650. tarina (Efesossa on rakennettu palapeliä)

Efesossakin on tullut käytyä jo useamman kerran.  Tällä kertaa raunioita jaksoi tutkia viileämmän ilman vuoksi ihan eri tavalla. Siten viime käyntini oli Efesossa rakennettu palapeliä, jonka tulokset pääsin katsomaan nyt ensimmäistä kertaa omin silmin. Mutta astellaanpa ensin näitä upeasti rakennettuja puisia teitä pitkin kirjastolle. Samaiset puutiet oli muuten myös Pergamonissa, joten huonompi jalkaisempikin pystyy täällä nyt hyvin kävelemään.

Yamaç Evleri eli Terassitalot oli siis minulle uusi kohde. Näitä rikkaille kuuluneita taloja on kaivettu esille ja koottu kuin palapeliä konsanaan viimeiset vuodet. Erillinen pääsymaksu kannattaa ehdottomasti maksaa, sillä taloissa on yllättävän paljon nähtävää lattiamosaiikkeineen ja seinämaalauksineen. Ilmeisesti kovin moni ei taloihin vaivaudu tulemaan, sillä sain kulkea täälläkin aivan itsekseni.

Efesossa asui loistonsa päivinä noin 200 000 asukasta. Se oli rikas kaupunki, jonka satamassa oli vilkasta. Suuri oli Efesoksen jumalatar Artemis, jonka temppelistä ei ole jäänyt juuri mitään jäljelle. Nykyään merelle on matkaa ja ilmeisesti juuri meren pakeneminen oli syynä kaupungin hylkäämiseen. Siinä ryhmää odotellessani sain ihailla ympärillä nousevia vuoria ja miettiä syntyjä syviä. Miten katoavaista se onkaan tämä elämä.

Ryhmä on terassitaloilla ja kuskin nenä punastuu auringossa. Kiitos O:lle kuvasta!

Kissanpäivät.

Teatterille menevän tien varressa voi tutustua muinaiseen mainokseen. Kyseessä on siis ilotalon mainos. Jalan koon mukaan eroteltiin miehet ja pojat. Liian pienellä jalalla ei kannattanut kyseistä ohjetta seurata. Jalan edessä oleva risti on tuleva risteys ja siitä käänytään vasemmalle, jossa on sydän eli ilotalo.

Minulle se oikeasti iloinen talo oli kuitenkin kirkko. Efesossa sijaitsee Neitsyt Marian Kirkon rauniot. Täällä pidettiin kolmas ekumeeninen kirkolliskokous vuonna 431. Kirkolliskokouksen kutsui koolle Rooman keisari Theodosius II ja koolla oli lähes 200 kirkkoisää. Kokouksessa käsiteltiin Kristuksen olemusta käsittelevää kiistaa, jonka nestorialaiset olivat saaneet aikaan. Konstantinopolin arkkipiispa Nestorios kun väitti, että Kristuksessa oli kaksi persoonaa, jumalallinen ja inhimillinen. Efesoksen kirkolliskokous tuomitsi tämän harhaopiksi ja pysytteli Nikean kirkolliskokouksen kannassa, jonka mukaan Kristus ja Isä Jumala ovat samaa olemusta. Tästä päätöksestä seurasi myös Marian nimeäminen Jumalansynnyttäjäksi, joka lisäsi Marian kunnioitusta. Efesoksen kirkolliskokouksen jälkeen Marialta sai pyytää esirukouksia ja hänelle sai omistaa kirkkoja, kuten Efesossa sitten tehtiinkin. Raunioinahan tämä kirkko oli, mutta siitä näkin hyvin miten valtavan suuri se oli ollut. Ja mikä historia siihen sisältyikään!

Kasteallas.

Tässä reissun rauniot. Ensi kerralla sitten vieraillaan kansallispuistossa ja näette, että kuka meillä oli matkaseurana. 

