Turkkilaiset ovat erittäin ylpeitä "rikkaasta ruokakulttuuristaan". Se on se kivi mikä eniten hiertää kengässäni suhteessa turkkilaiseen ruokaan. "Rikas ruokakulttuuri" ja joka perusravintolassa täsmälleen samat ruoat. Keko riisiä, paistettu tomaatti ja paprika sekä liha. Tai puolikas sipuli, pala sitruunaa ja kala. Kanavarras, lihapulla, lampaan kyljykset tai döner. Unohda kastikkeet, ruoka on pääosin kuivaa ja hyvin pelkistettyä. Mausteilla ei revitellä vaan "lihan pitää maistua lihalle ja kalan kalalle tai muuten siinä täytyy olla jotakin vikaa". Kyllä niillä mahansa saa täyteen, mutta sellainen "ah miten ihanaa"- tunne jää minulta puuttumaan monessa ravintolassa. Eikö rikkaan ruokakulttuurin pitäisi olla monivivahteinen ja erilaisia makuja täynnä?
Onneksi viimeisinä vuosina olen tutustunut meze-kulttuuriin ja nykyään ne ovatkin monesti se ravintolan pääjuttu. Pääruoan aneemisuus ei haittaa, jos on herkutellut ensin vatsan täyteen mezeillä. Vaihtelua ruokaan saa myös "valintatiskiravintoloissa", joissa on tarjolla kotiruokamaisempaa ja "märempää" ruokaa. Näissä paikoissa valitaan annoksia osoitellen. Varma valinta on aina munakoiso! Oleellinen osa turkkilaista ruokakulttuuria on myös keitot, joihin en ole vielä kyllästynyt. Linssikeitto on aina makoisa vaihtoehto ja sitä keitellään meillä kotonakin. Kotiruokaosio saa siis jo paremmalle tuulelle.
Kun nyt mietin listaani Istanbulin parhaista ravintoloista, niihin liittyy kaikkiin jonkunasteinen "ah-efekti." Tärkein on tietysti tunne siitä, että on saanut hyvää ruokaa, mutta lähes yhtä tärkeää minulle on miljöö, joku pieni ihana asia, joka kutsuu ravintolaan aina uudelleen. Nämä on ne, jotka on jäänyt mieleen ja jonne uudestaankin halajaa.
1. MIKLA. The Marmara Pera-hotellin huipulla sijaitseva Mikla on hintatasonsa puolesta niitä ravintoloita, joihin ainakin meikäläiset menee ihan vaan niinkuin erityistilaisuuksissa. Ja ilman lapsia:). Näköala on huikea, mutta sen ääreen pääsemiseksi on tehtävä varaus. Hyvältä ruoka maistui myös sisempänä syötynä ja näköalan voi käydä ihailemasssa hotellin kattoterassilla ruoan jälkeenkin. Jokainen suupala oli itkettävän ihana. Mistä kertoo se, että ruoasta ja ravintolasta ei ole yhtään kuvaa, paitsi ne jälkiruokamaisemat tuolta ravintolan katolta? Söimme täällä ainakin ihania kesäkurpitsoita. Meitä suomalaisia muuten yhdistää tähän ravintolaan paikan omistaja Mehmet Gürs, joka on äitinsä puolelta Tammisaarelaisia. Ilmankos ruoka on näin hyvää:D.
2. BANYAN. Ortaköyssä sijaitseva Banyan tarjoaa aasialaistyyppistä ruokaa upeissa puitteissa. Ravintolan slogan on "ruokaa sielulle" ja ainakin tähän sieluun se on vedonnut jo useamman kerran. Täälläkin kukkaro nopsasti keventyy, joten myös tämä ravintola kuuluu niihin "erityistilanteisiin" joihin ei oteta lapsia mukaan. Ihana paikka ja ihana ruoka! Lounasaikaan paikassa on hieman keveämmät hinnat.
3. ASITANE. Chora-kirkon vieressä olevasta keltaisesta puutalosta löytyvä ravintola palauttaa uskon turkkilaisen ruoan ihanuuteen. Asitanekin on hintava ravintola, annokset ovat pieniä, mutta niin hyviä, että täälläkin saa lähes itkeä ruokansa ääressä. Ainakin meidän vieraillessamme ravintolassa, jokainen ruokalija sai myös lähtölahjan, purkillisen hilloa. Plussaa myös miellyttävästä ilmapiiristä, jossa tilaan sopiva musiikki soi hiljaa taustalla.
Lammas munakoisopyreessä oli ihan paras.
