Laulut on taas laulettu. Täällä suomalaiset joululaulut ei yllättäen täytä kirkkoa, mutta tunnelman saa aikaan pienemmälläkin porukalla. Meni Varpuset jouluaamuna, Maa on niin kaunis, Sylviat jne. Ihanin on aina suomiluokkalaisten esitys. Ja tällä kertaa alle kouluikäisten vahvistuksella laulettu Joulupuu on rakennettu. Säestyksestä vastasi kaksi kitaraa, luuttu, mey ja piano.
Laulujen jälkeen syötiin ne uunissa sähkökatkon ajan odotelleet minimuffinssit, kuivahtaneet tähtipullat, joulutortut ja piparit. Glögit loppui melkein kesken, koska se nyt vaan on niin hyvää. Muuten taisi kaikkea olla ihan sopivasti. Nähtiin vanhoja kivoja tuttuja ja uusiakin oli uskaltautunut paikalle. Oli tosi hauska tutustua S&H, toivottavasti tavataan sitten meillä tammikuussa!
Tänään on ollut aika vähän mitään pakollista. Nyt esimerkiksi voisi tehdä sellaisia monivalintatehtäviä, kuten; Siivoaisikohan vihdoin nuo leivonnaisten jäljiltä pöydälle levitellyt maustelaatikot ja niiden säilytykseen tarkoitetun kaapin?
Vai joiskohan kupin kahvia ja jatkaisi sen juomisen ajan tätä itse itselleni lauantaina ostamaa lahjakirjaa? Se kun on Elifille tyypilliseen tapaan aika koukuttava. Siinä asustellaan istanbulissa vuonna 1574 arkkitehti Sinanin talossa ja todistettiin juuri hetki sitten sulttaani…. Ai, mutta saakos näitä kertoa, jos vaikka sattuisi suomennosta pukkaamaan sikäläisiin kirjakauppoihin?
Lumet ovat kadonneet ja vettä tulee taivaan täydeltä. Taidan siis valita sen kahvin ja kirjan. Ehtiihän ne maustekaapit kuuraamaan senkin jälkeen...
