Olen samaa mieltä monen muun kanssa siitä, että Topkapı vetää vertojaan monenkertaisesti näille Istanbulin pömpöösipalatseille, joilla matkittiin eurooppalaisia kuninkaallisia. Tuliko Sulttaani Abdül Mecitille siis identiteettikriisi vai mikä, kun hän vuonna 1843 käski rakentaa ottomaani-eurooppalaisen palatsin, joka tekee vaikutuksen jokaiseen, joka sen näkee. Näin valmistui vuonna 1856 Dolmabahçen palatsi, jonka luulisi kiinnostavat ainakin perheen pikku prinsessoja.
Palatsiin on tarjolla vain opastettuja kierroksia. Jos ei jaksa kiertää molempia osioita (selamlık ja harem), kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa ainakin se vastaanottopuoli eli selamlık. Siellä kimaltaa kristallit ja kulta. Jopa siinä määrin, että perheen vanhempia rupeaa mietityttämään. Millaisessa kurjuudessa mahtoi elää kansa, kun sulttaani joi aamukahviaan kultaisista mukeistaan? Mitä näillä palatseilla pönkitettiin ja eikö vähempi olisi todellakaan riittänyt? Etenkin, kun tämän palatsin jälkeen näitä eurooppalaistyylisiä palatseja rakennettiin lisääkin. Näistä käymisen arvoinen on ainakin sulttaanin kesäpalatsi Beylerbeyssä.
Kiinnittäkääpä huomio palatsin kelloihin. Niistä jokainen näyttää aikaa 9:05. Tässä palatsissa näet kuoli maan isä Mustafa Kemal Atatürk 10.11.1938 klo. 9.05. Yhä edelleen Atatürkin muistoa kunnioitetaan tuona päivämääränä ja kellon ajalla hiljaisella hetkellä. Joka ei kyllä ole kovin hiljainen, sillä silloin soi autojen torvet ja sireenit.
Kysäisepä muuten mahdollisuuden tarjoutuessa turkkilaisilta lapsilta Atatürkistä. Sieltä tulee välittömästi ainakin rimpsu, jossa osataan sanoa hänen syntymäaikansa ja -paikkansa, sekä kuolinaika ja -paikka. Esikoinen kävi aikoinaan turkkilaista tarhaa ja oppi kyllä varsin hyvin kaiken oleellisen ja ylikin. Kun joskus häntä kotona komensin, kuului heti: "Sinä et täällä määrää. Täällä määrää Atatürk."
Nykyään palatsia käytetään museona, mutta siellä järjestetään edelleen myös joitakin maan virallisia tapahtumia. Kukaan presidentti ei tietääkseni ole kuitenkaan enää käyttänyt palatsia asumuksenaan Atatürkin jälkeen.
Muistakaa ihailla myös linnan upea puutarha. Meidän lapsia kiinnostaa siellä ainakin lintuhäkit, joissa voi käydä lintuja katsomassa. Pihalla on myös Kristalli-palatsi niminen rakennus, jota on kehuttu hienoksi, mutta joka on itseltä vielä syystä tai toisesta näkemättä. Ja jos huikoo, pihalla on myös kahvila, josta voi käydä ostamassa juomista ja jotakin pientä syömistä.
Niin, ja jos tämä muuten onkin prinsessakohde, niin kylläpä kiinnosti perheen pikkuprinssejä ainakin tämä vahdinvaihto. Palatsin ovilla vartio ilmeettömät vartijat aina kahden tunnin vuoroissa. Siinä ei ilmekään miehillä värähdä, oli sitten helle tai jäätävä tuuli. Uskomattomia tyyppejä.
