta vältyitkö kertaakaan varottelemasta lapsiasi
heidän pomppiessaan noilla terävillä rantakivillä.
Hulppea näkökulma eliittikaupunkiin.
Mukava olla mukana matkassa.

Unknown kirjoitti...

Aurinkoinen kaupunki ihanan keltaisine taloineen ja kapeine katuineen. Lapsille ihania kiipeilypaikkoja rantakivillä!Nauttivat varmasti!:))
Kiitos hienoista kuvista ja kierroksesta.

Mine kirjoitti...

Rva Pioni: Enköhän varoitellutkin:). Tämä oli kuitenkin helppo kohta. Olen ylihysteerinen varoittelija korkeilla paikoilla. Oma lapsuuteni kului saaristossa rantakivilä hyppiessä. Se on sellainen ilo, jonka mielellään tarjosi omilleenkin. Siksi se ei hirvittänyt liikaa.

Lilja: Värit ovat tärkeitä. Tykkään näistä maista, joissa uskalletaan käyttää värejä hieman reippaammin, kun siellä meillä. Tosin en itsekään haluaisi asua missään loputtomassa väri-iloittelussa, mutta vierailu siellä on piristävää.

Kirjailijatar kirjoitti...

Olen usein ajatellut, että olisi ihan kamalaa olla julkkis. Tietäisi, että kaikki tunnistavat ja tuijottavat. Aika kamalaa.

Nuo kalliot ja meri näyttävät kovin houkuttelevilta.

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Niin, ja aina pitäisi olla kaunis ja kainalokarvat ajeltu. Tai muuten pitää joka lehdestä kauhistella, että onpas se arkisen näköinen nainen ilman meikkiä ja kainalokarvatkin ajamatta. Huh.

Liivia kirjoitti...

Mutta miksi niin kiire? Minä en olisi varmasti kestänyt huristella ohi noin ihanien paikkojen pysähtymättä.
Matkaraporttiasi on kiva lukea!

Mine kirjoitti...

Liivia: Yleensä emme varaa hotelleja etukäteen juuri siksi, että voisimme pysähtyä sinne missä tuntuu omalle. Nyt meillä oli kuitenkin kaksi valmiiksi varattua. Mökki Disneylandissa ja laivalippu Saksasta Suomeen. Eli, ne pitivät meidät jossakin aikataulussa. Olimme myös hidastelleet Italiassa, joten Etelä- Ranskalle jäi vain yksi päivä. Parempi sekin, kun ei mitään...