649. tarina (Terveisiä ajasta, jota ei hallinnut tekniikka)

Terveisiä keväästä, nettipimennosta, intensiivisten keskustelujen ääreltä ja ajasta, jota ei hallinnut tietokoneet eikä puhelimet. On nukuttu liian vähän, kun ei maltettu mennä nukkumaan. Syöty liikaa, koska joku oli jatkuvasti kattanut pöydät täyteen herkkuja. Muistettu millainen oli lapsuus, jossa juostiin ulkona kunnes äidit huusi syömään. Ja nähty kuinka nopeasti uni korjaa koko päivän ulkona puuhanneet pikkuihmiset. Yhtään ei ikävöity koneiden ääreen, vaan ikään kuin unohdettiin niitä koskaan ollenkaan.

Kotona odotti toistasataa lukematonta blogipostausta ja lähemmäs viisikymmentä sähköpostia. Taitaa siis kulua hetki ja toinenkin, ennen kuin olen tehnyt täydellisen paluun tänne virtuaalimaailmaan:). Aloitetaan nyt kuitenkin meidän menomatkan kierroksesta Pergamoniin. Itselle tämä oli jo laskujeni mukaan viides kerta kyseisessä paikassa, mutta koska mukana oli heitä, jotka eivät olleet paikkaa vielä nähneet, päätettiin koukata. Siis vielä kerran Pergamon:

Rinteen alapuolella on Pergamonin vanhan kaupungin idylliset kujat ja värikkäät talot.

Taas löytyi karmea käsikolkutin. Kop kop. Koira oli kotona.

Talo josta kasvoi puu.

Akropolilla kiivettiin teatteriin. Tuuli niin, että tukka oli lähteä. Kukat kukki ja kevättä pukkasi joka puusta ja viherpläntistä. Olen kirjoittanut Pergamonista aikaisemminkin, mutta muistin virkistykseksi ei liene haittaa, vaikka vähän kerrattaisiin? Pergamon oli antiikin aikainen kreikkalainen kaupunki ja samannimisen lyhytaikaisen (282-133 eKr) valtakunnan pääkaupunki. Kaupungissa oli suuri kirjasto, joka kilpaili Aleksandrian kirjaston kanssa. Legendan mukaan Aleksandria halusi häiritä Pergamonin kirjaston laajenemista ja keksi siksi kieltää papyruksen maastaviennin. Tästä johtuen pergamonilaiset kehittivät papyruksen tilalle pergamentin. 

Kakkonen kiipesi kuvaamaan äidille kukat. Kiitos!

Mies kuvasi kuopuksen ja äitinsä. Kiitos tästäkin!

Määränpäässä jäi kuvaaminenkin muutamaksi päiväksi, eli tekniikkapaussi oli jokseenkin totaalinen. Kaivoin kameran taas esiin, kun kuljetin ryhmäläisiä Efesoon, joten siitä sitten ensi kerralla. Muutoin olen tästä nettipaastosta vain hyvilläni, mutta se johti myös yhden alustavan lupauksen pettämiseen. Pyydän siis anteeksi Izmirin Petralta. En tajunnut sopia vaatteiden hakureissua etukäteen ja sitten perillä ollessa se ei mitenkään enää onnistunutkaan. En näet osannut lähettää savumerkkejä, suunnistaa ilman osoitetta tai soittaa ilman numeroa:D.

No, täällä siis ollaan ja nyt tutkimaan, että mitä teille muille kuuluu...

571. tarina (Turkin Top 10 - nähtävyydet)

Meille matkailussa tärkeintä on uudet maisemat, hyvä ruoka ja yleinen tunnelma. Emme siis lähde yleensä varta vasten katsomaan pelkästään nähtävyyksiä tai kiertämään museoita. Reittisuunnitelmaa tehdessäni tutkin kuitenkin tarkasti mitä kussakin kaupungissa tai reitin varrella on tarjolla. Niistä napsitaan mielenkiintoisimmat nähtävyydet, jotka ripotellaan sopivissa suhteissa matkaohjelmaan. Lapset kyllä kestävät kirkot ja luostarit, kunhan ohjelmassan on myös vapaata oleilua hotellilla tai rannalla. Onneksi Turkissa riittää myös paljon sellaista nähtävää, joka kiinnostaa niin lapsia kuin vanhempiakin.

