670. tarina (Vähän notkollaan, työn alla tai muuten vain heikun keikun)

Toinen pääsiäispäivä oli Istanbulissa tavallinen työ- ja koulupäivä. Lähettelin siis lapset kouluun ja lähdin vetämään matkaseuruetta entiseen Nikeaan, nykyiseen Iznikiin. Nikea oli muinoin merkittävä kaupunki. Se on ympäröity komealla muurilla edelleen, vaikka kaupungin loisto onkin vaihtunut sellaiseen letkeään maalaismenoon. Pääkulkuväline Iznikissä näytti olevan traktori. Kaupungissa ei ole yhtään viimeisen päälle olevaa paikkaa. Kaikki on vähän notkollaan, työn alla tai muuten vaan heikun keikun ja silti se tuntuu heti jotenkin mukavalle paikalle olla. 

Kauneuttakin saatiin ihailla. Tie Istanbulista Iznikiin sisältää laivamatkan Gebzestä Topçulariin ja sitten niin kauniin vuoriston ylityksen, että sitä oli välillä ihan pakko pysähtyä katselemaan. Mitä esim. sanotte tuosta alapuolella olevan maatalon paikasta joen ympäröimänä? Kelpaisiko siinä asua ja katsella ympärillä kohoavia vuoria?

Aloitimme kaupunkikierroksen Iznik-järven rannalta. Täällä tehtiin kirkkohistoriaa, sillä ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous kokoontui Nikeassa vuonna 325. Kokous kutsuttiin koolle aleksandrialaisen presbyteerin Areioksen vuoksi. Hän väitti, että Kristus on luotu eikä siten samanarvoinen kuin Isä Jumala. Nikeassa Areios tuomittiin harhaoppiseksi ja hänen oppiaan vastaan muotoiltiin kristillinen kolminaisuusoppi. Kirkolliskokouksessa annettiin myös kirkkoa sitova uskontunnustus, joka täydennettiin vuonna 381 järjestetyssä Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa. Tämä ensimmäisen kirkolliskokouksen kirkko löytyy nykyään Iznik-järvestä. Tuo kolmannen kuvan kyltti kertoo kirkon paikasta ja se näkyikin varjona vedessä.

Nikeassa pidettiin myös seitsemäs ekumeeninen kirkolliskokous vuonna 787. Tämä kirkolliskokous oli kutsuttu koolle kuvienraastajia vastaan. Tämän kokouksen kirkon rauniot on nähtävissä kaupungin keskustassa. Ottomaanit tekivät kirkosta aikanaan moskeijan, sitten se oli pitkään museona ja nyt yllätykseksemme se olikin taas otettu moskeija käyttöön. Hämmennyin jotenkin tästä käänteestä ja jäi kuvatkin ottamatta. Lähdettiin sen sijaan kaupunkikierrokselle.

Hamamissa olisi ollut naisten vuoro.

Mistä muusta Iznik on tunnettu kuin kirkkohistoriasta? Kuka muistaa? Tietenkin Iznikin kaakeleista. Etenkin arkkitehti Sinan suosi Iznikin kaakeleita ja koristeli niillä monet tekemänsä moskeijat. Kaupungissa on ihan oma tyylinsä tehdä keramiikkaa ja alan jatkajia on siellä edelleen runsaasti. Kyllähän siinä ehti miettimään, että kuinka niin pienessä kaupungissa voi kannattaa niin moni keramiikkakauppa. Me ainakin teimme parhaamme ja kuljetimme ropomme aika monelle yrittäjälle. 

Tämä lamppu suorastaan huusi minua, mutta vastustin sen viekoittelua. 

Yllä oleva neliskulmainen kaakeli oli jo melkein pakko saada, kunnes kysyin hintaa. 500€ tuntui aika paljolle yhdestä, joskin suuresta ja komeasta kaakelista! Ostin sen sijaan kaulakorun (3€), pannunalusia 3 kpl (3€), keramiikkamunan (5€) ja taloon numerot, taas (7€). Minä tykkään näet tästä keramiikasta, kuten ehkä olette huomanneet.