4. ŞAH. Tämä uusi löytöni sijaitsee lähellä Sultanahmetia. Sisäpiha hämää, sillä varsinainen ihanuus on monen monen rappusen päästä löytyvä terassi, josta voi ihailla Hagia sophiaa, Sinistä Moskeijaa ja Kultaista sarvea hyvän ruoan äärellä. Ihanaa! Hintataso on edullinen verrattuna edellisiin kolmeen. Hyvää pihviä hyvällä kastikkeella. Lihansyöjä kiittää! Ota myös se mezelautanen, niin iltasi on täydellinen. Ja muu pöytäseurue huokaili myös suklaasufflen äärellä.
5. LIMONLU BAHÇE. Tämä sisäpihalta löytyvä Sitruunapuutarha on alkuun hieman hankalasti löydettävissä. Käänny Tüneliltä tultaessa ennen Galatasaray-lukiolta oikealle. Kävele mäkeä alaspäin ja tarkkaile oikealla olevia rakennuksia. Kyltti tulee kyllä, mutta se on hieman huomaamaton. Usko pois, käytävien päästä löytyy tämä pieni keidas, joka on viehättävä ympäristönsä puolesta, mutta myös ruoka saa hyvälle tuulelle. Rapeaa kanaa appelsiinikastikkeella tai tulisempi meksikolainen kana oli ainakin minulle mieleen. Maista myös paikan Limonataa. Kirpeää ja hyvää.
6. PONTE. Istiklalkadun varrelta löytyvä Ponte tarjoaa hyvää ruokaa ja upean maiseman Bosborille ja Sultanahmetin suuntaan. Kesäiltoina kattoterassilla soittaa yleensä myös Live-bändi. Näin keski-ikäistyville ihmisille oli plussaa bändin äänentaso, joka ei estänyt keskustelua ruokailun yhteydessä. Hintataso on kohtuullinen, ei kuitenkaan halpa. Tee pöytävaraus, jotta pääset ihailemaan maisemaa reunalta käsin. Älä unohda myöskään käydä vessassa, sillä harvoin sitä saa tehdä tarpeitaan tällaisessa maisemassa!
7. ÇIYA. Oodi turkkilaiselle ruoalle. Tässä ravintolassa ei hienostella miljööllä. Tila on aika ruokalamainen, mutta ruoka on paikallista parhaimmillaan. Ensin näyttelet mezepöydästä, että "tuota, tuota ja tuota, kiitos." Sitten sama pääruoan suhteen. Ei ole kuivaa eikä pliisua vaan todella hyvää. Ravintoloita on Kadıköyn samalla kadulla kolme. Me kävimme nimenomaan tässä kotiruokapaikassa, joten muista en osaa sanoa. Suosittelen lämpimästi!
8. HABIL. Istanbulissa asumisen haittapuolia on kunnollisen italialaistyyppisen pizzerian puute. Paikallisista versioista ihan paras löytyy Kavacikin kaupunginosasta täältä Aasiasta. Habilin kanapizza on paikallisen pizzataivaan kirkkain tähti. Tämän rasvaisen herkun itseesi ahdettuasi et voi olla kuin onnellinen. Harmi kyllä, tai ehkä sittenkin onneksi, asumme kotiinkuljetusta ajatellen liian kaukana.
9. LEONARDO. Tähän ihanaiseen ravintolaan päästäkseen, täytyy ajaa Istanbulin ulkopuolella olevaan Polonezköyhin. Monesti olemmekin yhdistäneet työn ja huvin. Eli kävelleet ensin metsäpolun ja istahtaneet sitten Leonardoon syömään. Talvella saa nauttia hyvästä ruoasta takkatulen ääressä ja kesällä viihtyisässä puutarhassa. Ruoka ei ole koskaan ollut pettymys!
10. OMA SÄNKY JA YEMEK SEPETI. Turkki hellii ihanaisesti väsähtänyttä äitiä Yemek Sepeti-palvelun kautta. Sieltä voi tilata kotiin ruokaa ilman kuljetusmaksuja. Arjen tai viikonlopun ihania hetkiä on tilata kiinalaista. Pukea yöpuku päälle ja villasukat jalkaan. Ruoan tultua nappaat sen tarjottimelle ja pujahdat peiton alle. Tietokoneelta elokuva pyörimään ja ruokaa suuhun.
Tällainen oli minun Lemriravintola-listani. Olisiko sinulla ehdottaa jotakin omaa lempiravintolaasi? Minulla on nimittäin tekeillä itseäni varten "ravintolat, joissa täytyy käydä ennen läntöä"-lista.