Tässä listani mielestäni Turkin mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä. Jätin Istanbulin listan ulkopuolelle helpottaakseni tämän listan muodostamista.

1. Nemrut Dağı. Vuonna 1881 saksalainen insinööri Karl Sester oli tekemässä ottomaaneille huoltotöitä 2000 metriä korkealla Nemrut-vuorella Adıyamanin maakunnassa Kaakkois-Turkissa. Teiden sivujuonteena hän löysi vuoren huipulta patsaita. Myöhempi selvitys kertoi, että patsaat pystytti vuonna 62 eKr Komagenen valtakunnan hallitsija Antiokos Theos. Antiokosen aikana vuori toimi uskonnollisena keskuksena, joka yhdisti kreikkalaista ja persialaista mytologiaa. Mitä tapahtui vuorelle Antiokosen jälkeen, sitä tarina ei kerro. Patsaat saivat jatkaa hiljaiseloaan vuorella Karlinkin jälkeen, aina vuoteen 1953 asti. Sen jälkeen alkoivat arkeologiset kaivaukset ja Nemrutista tuli yksi turkkilaisen turismin tähdistä.

Tähtää vuorelle auringonlaskun ja/tai -nousun aikaan. Varaudu lämpimin vaattein ja hiljenny ihmettelemään. Ymmärrät kyllä miksi Antiokos halusi rakentaa jumalansa tänne. Vuori on matkan, nousun ja vaatimattoman hotellinsa arvoinen.

Nemrutista olen kirjoittanut alkaen tästä.

2. Akdamar. Tulivuoren purkauksesta alkunsa saaneella Van-järvellä on huomattava merkitys armenialaiselle kulttuurille. Järvellä sijaitsevalla Akdamar-saarella seisoo vuosina 915-921 rakennettu Pyhän ristin armenialainen kirkko, joka restauroitiin tämän vuosituhannen alussa ja otettiin jälleen käyttöön vuonna 2007. Saari itsessään on jotenkin liikuttavan suomalainen. Kitukasvuiset havupuut ja kalliorannat. Saaren keskellä nousevaa kirkkoa koristaa kaiverrukset jotka kertovat Raamatun tarinoita. 

 Akdamarista olen tarinoinut täällä.

3. Morgabrielin luostari. 18 kilometrin päässä Midyatista seisoo Samuel ja Simeon-pyhimysten rakennuttama Morgabrielin luostari. Vuodesta 397 asti luostari on palvellut alueen syyrialaiskristittyjä. Luostarissa pääsee opastetulle kierrokselle ja jotkut onnekkaat saattavat vaikka sattua luostarille kastejuhlan aikaan ja pääsevät siitä osalliseksi. Myös Mardinin lähellä oleva Deyrul Zafaranin luostari on visiitin arvoinen. 

Pikku Gabrielin tarina on luettavissa täältä.

4. Ani. Aikoinaan kaupunki kilpaili loistossaan Konstantinopolin kanssa. Sen muurien suojassa asui yli 100 000 asukasta. Ani oli ollut uratialaisten pääkaupunki, sitten armenialaisten piispankaupunki. Sitten tuli Mongolit, maanjäristykset ja kaiken runteleva aika. Ani raunioituu Armenian rajajoen ääressä pikkuruisen kyläpahasen takana. Ruuhkaa ei tarvitse pelätä. Olimme täällä pitkään ihan itseksemme. Tuulen pieksemä maa, josta nousee kirkkojen rauniot. Ympärillä syvä hiljaisuus.

Anista olen kertonut täällä.

5. Sümelan luostari. Noin 50 kilometrin päässä Trabzonista sijaitseva luostari on rakennettu korkealle vuoren seinämään. Se palveli asukkaitaan bysantin ajoilta aina vuoteen 1923 asti. Sen jälkeen alkoivat luostarin rappion vuodet. Tulipaloja, ryöstöretkiä ja silkkaa välipitämättömyyttä. Freskoja tuhottiin ja seiniin leikeltiin reikiä. Noin 20- vuotta sitten luostari onneksi otettiin suojelukseen ja on tänä päivänä avoinna turistien tulla. Mikäli mahdollista, yövy luostarin alapuolella olevissa mökeissä ja haistele tunnelmaa yön yli.

