Tällaista se on se kotiin paluu. Iloa tutuista tavaroista ja omasta järjestyksestä. Tai järjestykset-tömyydestä, kun pyykki valtaa alaa ja kassit seisovat vielä eteisessä. On tartuttava toimeen, mutta sielu on kaikesta muutoksesta ymmällään, eikä tiedä mihin kiinnittyisi. Eläisikö vielä Suomen alkusyksyä vai suostuisiko Turkin helteisiin? Koululaisten loman jatkuminen häiritsee työminää. Olenko töissä vai vapaalla? Eikö jo voisi alkaa normaali arki?
Koska olen nyt tässä välitilassa, ajattelin lopultakin vastata Aikatherinen kesällä lähettämään haasteeseen ja kertoa (taas) kahdeksan satunnaista asiaa minusta. Kiitos muistamisestasi!
1. Elämäni viimeiset 13-vuotta olen harrastanut talojen katsomista. Internetin etuovi.com ja oikotie.fi löytyvät jo tietokoneeni aloitussivulta. Oman talon osto on ollut vähän kuin harrastus ja aika tarkkaan valmiiksi mietitty haave. Olen osannut kuvitella itseni vain tietynlaisiin taloihin, vanhoihin ja puisiin, joten hakukriteerit ovat pysynneet koko ajan samana. Ostamamme talo on vanha ja puinen, mutta ihan erilainen, kun olin ajatellut. Silti se tuntuu päivä päivältä enemmän omalta. Jännittävä nähdä, että millaiset sivustot tulevat nyt etuovien tilalle tietokoneeni aloitussivulle?
2. Talon mukana tulee piha. En ole ikinä mieltänyt itseäni miksikään hortonomiksi, mutta niinpä vain on aika tehnyt tehtävänsä. Yht'äkkiä huomaa seuraavansa puutarha-sivustoja naistenlehdistä ja blogeista. Tekisi mieli kasvihuonetta ja kasvatuslaatikoiden paikat tuli jo matkan aikana mietittyä. Ainakin aion kasvattaa perunaa, tomaattia, vihannesportulakkaa, basilikaa, munakoisoa... Ainakin aion yrittää kasvattaa.... Tietääkö joku mistä saisi kuormalavojen lavakauluksia?
Koko suku ja ystävät ovat haistelemassa taloa ja tutkimassa sen pihaa.
3. Nuoruudessani vihasin pyöräilyä. Ajoin aina liian lujaa ja keuhkot oli revetä. Kävelin siis mieluummin noin kolmen kilometrin koulumatkan ja pyörä sai seistä kellarissa. Tänä kesänä päätin, että kun muutamme Suomeen minusta tulee hyötyliikkuja. Isäpuoleni mukaan pyöräni seisoo edelleen varastossa, joten rouva on hyvä ja tarttuu sitten ensi syksynä pyörää sarvista. Kuopus oppi tänä kesänä pyöräilemään, joten kaikki edellytykset hyötyliikkuvaan perheeseen on olemassa?
Nyt onnistuu ja pyörällä pääsee.
4. En ole ikinä ollut velkaa. Kotoa on saatu opit, joiden mukaan omillaan on tultava toimeen ja ketään ei saa pyytää takaajaksi. Tuntui siis vapauttavalta, kun pankki ei vaatinut henkilötakaajia lainaa varten. Olemme varmasti uuden edessä. Turkin vuodet ovat kuluneet aika huolettomasti, sillä jos emme ole mitään omistaneetkaan, ei meillä ole myöskään ollut omaisuuden mukanaan tuomia rasitteita. Tänä vuonna sitten harjoitellaan ja koitetaan olla entistä tarkemman markan ihmisiä. Eikun tarkemman liiran ihmisiä.
5. Edellistä hankaloittaa hieman se, että minulla on aika pitkä "haluaisin ostaa Turkista ennen lähtöä"-lista. Miksi ihmeessä olen jättänyt asioiden ostamisen viimeiseen vuoteen?
Keramiikkakulhot ainakin on saatava vielä ennen lähtöä. Kelpaisi näistä joulupuuroa pistellä?
6. Olen suunnitelmallinen ihminen, mutta Turkki on opettanut myös tarttumaan hetkeen. Ulkomaille muuttaessamme jo päätimme, että paluu on sitten kesällä 2014. Silloin olin vielä sellainen ihminen, joka stressaantui kaikista muutoksista ja tarvitsi varmat suunnitelmat jokaiseen asiaan. Vuodet ovat tehneet tehtävänsä. Turkissa suunnitelmat muuttuu ja olen oppinut lennosta tekemään uudet. Jos ei tullutkan takkia, voihan iloita kukkarosta. Matkalla huomasin, että tämä ei päde hotellimuutoksiin, ainakaan jos olen nälkäinen.
7. Hotellimuutoksista puheen ollen, olin taas eilen booking.com sivustolla varaamassa hotelleja. Ostin miehelle synttärilahjaksi matkan Jerusalemiin. Lähdemme sinne kahdestaan lokakuussa. Eilen varasin hotellit. Kolme yötä Jerusalemissa ja yksi Tel Avivissa. Onneksi maksoin matkan jo alkukesästä, sillä tässä vaiheessa olisi muuten ollut järkevämpää jättää matka tekemättä. Yksi unelma on toteutumassa, mutta uusia matkaunelmia ei enää herätellä. Toistaiseksi.
Onnistunut hotellivalinta on matkan parhaita puolia. Lublinin huoneisto oli kaunis.
8. Kävin kesällä sairaanhoitajien rekrytointi-tilaisuudessa Kotkassa. Töitä näyttäisi olevan tarjolla. Olen kaivellut itseäni ja miettinyt, että mitä oikeastaan HALUAISIN tehdä. Päädyn aina pienen hotellin pitoon, johonkin sellaiseen, jossa voisi järjestää ihmisille mukavia yllätyksiä ja hetken hemmottelua. Olisin varmaan hyvä matkailu- ja hemmottelualalla. Mutta miten sen voi yhdistää Kotkaan? Jostakin olen kuitenkin huomannut, että haaveet kannattaa sanoa ääneen, silloin ne muuttuvat todellisemmaksi ja saattavat saada siivet. Sillä talo meren rannallakin oli joskus ihan utopiaa, mutta...
Näin iloiseksi voi pieni hemmottelu ihmisen tehdä. Lublinin aamupala.
Tämä haaste on seilannut blogistanian läpikotoisin, mutta jätän sen kaikille välitilan ihmisille, jotka eivät keksi mistä muustakaan tässä tilassa nyt bloggaisi. Ota mukaasi, ole hyvä. Iloa tähän päivään!
