Mesopotamian eli Kaksoisvirranmaan läpi virtaa suuret joet Eufrat ja Tigris. Jokien tulvimisen vuoksi alueen eteläosa on erittäin hedelmällistä aluetta. Ruoan saanti on taannut alueelle asukkaita aikojen alusta asti. Mesopotamiaa kutsutaankin Lähi-idän kulttuurin kehdoksi. Nykyisin alue käsittää lähinnä Irakin ja ja Syyrian itäosan, mutta Turkkikin saa hedelmällisestä puolikuusta osansa.
Vajaassa kolmessa tunnissa talomeret ja suurkaupungin hälinä on vaihtunut silmänkantamattomiin ulottuvaan tasankoon. Emme tiedä kummassa puolessa hotellin kattotasannetta seisoisimme mieluummin. Sielläkö joka katsoo kohti vanhaa Mardinia vai siellä josta aukeaa Mesopotamia. Sen tiedän, että minut valtaa ilo kaupungin jälleennäkemisestä ja se tarttuu matkakumppaneihini.
Pimeä laskeutuu jo neljän jälkeen. Purkaamme tavaramme hotellihuoneeseen pysähtyen tuon tuosta huokailemaan ikkunaan. Pian meidät tullaan hakemaan ja saan esitellä ystäville syyrialaisen keittiön ihmeet. Onko parempaa tapaa aloittaa yhteistä aikaa kuin istua pitkällä kaavalla palveltavana? Vuodattaa yhteiseen pöytään kuulumiset. Siirtyä arjesta matkan vietäväksi vatsan täyttyessä herkuista.
Aloitamme mezeistä. Jatkaen välilämpimien kautta pääruokaan. Lammasta löytyy kolmella eri tavalla laitettuna ja jokainen löytää oman lempiruokansa. Jälkiruoan jälkeen meitä hemmotellaan vielä kahvilla tai teellä. Lopuksi kätemme pestään ruusuvedellä. Toinen tarjoilija kaataa kannusta vettä käsille, josta se jatkaa virtaamista toisen tarjoilijan pitämään astiaan. Ravintolan jokainen yksityiskohta on ihanan loppuun asti mietitty; astiat, liinat, kynttilälyhdyt ja se ruoka. Herkkua kaikille aisteille.
Tasanko on pimennyt. Näkyy vain kylien valot. Hotellin henkilökuntaan kuuluva mies osoittaa pimeyteen. Siellä missä on kauimmat valot on koti. Kodin jälkeen alkaa Syyria. Puolet suvusta on siellä rajan takana. Tässä tilanteessa täytyy kai sanoa, että siellä väärällä puolella. Kuka saa päättää niin, että rauhasta tulee toisille täyttymätön toive ja rajasta erottava märkivä haava.
Ikkunan toisella puolen Mardin viettää rauhaista eloaan. Ulkoa kantautuu laulu ja rummun pauke. Vedän peiton päälleni ja huokaan. Pyydän rauhaa Syyriaan. Avoimia rajoja sukujen kulkea. Ulkona juhla jatkuu, mutta sisällä uni saa viedä tämän haikean onnellisen matkalaisen. Hyvää yötä, nukkukaa hyvin!
ps. Muistitte varmaan, että olen aikaisemmin kertonut tästä ihanasta ravintolasta täällä. Sekin oli ihana ruokakokemus, perheen kanssa avoimen taivaan alla...
19 kommenttia :
Oi, mikä turkoosi tuossa liinassa. Kunnon turkoosi on muualla kuin täällä...
Pöydästä olisin voinut kokeilla vaikka mitä, kunhan ei vain olisi ollut humusta...
Kahvi näyttää täydelliseltä.
Me teimme Mardiniin aikoinaan ihan pikaisen visiitin. Siella oli vahan nolo tapaus niiden arabiaa puhuvien pappojen kanssa, jotaka tulivat aika vaivautuneiksi kun kerroimme etta olemme Israelista.
Toisaalta muistan kapeat kujat ja aasin satuloiden korjaajan tyoverstaan. Semmoisiakin ammatteja viela loytyy.
Taitaa harmittaa naapurimaita kun Turkki nappaa kai ison osan Euphratin ja Tigriksen vesista omaan kayttoonsa.Valtava pato ja tekojarvi oli siella Urfan lahella.
Pistaasiopahkinoita siella ainakin kasvoi paljon taman veden voimalla.
Niin ja mezetarjoitin kauhoineen oli niin herkullisen nakoinen! Ja maailman parhaat lammasruuat olemme nauttineet Turkissa moneen kertaan.
Oi oi, mitäs tässä voi muuta kuin huokailla !
Ihana alku matkallenne :)
Tuo turkoosipunainen liina kelpaisi just nyt minullekin...
Voi mikä ihana ravintola! Nyt alkoi tehdä mezejä mieli, vaikka juuri söin...
Onpas viihtyisä ravintola kaikkine kauniine yksityiskohtineen! :) Mukava pieni yksityiskohta tuo käsien peseminen ruusuvedellä. Herkullisen näköisiä annoksia - pääsisipä maistelemaan :)))
Voi miten värikästä, kaunista, ihmeellistä tuossa ravintolassa ja Mardinissa!:DDD
Kiitos Mine!<333
Voi että, miten ihana paikka. Kävin lukaisemassa tuon aiemmankin postauksesi paikasta, mutta minulle jäi epäselväksi, että onko Mardin ihan teidän "oma löytö", vai onko se muutenkin jostain syystä matkailijoiden suosiossa? Päädyittekö tuonne ravintolaan alun perin ihan sattumalta?
Oi mitkä värit,
ja namnam ruoka on aivan huikean herkullisen näköistä..
Hurmaavat kuvat!
Kiitän!
