"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Galatan torni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Galatan torni. Näytä kaikki tekstit

lauantai 23. helmikuuta 2013

397. tarina (Viikon viimeinen)

Viides ja viikon viimeinen lenkki ei nyt mennyt ihan kaiken taiteen sääntöjen mukainen. Jalassa oli lenkkareiden sijasta kumpparit. Kävelyn välissä käytettiin bussia, laivaa, ratikkaa, metroa ja minibussia. Kävelyäkin kyllä tuli harrastettua monta tuntia ja matkan varrelle riitti myös puuskutus nousuja. Sovitaanhan siis, että tämäkin lasketaan?

Aamulla yhdeksän jälkeen me laitoimme oven kiinni perässämme. Istanbulissa satoi. Ensimmäinen etappi oli bussipysäkki, josta siirryimme bussilla Kadıköyhin. Siellä käveltiin ristiin rastiin pitkin katuja reilun tunnin ajan. Poikettiin kurkkaamaan jumalanpalvelusta avonaisen kirkon ovesta ja ostettiin mm. kuivattuja mansikoita ja mangoja. Mereneläviäkin mietittiin, mutta vain lahjaksi eräälle pienelle synttärisankarille, joka on niistä loputtoman kiinnostunut. Olisiko synttärisankarin äiti mahtanut innostua paketista löytyneestä elävästä ravusta tai kuolleesta mustekalasta?
















Laivalla siirryttiin toiselle puolen salmea. Eminönün satamasta käveltiin kultaisen sarven yli pitkin Galatan siltaa. Ensin sillan alapuolella sadetta pidellen ja kalaravintoloiden sisäänheittäjiä väistellen. Sillan puolivälistä rappuja ylös ja kalastajia katsomaan. 





Tässä vaiheessa olisin normaalisti hypännyt metroon ja hurauttanut mäen ylös, mutta nyt lenkkeiltiin. Ensin ylös mäkeä, sitten näistä rappusista ja loppukiri pitkin jyrkkää mäkeä Galatatornille  asti. 









Tässä vaiheessa meillä oli kiljuva nälkä. Liikenteessä oli oltu jo monta tuntia. Pyrähdys siis ylämäkeä pitkin, ohi musiikkikauppojen ja Istiklalilta poiketen Limonlu Bahçeen.  Siellä olikin sopivasti lounasaika ja näin saimme ruokamme hieman edullisemmin. Kanaa ja salaattia laihdutuskuurilaiselle. Vieraat söivät ilman estoja pääruoan jälkeen vielä jälkiruoatkin. Kahvin jälkeen matka jatkui Istiklalia pitkin Taksimaukiolle. Sieltä metro-ratikka yhdistelmällä Eminönüün ja laivalla ja minibussilla kotitielle kauppaan.




Liikkeellä oli oltu yhdeksän tuntia ja niistä suurin osa jalkojen päällä. Kiitos kärsivällisille vieraillemme lenkkiseurasta! Ensimmäinen viikko on suoritettu! Hyvä me!