Vihreän moskeijan minareetti oli päällystetty Iznikin keramiikalla. Sisältä moskeija oli harmi kyllä paljas ja tylsä.

Oli kiva käydä Iznikissä, vielä kerran. Kiitos kiitolliselle ja hauskalle matkaseurueelleni!

650. tarina (Efesossa on rakennettu palapeliä)

Efesossakin on tullut käytyä jo useamman kerran.  Tällä kertaa raunioita jaksoi tutkia viileämmän ilman vuoksi ihan eri tavalla. Siten viime käyntini oli Efesossa rakennettu palapeliä, jonka tulokset pääsin katsomaan nyt ensimmäistä kertaa omin silmin. Mutta astellaanpa ensin näitä upeasti rakennettuja puisia teitä pitkin kirjastolle. Samaiset puutiet oli muuten myös Pergamonissa, joten huonompi jalkaisempikin pystyy täällä nyt hyvin kävelemään.

Yamaç Evleri eli Terassitalot oli siis minulle uusi kohde. Näitä rikkaille kuuluneita taloja on kaivettu esille ja koottu kuin palapeliä konsanaan viimeiset vuodet. Erillinen pääsymaksu kannattaa ehdottomasti maksaa, sillä taloissa on yllättävän paljon nähtävää lattiamosaiikkeineen ja seinämaalauksineen. Ilmeisesti kovin moni ei taloihin vaivaudu tulemaan, sillä sain kulkea täälläkin aivan itsekseni.

Efesossa asui loistonsa päivinä noin 200 000 asukasta. Se oli rikas kaupunki, jonka satamassa oli vilkasta. Suuri oli Efesoksen jumalatar Artemis, jonka temppelistä ei ole jäänyt juuri mitään jäljelle. Nykyään merelle on matkaa ja ilmeisesti juuri meren pakeneminen oli syynä kaupungin hylkäämiseen. Siinä ryhmää odotellessani sain ihailla ympärillä nousevia vuoria ja miettiä syntyjä syviä. Miten katoavaista se onkaan tämä elämä.

Ryhmä on terassitaloilla ja kuskin nenä punastuu auringossa. Kiitos O:lle kuvasta!

Kissanpäivät.

Teatterille menevän tien varressa voi tutustua muinaiseen mainokseen. Kyseessä on siis ilotalon mainos. Jalan koon mukaan eroteltiin miehet ja pojat. Liian pienellä jalalla ei kannattanut kyseistä ohjetta seurata. Jalan edessä oleva risti on tuleva risteys ja siitä käänytään vasemmalle, jossa on sydän eli ilotalo.

Minulle se oikeasti iloinen talo oli kuitenkin kirkko. Efesossa sijaitsee Neitsyt Marian Kirkon rauniot. Täällä pidettiin kolmas ekumeeninen kirkolliskokous vuonna 431. Kirkolliskokouksen kutsui koolle Rooman keisari Theodosius II ja koolla oli lähes 200 kirkkoisää. Kokouksessa käsiteltiin Kristuksen olemusta käsittelevää kiistaa, jonka nestorialaiset olivat saaneet aikaan. Konstantinopolin arkkipiispa Nestorios kun väitti, että Kristuksessa oli kaksi persoonaa, jumalallinen ja inhimillinen. Efesoksen kirkolliskokous tuomitsi tämän harhaopiksi ja pysytteli Nikean kirkolliskokouksen kannassa, jonka mukaan Kristus ja Isä Jumala ovat samaa olemusta. Tästä päätöksestä seurasi myös Marian nimeäminen Jumalansynnyttäjäksi, joka lisäsi Marian kunnioitusta. Efesoksen kirkolliskokouksen jälkeen Marialta sai pyytää esirukouksia ja hänelle sai omistaa kirkkoja, kuten Efesossa sitten tehtiinkin. Raunioinahan tämä kirkko oli, mutta siitä näkin hyvin miten valtavan suuri se oli ollut. Ja mikä historia siihen sisältyikään!

Kasteallas.

Tässä reissun rauniot. Ensi kerralla sitten vieraillaan kansallispuistossa ja näette, että kuka meillä oli matkaseurana.