Kikka
Leena: Turkkilainen meze-kulttuuri on rikas. En itse ole kylmän ruoan ystävä, mutta näistä suurin osa hiveli makunystyröitä. Etenkin fanitan munakoisoa. Ja ihana löytö oli tuo granaattiomena-salaatti, joka löysi tiensä nyt kotiinkin. Minustakin liinat olivat kauniit. Kaikissa väreissä.
Anu: Ja patoprojektit senkun jatkuvat. Siitä lisää myöhemmin. Minua RAIVOSTUTTAA mokoma homma. Enkä näe, että sillä oikeasti olisi niin paljon hyötyä haittoihin nähden.
Turkissa minäkin nautin lampaasta, Suomessa en syö ollenkaan.
Pepi: Eikö. Hyvä ruoka ja seura, sekä kaunis miljöö. Siinä on paha mennä mikään vikaan.
Riina: Saisikohan sieltä mezeitä? Kyllä varmaan, kun siellä on kai kaikki maailman keittiöt tarjolla.
Lilja: Sen verran täytyy vetää omaan sukupuoleensa päin, että kaiken sen kauniin viimeistelyn taustalla selvästikin oli nainen:).
Aili: Oikea itämainen kauneus parhaimmillaan.
Hippu: Mardinissa käy jonkun verran turisteja sesonkiaikoina, mutta se ei todellakaan ole mikään turistirysä. Eli siellä ei kuule suomea, englantia eikä saksaa. Vieraat tulevat joko turkista tai ympäröivistä maista. Sekä muualle muuttaneista syyrian ortodokseista. Rakastan juuri näitä tällaisia paikkoja, joita turismi ei ole pilannut vaan jossa voi kokea jotakin ihan aitoa.
Me olemme kolunneet itää pari kertaa, toisella matkallamme saavuimme Mardiniin ja se oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä. Sanon epäilemättä, että se on Turkin Top vitosessani, ehdottomasti!
Kikka: Kyllä, kuten sanoin, nautittavaa jokaiselle aistille. Olemme onnen myyriä, kun saimme käydä...
Kolmannesta ja neljännestä kuvasta aistii ravintolan tunnelman, tekisi mieli hypätä kuvaan mukaan :) Kaunis kattaus, nuo sinkkikupit on ihan mahtavia!
Hei!!
Kylläpä on kaunis kaupunki tuo Mardin, missähänpäinTurkkia se mahtaa sijaita? Täytyy kaivaa karttakirja esille tai googlettaa....
Olen käynyt Jerusalemissa ja täytyy myöntää, että hieman samanlaisilta nuo kaupungit vaikuttavat; molemmat rakennettu rinteeseen ja väritykseltään vaaleanbeessejä....
Erittäin kauniita iltavalaistuksessa...ja vielä siihen lisäksi herkullista ruokaa....aaaaahh!!!
Terkuin Ulla
Saga: Voi olisit ollut tervetullut. Harmi, että sellaiset hypyt eivät ole mahdollisia. Nuo kupit ovat siis kuparia, joissa on joku pinnote. Olisiko sitten juuri sinkkiä? Ostin noita sillä ensimmäisellä reissulla 12 kpl ja ovat meillä ihan käyttöesineitä. Ihania minustakin.
Ulla: Mardin löytyy tuolta Syyrian rajan tuntumasta aika idästä. Sen yläpuolella on Diyarbakir ja läheltä löytyy myös Aabrahamin kotikonnut eli Harran. Kaunis se on, ihan hirmuisen kaunis.
Tulipas nalka! :) Tulin pitkasta aikaa kurkkaamaan, mita mteidan perheellenne kuuluu. Hyvin nayttaa elama luistavan silla puol jokkee ? Ikavani Istanbuliin yltyy vaan, pakko sinne on palata seuraavien vuosien aikana. Tapasin taalla Bournemouthin seurakunnassa monia turkkilaisia opiskelijoita, muslimeja kaikki, ja paadyimme oikein avartaviin keskusteluihin. :)
Mita teille muuten ? Oletteko Suomeen menossa jouluksi ? Halauksia koko porukalle ja siunausta. <3
Maria: KIva kun kävit! Meillä menee oikein mukavasti ja Suomi joulukin on tiedossa. Mikäs siis on ollessa.Turkkilaiset on levinnyt ympäri maailman, ilmeisesti:). Hyvä, kun pääsit juttuun...
Rehellisyyden nimissä voin nyt myöntää: olen kateellinen ! Olisi ihanaa päästä reissuun "tyttökavereiden" kanssa; syödä hyvin, syödä pitkään, puhua paljon, puhua pitkään... Voih ! t: Tiina
Pyötänne antimet olivat houkuttelevia, mutta lammasta minä en syö (enää) missään. Se loppui lyhyeen vuosia, vuosia sitten, kun odotin esikoista ja söin lammasta; voit kuvitella - oksensin niin paljon sen jälkeen, että vieläkin tekee häijyä...
Tämä ravintola on niin syyrialainen, että piti hetken miettiä missä oikein olitte :).
Pikkujutut: Se on Syyrialainen, vanhaan syyrialaiseen kotiin tehty ja ruokapuoli on sikäläisten syyrialaisten peruja..
Tiina: Nyt vain järjestämään omaa naisten retkeäsi. Olen huomannut, että lähtijöitä löytyy, kun joku järjestää. Ja minä järjestän oikein mielelläni omassa lähiympäristössäni.
No voi, lammas kun on niin hyvää, täällä. Minulle kävi HotRodien kanssa noin. Ne oli aiemmin lempiraksujani, mutta kerran söin niitä juuri ennen... Ja nyt en enää voi syödä, hyi, pelkkä ajatus jo puistattaa.
Lähetä kommentti