387. tarina (Lasten Istanbul - museoon)

Istanbul on pullollaan museoita! Museoita löytyy lähes aiheesta kuin aiheesta. Lastenkin kanssa olemme Istanbulin museoita kiertäneet ja huomanneet, että toiset museot jaksavat pitää lapsen kiinnostuksen yllä, toiset sitten ei niinkään. Rahmi M Koç Museota mainostetaan nimenomaan lapsiystävällisenä museona, joten sinne lähdettiin jonakin myrskyisenä päivänä. Vuosia on selvästi tästä reissusta vierähtänyt, kun kuopus on vielä tuollainen ihana palloposki.

Meiltä museoon meno sujui mukavimmin lautalla. Otimme siis bussin Üsküdariin, josta hyppäsimme Kultaisen sarven lauttaan. Tämä lautta ajaa ensin Eminönüün ja lähtee sitten pujottelemaan pitkin Kultaisen sarven pikkusatamia. Itse lauttamatka on jo lapsista kiva retki. Sieltä vaan ostamaan kahvia ja jotakin pientä herkkua lapsille ja ihailemaan maisemia. Kun saavutaan Hasköyn satamaan, ollaan jo ihan museon seinämässä kiinni.

Museo on suuri ja se muodostuu useammasta eri rakennuksesta tai alueesta. Plussaa se saa siitä, että tässä museossa ei tarvitse vain katsoa, vaan pääsee myös kokeilemaan ja kurkkimaan sisälle. Tässä ensimmäisessä kuvasarjassa oli mm. huone, jossa oli havainnollistettu kodinkoneiden toimintaa korvaamalla vaikkapa kansi lasilla. Olihan se nyt hauskaa katsoa tiskikonetta työssään. Pojista oli mielenkiintoista nähdä tietokoneiden kehitys. Ja jokainen meistä hyppeli mielellään rautatievaunuissa, busseissa, lentokoneissa jne.

Perheen aikuisväestöä kiinnosti myös iso Herra Koçin maailmanympäripurjehdus, josta oli tuotu esille  asioita ja kuvia ympäri maailmaa. Tämä Koçin suku on siis yksi Turkin rikkaimpia sukuja. Perhe on kerännyt omaisuutensa yrityksillä ja omistaa nykyään yritysten lisäksi kouluja, museoita jne. Meille Suomalaisille Koçin suku on erityinen, sillä Mustafa V. Koç on Suomen kunniakonsuli täällä Turkissa ja hän järjestää vuosittain meille mm. itsenäisyyspäivän kekkerit. 

Museon pihalla on myös sukellusvene, jota esittelee eläkkeellä oleva armeijan setä.  Setä on itse aikoinaan ollut ohjaamassa tätä kyseistä alusta. Sukellusveneeseen oli ikäraja, joten isommat lapset vierailivat siellä isänsä kanssa minun viihdyttäessä pikkuväkeä pihalla.

Tätä ja paljon paljon muuta piti museo sisällään. Joku osasto taisi jäädä meiltä kokonaan näkemättäkin, sillä lopulta tuli kamala nälkä emmekä löytäneet museosta kunnon ravintolaa. Kahviloita siellä kyllä oli, mutta ravintola oli sillä kertaa jostakin syystä kiinni.  Lasten mielenkiintokin alkoi loppua kohden herpaantua, joten oli aikakin vaihtaa taas maisemaa. Siispä ruokaa jossakin lähistön ravintolassa ja sitten hyppy laivaan ja paluumatkalle.

Seuraavaksi vielä toinen lempimuseomme ja sitten toisenlaisiin lapsiystävällisiin kohteisiin.