Me teimme jokunen aika sitten Myers-Briggsin tyyppi-indikaattoriin perustuvan englanninkielisen persoonallisuustestin. Oli suorastaan käsittämätöntä kuinka hyvin löysimme tyypeistä itsemme. Esikoinen ja kakkonenkin tekivät testin ja nyt luulemme taas ymmärtävämme heitä paremmin. Esikoinen oli sama kuin minä, mutta sillä erotuksella, että äiti on ekstrovertti ja tytär hyvin vahvasti introvertti. Minun tyyppini oli siis ESFJ, joka suomalaisilla sivuilla nimetään Harmonisoijaksi. Selvimmin erottuvat ominaisuuteni ovat ystävällisyys, yhteistyökykyisyys, järjestelmällisyys ja käytännöllisyys. Minulle on tärkeää luoda ympärilleni lämpöä ja harmoniaa, eli hyvä ilmapiiri. Olen hyvä organisoimaan!
Haasteiden puolella sanottiin, että luonteelleni olisi ominaista turvautua käytännöllisiin ja koettuihin ratkaisumalleihin. Testin mukaan stressaavimpia minulle on muutostilanteet. ESFJ:t innostuvat uusiin asioihin yleensä hitaammin kuin muut. Näitä rivejä lukiessani en tunnistanut nykyistä minääni, mutta mieleeni palasi se Mine, joka olin ennen Turkkiin muuttoa. Silloin elämä tosiaan tuntui luisuvan käsistä, jos päivä ei sujunut kuten olin ajatellut tai jos mies oli päättänyt minulta kysymättä kutsua meille vieraita. Jokainen asia olisi pitänyt merkitä kalenteriin mielellään kuukautta aikaisemmin ja elämä oli parasta silloin, kun se eteni kalenterimerkintöjeni mukaan. Nykyään taas jokainen päivä on yhtä kuin suunnitelmat meni uusiksi, enkä ole siitä millänikään. Turkki opettaa tässä suhteessa ja 13-vuoden turkkilaisuuden jälkeen vaihdan suunnitelmat lennosta silmää räpäyttämättä.
Turkkilaiset ovat spontaaneja. Kylään pistäydytään tuosta vain, joten siihen ollaan aina valmiita. Kodin tietty osa on jatkuvassa vierasvalmiudessa. Peruutukset ovat arkipäivää, sillä aina sattuu ja tapahtuu. Saatat juuttua ruuhkaan pariksi tunniksi, sukulainen kuolee ja hautajaiset on heti eikä kahden viikon päästä, työpaikka menee alta, oven takaa löytyy Idästä saapuneet sukulaiset ja majoitus on järjestettävä, asunto ei ollutkaan valmis silloin kun piti muuttaa, remonttimies ei tullutkaan jne. jne. Kaikessa tekemisessä on usein useamman ihmisen ketju, josta jokainen voi muuttaa toisen suunnitelmat täysin uudeksi pienessä hetkessä. Mitä siitä marisemaan, tee sitten jotakin muuta.
Alkuvuosina ruoka oli valmista justiinsa silloin kun vieraat oli luvanneet tulla. Kului tunti ja toinen ja ruoka jäähtyi tai kuivui uunissa. Myöhästyminen kuitattiin olan kohautuksella ja vasta tarpeeksi monen myöhästymisen jälkeen tajusin, että se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Aamulla naisten piti tulla meille kahville. Uurastan koko edellisen päivän ja leivon leipomasta päästyäni. Aamulla maassa on sentin verran lunta ja ystävät soittaa; "ei me tuohon keliin voida lähteä". No, onpas lapsille sitten herkkuja tiedossa. Ystäväperheen mies soittaa ja ilmoittaa heidän tulevan kohta käymään. Unohda ärtymyksesi, vaihda verkkarit siistimpään, pikasiivoa ja rupea etsimään jotakin tarjottavaa. Tai jos et millään kykene, niin opettele sanomaan se: "Voi harmi, nyt ei kyllä millään käy, sillä meillä oli jo muita suunnitemia."
Turkissa syyksi myöhästymiseen, perumiseen, suunnitelman muutokseen yms. riittää ihminen. Ihminen ajaa aina tekemisen edelle. Ja turkkilainen ihminen on spontaani ja häilyväinen. Kun tarpeeksi monta kertaa pettyy katteettomiin lupauksiin, oppii jotakin itsestään ja muista. Jos haluat olla varma siitä, että homma tulee tehtyä, tee se itse. Jos et pysty tekemään itse, suostu siihen, että homma tulee tehtyä ehkä toisella aikataululla tai toisella tavalla, jolla toivoit. Suostumus suunnitelman muutokseen voi olla myös vapauttava kokemus. Jaahas, päivääni tulikin parin tunnin tauko, mitäs jos kipaisisin lenkille tai heittäytyisin sohvalle ottamaan päiväunet. Ehtiihän sitä palaveerata huomennakin. Tai viikon päästä…
Kyllä, minä hieman mietin, että kuinkahan se paluu takaisin jämptiin ja asiakeskeiseen Suomeen tulee onnistumaan? Onko minusta nyt tullut se heikoin lenkki, joka vaihtelee mieltään pitkin päivää ja pistää koko lähipiirin suunnitelmat uusiksi. Vai tuleeko minusta taas se vanha kalenteri-Mine, jonka turvallisuus löytyy ennalta laadituista suunnitelmista? Toivottavasti ei!
