Albanian aamussa takkuaa hermot. Albanian rajalla tiet. Montenegron mutkissa olemme rauhalliset kun veden tyyni pinta. Päätimme, että matka ei mene pilalle vääristä housuista ja poninhännistä.
Viimeiset kilometrit ennen Kotoria on jotakin käsittämätöntä kaunista. Adrianmeri tekee Kotorin edessä lahden. Vedessä kiinni kulkee pikkuruinen tie, jota mahtuu ajamaan vain yksi auto. Vastaantulevien väistäminen on joka kerta yhtä jännittävää. Maisemat salpaavat hengen. Veden kimallus ja taivaisiin nousevat vuoret joka puolella ympärillä. Suloiset talot ikkunaluukkuineen.
Me juoksemme yli pikkuruisen tien. Mereen ja huoneistoon. Edestakaisin. Illalla koko perhe killuu pimeässä meressä. Yllä tähtitaivas. Ympärillä kaupunkien ja kylien valot. Ei hassumpi juhannus.
Ps. Olen käynyt lukemassa kuulumisianne, mutta en malta viipyä koneen ääressä kuin ihan ihan minimisti. Hyvää Juhannusta teille kaikille!