Luostarista voi lukea alkaen tästä.

6. Kayaköy. Fethiyen lähettyviltä löytyy noin 2000 hylättyä taloa ja autiota pihaa. Vuonna 1923 tehtiin Kreikan ja Turkin välillä sopimus väestön pakkosiirroista. 1,5 miljoonaa kreikkalaista joutui jättämään kotinsa ja muuttamaan Turkista Kreikkaan. Vastaavasti 500 000 turkkilaista joutui jättämään kotinsa ja muuttamaan Kreikasta Turkkiin. Kayaköyhin ei riittänyt tulijoita ja nyt se kertoo omasta hiljaista tarinaansa jokaiselle, joka haluaa kuulla. Puhutteli minua enemmän kun moni historiallinen kivikasa.

Kylästä voit  lukea tästä.

7. Kekovan uponnut kaupunki. Kaşin läheltä löytyy tämä pian 2000 vuotta sitten maanjäristyksessä uponnut kaupunki. Kannattaa ottaa snorkkelit mukaan ja hypätä veteen. Siellä voi kävellä uponneiden talojen katolla, kurkistaa hautapaaseihin ja nauttia lämpimän kirkkaasta vedestä. Sukeltajalle löytyy ilmeisesti paljon ihmeellistä katsottavaa talojen mosaiikkiseinineen. Meille riitti vähempikin. Ihana paikka!

Uponneesta kaupungista voi lukea täältä.

8. Pamukkale. Tämä Lounais-Turkissa sijaitseva kohde muodostuu valkoisista kalkkikivikerroksista, joita pitkin lämmin kalkkipitoinen vesi virtaa alaspäin. 100 metriä korkeaan seinämään on aikojen saatossa muodostunut valkeita tasanteita, tippukiviä ja vesialtaita. Altaiden vieressä sijaitsee antiikin Hierapolis, joten altaissa kellumisen lisäksi voi kierrellä raunioissa. Täällä ei taida turisteja päästä karkuun, joten varaudu muihin ihmisiin. Alla oleva kylä on ilmeisesti ystävyyssuhteissa Korean kanssa, sillä ravintoloiden listalta löytyy kimbabbia yms. Jopa hotellin aamupalapöydässä tarjottiin riisiä:). Terveisiä Terhille!

Pamukkalesta voit lukea täältä.

9. Seitsemän seurakuntaa. Olemme kiertäneet ne kaikki. Osassa ei ole juuri mitään katsottavaa, osa on ihan mielenkiintoisia ja sitten on ne oikeat helmet eli Sardes, Efesos ja Pergamon. Sardesissa kävimme turistiajan ulkopuolella ja saimme siksi nautiskella alueesta aikalailla itseksemme. Efesos on varsinainen turistihelvetti, mutta onhan se ihan mahdottoman hieno. Pergamo on näistä vaikuttavin korkean sijaintinsa vuoksi. Kaikki kolme sijaitsevat kolmiossa Izmirin ympärillä Turkin Länsirannikon tuntumassa.

Efesosta voit lukea tästä.

Pergamosta voit lukea mm. tästä ja tästä.

Sardes löytyy alkaen täältä. 

10. Hasankeyf. Tämän suloisen  pikkukylän Tigrisjoen varrella olisi voinut laittaa myös paikkoihin. Mielestäni se on silti enemmän nähtävyys. Koko kylä on kuin ulkoilmamuseo. Hasankeyf on vielä olemassa, mutta suurin osa siitä on jo sulettu. Turkin patoprojektin myötä tämä kaunokainen tullaan upottamaan vesien alle. Käykää siis katsomassa vielä kun voitte!

Hasankeyfistä voit lukea täältä, täältä ja täältä.

Tässä siis Minen lempparit. Pääsiköhän omat suosikkisi listalle tai unohdinko mielestäsi jotakin oleellista? Ensi kerralla aloitellaan sitten Istanbulin listoja.