Virallisen joulun odotukseni aloittaa Hoosianna. Se pitää laulaa kovaa ja korkealta. Täytyi siis suunnata tiensä kirkkoon.
Kirkkomatka Istanbulissa poikkeaa Juhanin ja Liisin versiosta aika tavalla. Unohtakaa se kello viisi, reki ja karhuntaljat. Lähdemme näet matkaan autolla ja kello kymmenen. Ensin ajetaan Bosborin rantaan. Ohitetaan sultaanin kesäpalatsi Beylerbeyssä ja noustaan sillalle. Onneksemme sunnuntaiaamut ovat aika helppoja liikenteen suhteen. Ainakaan kirkkoon menijät eivät aiheuta tässä(kään) kaupungissa ruuhkia. Saamme siis ihailla rauhassa Bosbori-näkymiä siltaa ylittäessämme.
Sillan jälkeen laskeudumme taas rantatielle. Ohitamme Dolmabahçea vartioivat sotilaat ja oikealle jäävän jalkapallomekan eli Besiktasin jalkapallostadionin. Normaaleina sunnuntaina käännymme ennen sitä, mutta nyt Taksim on remontissa ja täytyy kiertää hieman kauempaa.
Kirkko seisoo Istiklal-kadun varrella. On seissyt siinä jo monta sataa vuotta. Sisätilat ovat hieman ränsistyneet. Vesi on tullut sisään katosta ja maalipinta on kärsinyt. Kirkon penkkien virkaa toimittavat vihreät muovituolit. Urkuja ei löydy, mutta virret voi soittaa pianolla tai kitarallakin.
Kotimatkalla on sininen hetki. Ja ruuhka. Yhdeksän yötä Suomeen. 22 yötä jouluun.
