Olemme ajaneet lukemattomat kerrat Edirnen ohi. Ei ole ollut tarvetta pysähtyä, eikä kukaan ole mitenkään erityisemmin hehkuttanut Edirneä kaupunkina. On ollut kiire kotiin tai kiire Bulgariaan. Nyt, kun aikamme Turkissa lähenee loppuaan, emme enää voineetkaan ajaa ohi. Päätimme siis Suomen matkamme alkajaisiksi käydä Edirnessä syömässä. Se oli hyvä päätös, silä Edirneä olisi hyvinkin kannattanut hehkuttaa. Se on kelpo kaupunki ja varsinainen moskeijoiden mekka. Aloittakoon se siis tämänkertaisen Autolla Eurooppaan sarjani, jota joudan hyvin kirjoittamaan Istanbulin helteen pitäessä meitä visusti sisätiloissa.
Kaupungin keskusta on erittäin kompakti ja kartan avulla löysimme nopeasti kävelykadut. Lonely Planetin suosittelema ravintolakin löytyi ja kiipesimme kapeat rappuset yläkertaan. Ruoassa ei ollut ollenkaan kehumista, joten jääköön ravintola omaan arvoonsa. Energiatasapaino oli joka tapauksessa saavutettu ja seuraavaksi pujahdettiin tuliaisostoksille yhteen Edirnen basaareista.
Ei, emme ostaneet lintuja...
...vaan saippuoita. Nämä hedelmäsaippuat kun ovat tosi edirneläisiä.
Suurin syy Edirneen menoon on kuitenkin arkkitehtuurissa. Kaupunki oli jonkin aikaa ottomaani-imperiumin pääkaupunki ja siksi siellä seisoo toinen toistaan komeampia pytinkejä vieri vieressä. Täältä sulttaani lähti matkoilleen Eurooppaan ja levähti taas matkoilta palatessaan. Ilmaa halkovat mitä koristeellisemmat minareetit ja moskeijoiden kattomaalauksia voisi ihailla useammankin kerran.
Kolmen parvekkeen moskeija ja yksi sen kiemuraisista minareeteista.
Esikoinenkin ryhtyi kuvaajaksi.
Makedonian torni on seissyt Edirnessä Rooman ajoilta asti, mutta päänähtävyys lienee tämä arkkitehti Sinanin Selimiye-moskeija, jota Sinan itse pitää parhaana työnään.
Moskeijaan mennessä otetaan kengät pois.
Lähde keskellä moskeijaa.
Opiskelijat kuuntelevat oppaan tai opettajan kertomusta.
Moskeijoiden ohella Edirne on tunnettu vuosittaisesta öljypainistaan. Tämä vuosia jatkunut perinne järjestetään stadionilla kesä-heinäkuun vaihteessa. Painissa nahkashortseihin puetut painijat öljytään ja sitten kilpailu saa alkaa.
Itse stadionista ei nyt tullut kuvia, mutta ohi siitä ajettiin matkalla katsomaan näitä Edirnen siltoja. Osa silloista oli niin kapeita, että justiin ja justiin mahduttiin.
Valloittajan silta vuodelta 1452. Sillan takana näkyy myös palatsin rauniot, joista ei juuri mitään ollut jäänyt jäljelle.
Kaiken kaikkeaan Edirnestä jäi mukava vaikutelma, joten hyvä kun tuli lähdettyä. Sitten joutikin rajaruuhkassa odotella porttien aukenemista Bulgariaaan. Kesäkuukausina Euroopassa asuvat turkkilaiset saapuvat Turkkiin lomalle, joten ruuhkaa piisaa molempiin suuntiin. Yli 30 asteen helteissä saa iloita auton ilmastoinnista.
Tiesitkö tämän: Edirne on entinen Hadrianopolis (myöhemmin Adrianople), jonka hallitsija Hadrian perusti noin 100-luvulla jKr. Kaupunki oli tärkeä linkki Via Ignatia-tiellä Roomasta Konstantinopoliin. 1363 ottomaaniarmeija otti kaupungin haltuunsa ja tekivät siitä pääkaupunkinsa ennen Istanbulia.
9 kommenttia :
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta, Mine:)
Edirne on kulttuuriltaan vanha ja merkittävä kaupunki!
♥
Mielenkiintoista ja kauniin näköistä.
Usein melkein parhaat hetket ovat tallaisessa paikassa, josta ei ole mitaan huimia ennakko-odotuksia.
Kiitos Edirne-kierroksesta! Tuo torni varsinkin on aika hieno!
Upeita kattoja ja mukavan oloisia paikkoja - ja kuopukseltakin näyttää lähteneen hammas :)
Kyllä on taas niin upeaa, että. Minua viehättivät kaikkein eniten nuo saippuat. Onneksi en ole kovin lähellä tuota paikkaa. :-D
Hauska minareetti ja komea moskeija.
Ja suloinen raksihammas :D
Sun kuvat on kuin jostain satukirjasta, ihania! Niin kauniita värejä ja täynnä katsottavaa.
Noi saippuat herättivät heti mun mielenkiinnon; olen huomannut yhtäkkiä innostuneeni palasaippuoista ja kaikki tuollaiset herkullisen näköiset, värikkäät (ja varmaan ihanasti tuoksuvat) olisivat kyllä mun heikkous.
Aili: Historiahan siellä havisee. Niin kuin joka puolella Turkkia.
Helmi-Maaria: Kaunistapa hyvinkin. Kattomaalaukset oli todella taidokkaat.
Anu: Niin se onkin, eipä osattu odottaa muuta kuin ruokaa. Ja justiinsa se osa meni ihan pieleen:D.
Jael: Minä ihmettelin minareetteja, ne oli yhdessä moskeijassa kaikki erilaisia ja eri tavalla kiemuroita.
Tiina: Harvahammaspa hyvinkin. Lähtisi nyt Suomessa ekalle, mutta täällä on hypännyt yhden vuoden ja nyt alkaa toka luokka.
Satu: Olen vuosia sitten saanut noita saippuoita lahjaksi ja kulhollinen seisoo meidän vessassa. Ei niitä raaski käyttää?
Pepi: Komeaa oli, niin mahtipontista.
Terhi: Nuo haisee ehkä liian voimakkaasti, mutta muuten minäkin jaksan niitä ihailla. Turkissa on muutenkin kaikenlaista saippuaa tarjolla, mutta yleensä olen tylsä ja tyydyn marketin valikoimiin.
Lähetä kommentti