Aloitimme lomareissuamme ystäväperheen kanssa. Neljän aikuisen ja kahdeksan lapsen kanssa lähdimme tutkimaan Eskisehirin ja Afyonin väliin jäävää kaunista Fryygian laaksoa. Saimmekin tehdä tutkimuksiamme kaikessa rauhassa, sillä olimme lähes ainoat turistit paikan päällä. Pikkuinen Yazilikayan kylä eli maataloudesta. Midaksen kaupunki ei selvästikään kuulunut Turkin matkailuhitteihin, eikä alueella kerätty missään pääsymaksuja.
Kultaa ei Midaksen kaupungista löytynyt. Sen sijaan löytyi luolia kiivettäväksi, raitista ilmaa hengitettäväksi ja kaunis maisema katsottavaksi. Arvuuttelimme luolien käyttötarkoituksia. Mikä mahtoi olla koti, mikä kirkko? Hautaonkalotkin tuli testatuksi, kun olivat sopivan syvyisiä lasten tulla ja mennä. Mielenkiintoisin taisi kuitenkin olla fryygialainen "kerrostalo" päällekkäin kaiverrettuine luolineen.
Puuttui vain huilun helinä, klarinetin sointi sekä triangelin ja symbaalien helähdys. Lasten äänten vaiettua Midaksen kaupunki jäi uinumaan kesäpäivän rauhaan.
Sain vihrealtaniityltä ensimmäisen blogihaasteeni leivoksen muodossa. Kiitos! Sen myötä minun tulee paljastaa:
1. Lempivärini, joka on vaatteissa sininen, musta, violetti ja vaihteleva kausiväri, joka on tällä hetkellä ruskea.
2. Lempiruokani, joka vaihtelee mielialan mukaan. Tykkään perusruoasta, kuten lihapullista ja muussista tai vaikka kunnon jauhelihakeitosta ruisleivän kanssa. Turkkilaisessa keittiössä nautiskelen mm. linssikeitosta, täytetyistä kesäkurpitsoista ja munakoisosta monin eri tavoin. Kunnon pihvikin kelpaa aina! Olen myös makean perään. Mieluisin kahvin seuralainen on tuore pulla, rahkapiirakka tai pala juustokakkua. Tällä hetkellä on kyllä menossa kesäkilojen karistus ja herkut on sitä myöten pannassa.
3. Paikka, jonne haluaisin nyt matkustaa? Lähdemme parin viikon päästä takaisin kotiin Istanbuliin. Haluaisin matkalla käydä Romanian Sibiussa, joka on kuulemani mukaan hieno kaupunki. Lomailimme Romaniassa kesällä 2010 ja maa oli todella positiivinen kokemus. (Siitä tulen varmasti kertomaan monta tarinaa tulevassa.) Sibiu jäi tuolloin näkemättä, joten syyskuun alussa toivottavasti pääsemme siellä käymään. Haavematkoissa olisi Intia - en tiedä miksi? Haaveiksi se tosin taitaa jäädäkin ainakin koko perheen kokoonpanolla. Kuuden hengen kanssa ei liikoja lennellä...
Nyt ilmeisesti kuuluisi laittaa haaste eteenpäin, joten laitan sen niille Turkin bloggaajille, jotka haluavat leivokseen tarttua. Kimse var mı?
4 kommenttia :
Vastavierailulla :) Sinulla on kiva tarinablogi, onhan se tapa tämäkin esitellä Turkkia lukijoille. Tekstiäkään ei tarvita paljoa kun kuvat puhuvat puolestaan :)
Elisa: Kiva, kun kävit. Tämä on tällainen helpompi laskeutuminen bloggaamiseen, kun ei tarvitse itse omalla elämällä olla blogin kantava voima. Samalla kerään matkojamme kymmenen vuoden ajalta muistoiksi. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis:).
Mitä se "leivokseen tarttuminen" oikein tarkoittaa??En voi enempää leivoksia syödä, kun kaikki vaatteet ovat "kutistuneet". Ei taida laihtumista olla kiikarissakaan kun edessä on Istanbulin ihanaa ruokaa. Toistan Elisan sanoja "ihana blogi"! Saa matkustaa ilmaiseksi!! Nähdään kohta
Sylvi
Sylvi: Täällä blogeissa kulkee siis kuva, tässä tapauksessa sellainen leivos, johon liittyy nuo yllä olevat kysymykset. Saa vastata ken haluaa omassa blogissaan. Ei tarvitse siis syödä tässä tapauksessa mitään:). Vaatteet, erityisesti housut ovat kutistuneet täälläkin. Ibulissa aion kyllä ottaa itseäni niskasta kiinni ja raahata kuntosalille. Eli, sinne vain kanssani hikoilemaan. Vai mitä Sylvi??? Sitten saa taas ahtaa Iman Bayildia ja Baklavaa:).
Lähetä kommentti