Ei jaksaisi. Edellinen viikko oli antoisa, mutta raskas. Ohjelmaa oli aamusta iltaan ja illat vielä vieraiden kanssa juteltiin myöhään. Univelkaa oli kertynyt, mutta vaikka nyt olisi ollut mahdollisuus päiväuniin, ei uni ollut tullut. Mieli oli täynnä ja ruumis väsynyt. Miten tästä nyt mihinkään lenkille selviäisi?
Joskus itselleen täytyy selittää asioita kuin pienelle lapselle. Vakuutella ja maanitella. Ja jos mikään ei auta, niin käskeä tiukasti. Kysyä, että milloin se aika tulee, jolloin jaksaisit? Milloin et mieluummin jäisi sohvalle makaamaan tai istumaan koneen äärelle? Nyt ylös siitä nainen, lenkkarit jalkaan ja pihalle.
Kello 17 sidon lenkkarin nauhoja. Vitkutteluun ei ole enää aikaa, mikäli mielin saada ne kuvalliset todisteet. Aurinko laskee näillä leveyksillä noin kuuden aikoihin, joten nyt on viimeistään lähdettävä. Perhe jää ruokapöytään ja minä pinkaisen pihalle.
Kymmenen erilaista lenkkimaastoa. Täytyy siis lähteä sivupoluille. Sisäinen linnanneitoni johdattaa minua kohti autotieltä näkemiäni tornitaloja. Se osoittautuukin mielenkiintoiseksi ja sopivan haastavaksi reitiksi. On nousua ja laskua, sekä kauniit näkymät. Tämähän onkin oikeastaan aika mukavaa. Kotinurkat saavat ihan uudenlaiset kasvot ja nurkan takaa tupsahtaa eteen löytöjä.
Kukkulan päällä on rauniot. Tekisi mieli kiivetä sinne, mutta en uskalla. Laitapuolen kulkijat istuvat edustalla oluella enkä uskalla ottaa selvää heidän vieraanvaraisuudestaan. Ihailen siis kaukaa ja mietin, että tällaisenkaan paikan olemassaolosta minulla ei ollut mitään tietoa vielä puoli tuntia sitten. Onpas hauskaa tämä lenkkeily:).
Tunnista jäi puuttumaan viisi minuuttia. Sallittakoon se näin alkajalle. Väsymyksestä ei ole tietoakaan. Mielessäni risteilee seuraavan päivän reitit ja pursuan ideoita. Päätän taas ottaa ruoka-asiat haltuuni ja piilottaa herkut kaapin ylähyllylle. Ajatuskulkuni on tämä: Jos täytyy hakea penkki, jonka avulla nousee herkkuja hakemaan, se on jo epätoivoista. En kai ole niin epätoivoinen? Apua, en saa olla niin epätoivoinen!
Kello kymmeneltä uni vie lenkkeilijän syvään ja virvoittavaan uneen. Jaksoinpas. Hyvä minä!
16 kommenttia :
Olisipa ihanaa lenkkeillä tuollaisissa maisemissa! Toista se on täällä lättänässä ja tylsähkössä suomalaisessa kaupungissa...
Olen suunnittelemassa matkaa sinne ja luen ihan innoissani kaikkia Istanbul-postauksiasi! Luuletko, että ehtisit ja jaksaisit vastata joihinkin kysymyksiini, jos laitan sinulle sähköpostia vähän myöhemmin? Haluan ensin lukea täältä kaiken Istanbulia koskevan, löytää kirjoituksistasi vinkkejä ja nauttia täysillä jo etukäteen sen kaupungin tunnelmasta ja ihanista kuvistasi!
Tuli mieleen etta olen muutama vuosi sitten alottanut kylla lenkkeilyn Ankarassa, se loppui lyhyeen koska tassa keskustassa maastot ovat surkeita, autojen seassa ja sita rataa. Liikkumien on ihanaa ja suurin hyöty minulle on siina siita etta sen myöta ruokailuajat vakiintuvat ja saa innostuksen kiinnittaa huomiota mita syö.
Hyvä Sinä!!!
Kyllähän noissa maisemissa kelpaa.
Täällä vai tuota lunta ja harmaata, ei auringon pilkahdustakaan.(liekö tekosyy olla sohvan kulmassa)
Jännää että kotinurkilta voi tehdä uusia löytöjä..:))))
Oikein hauskoja lenkkireittejä sinulle, Mine!<3333
Hyvä sinä! Minä myös tänään, täytyy vain miettiä suunta...
Kuukki: Vastaan kyllä, jos osaan. Laita siis ihmeessä kysymyksiä tulemaan. Ja tylsässä ja lättänässäkin kaupungissa löytyisi ehkä jotakin katsottavaa, jos katsoisi uusin lenkkeilevän kuvaajan silmin?
Petra: Minä olen loistava keksimään verukkeita ja selityksiä, koska en yksinkertaisesti pidä liikkumisesta. Kävelystä tykkään, mutta sekin muuttuu pakkopullaksi, kun siitä tulee "lenkkeilyä". Eli kiertämistä saman siten ympäri. Nyt olen tyytyväinen tästä keksinnöstäni. Tänäänkin huitaisin aamusta 1 h 50 minuuttia eikä ollut yhtään tylsää, mutta siitä kuulettekin sitten huomenna:).
Mimon mami: Selvä tekosyy! Tarpeeksi vaan asianmukaista vaatetta ja ulos. Jos ei olekaan aurinkoa, saa kuitenkin raitista ilmaa ja tekemisen meiningin.
Aili: Sitä näköjään niin helposti urautuu samoille poluille. Nyt olen jo löytänyt kaksi uutta reittiä. Kyllä kannatti lähteä ulkoilemaan....
Tiina: Hyvä hyvä! Alussa on helppoa kun voi valtita minkä tahansa suunnan. Kuudes voi jo olla vaikeampi???
Hei
Tähän asti ihan kauhea migreenipäivä... dieetti alkanut siis hyvin, ei muuta.
Ihanan satumaisia lenkkinäkymiä! Hyvä että jaksoit, tsemppiä seuraavaan kertaan!
Hih, mullakin on ollut viime viikon tavoitteena lenkkeilyn aloittaminen. Se oli siinä määrin hankalaa, että totesin, että jopa täällä, lähes täydellisessä ilmastossa (yli 300 aurinkoista päivää vuodessa), on ihan liian helppo keksiä tekosyitä: tuulee liikaa, väsyttää, sohva kutsuu, ruoka-aika jne. Vihdoin sain mentyä. Hyvä me!
Tsemppejä! Sulla on sen verran mielenkiintoinen lenkkipolku että lenkkeily sujuu varmaan mukavasti:)
Parin viime päivän ajan olen myös lenkkeillyt hieman.Kuntosalista tuli pitkä tauko flunssan ja jälkitaudin vuoksi mutta nyt pitkän tauon jälkeen teen paluuta lenkkeillen.Ainakin niin kauan kun aamulla on vielä mukavan viileää.
Kikka: Voi voi, se hyväksytään oikeaksi syyksi, ei tekosyyksi. Parempi onni sitten huomenna.
Matkatar: Niin, maisemissa ei ole valittamista. Syy lähtemättömyyteen on jossakin ihan muualla....
M. Metrossa: Hyvä hyvä! Otitko kameran mukaan? Sinun kaikki lenkkipolkusi on nyt meille uusia, joten tähän haasteeseen olisi helppoa lähteä:).
Yaelian: Sinä oletkin kivasti laittanut lenkkikuvia tai ainakin Bambin ulkoilutuskuvia. Kuntosalikäyntien kuvittaminen on vähän tylsempää:).
Kauniita kuvia ja hienoa, että lähdit lenkille!! Tsemppiä jälleen seuraavaan kertaan :))) Lenkin jälkeen on aina voittaja fiilis :)Ukrainassa on vielä "mutakelit", jotta voisi juosta perinteisiä peltolenkkejä, mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa alkaa kevät tulla ja maa kuivua..ja sitten alkaa taas juoksuaika ;)
Lilja: Lähdepä juoksemaan katuja ja kuvaat ne meille. Jos pelloille ei siis vielä pääse.
Kiitos Mine! Palaan sähköpostitse asiaan, kun Istanbul-juttusi on luettu. Juuri nyt olen ruokatunnilla ja henkisesti en suinkaan toimistolla vaan siellä ;-)
Ja kyllä, joskus lättänästäkin kotikaupungista löytyy jotain mukavaa kuvattavaa, kamera on siis välillä taskussa lenkillä.
Kuukki: Selvä, postia odotellessa, Hyvää työpäivää! Pitääkin tulla katsomaan sinun blogiasi. Mutta sitä ennen pitäisi mennä suihkuun...
Lähetä kommentti