Ensi kerralla sitten Istanbulin ikävöidyimpien ja vähiten ikävöityjen Top 10. Esimakuna tulevaan: se ikävöityjen ykkönen on tuo tämän listan vika.
EDIT: Sain Ninalta linkin Ruotsin televisiosta tulleeseen ohjelmaan, joka kertoo tuosta Miklan Mehmet Gürsistä. Katsoin sen saman tien ja pysyin kärryillä jopa meikäläisen ruotsinkielentaidolla. Ihana ohjelma ja tuli niin sympaattinen kuva tuosta Mehmetistä. Ja Istanbulkin niin hauskasti kuvattuna! Tässä linkki, jos joku muukin haluaa katsoa: OHJELMA. Kiitos Nina!
EDIT: Sain Ninalta linkin Ruotsin televisiosta tulleeseen ohjelmaan, joka kertoo tuosta Miklan Mehmet Gürsistä. Katsoin sen saman tien ja pysyin kärryillä jopa meikäläisen ruotsinkielentaidolla. Ihana ohjelma ja tuli niin sympaattinen kuva tuosta Mehmetistä. Ja Istanbulkin niin hauskasti kuvattuna! Tässä linkki, jos joku muukin haluaa katsoa: OHJELMA. Kiitos Nina!
11 kommenttia :
Ihanan kuuloisia ruokapaikkoja nam! ja olen samaa mielta etta Yemeksepeti on yksi maailman parhaita keksintöja. Mezet ovat mielestani turkkilaisen ruuan kunkku, samoin lokantat ja kaikelaiset kalyisen naköiset pienet kojut ja luukut, joista saa monesti parempaa ruokaa kuin kalliista ravintoloista, joita juurikin vaivaa tuo mainitsemasi juttu: paaruoka on usein köyha ja aina samaa. Onneksi on poikkeuksiakin, tasta tuli mieleen etta onko Istanbulissa ravintolaa joka tarjoaisi erityisesti vanhoja ottomaaniruokalajeja?
Mietinkin otsikon nähdessäni, että pääseeköhän Limonlu Bahce tähän listaan. Vaikka ruoka ei olis edes hyvää, se miljöö on niin viihtyisä ja kotoisa, että voisin muuttaa sinne :)
Ekaa kertaa siellä vierraillessa tosin kerkesin jo ihmetellä mihin mua raahataan, kun vaikutti lähinnä siltä, että yritetään päästä jonnekin betonihelvetin takapihalle. Yllätys oli melkoinen, kun ravintola avautui silmien eteen!
Petra: Muistelen nähneeni dokumentin Suomen telkkarissa tällasesta vanhoja ottomaaniruokia tarjoavasta ravintolasta, joka oli Istanbulissa.
Turkkilainen ruokakulttuuri on rikas ja vaikuttanut niin laajan alueen ruokakulttuuriin,kuten tännekin ja Balkanin alueella ja muuallakin.Mutta kuten tuollakin mainitset, monessa paikassa teilläpäin se on sitä samaa enkä ole pahemmin löytänyt netissäkään mitään uutta turkkilaista keittiötä.Veljeni oli kesän alussa Istanbulissa ja kun kysyin mitä hän piti ruuasta,hän sanoi että joka paikassa on aika samanlaista ruokaa-Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa että se ruoka on hyvää:)
Turkkilainen ruoka on ollut aina mielestani hyvaa, yksinkertaista ja konstailematonta. Todella raaka-aineiden hyvasta laadusta ja mausta on paassyt nauttimaan ilman liikoja mausteita. Mezet ovat aina mielenkiintoisia. Eri puolilla maata on jotain erikoisuuksia, esim merikalan tilalla taimenta. Kappadokiassa soimme saviruukussa kypsytettya gyvec-pataa. Trabzonin seudulla oli joku fonduen tapainen juustodippi jonka nimi taisi olla muhlama.
Idassa syotiin aamiaiseksi tahinia viinitypalesiirapin kanssa.
Mutta tietysti jos asuu Istanbulissa niin monta vuotta kuin te, voi paikallinen ruokatarjonta alkaa kyllastyttaa.
Ai kun tuli melkein nalka!!
Petra: On kyllä, tuo Asitane on niistä kuuluisin ja minusta siellä on maukkaimmat ottomaanisapuskat. Toinen paikka on ainakin lähellä Suleymaniyen moskeijaa, mutta en nyt hirveästi siitä innostunut.
Riikka: Minullakin meinasi usko loppua niitä käytäviä ekaa kertaa kulkiessani. Ihana paikka, siellä tosiaan ehkä kävisi jo pelkän mijöönkin vuoksi.
Jael: Voihan joku sanoa, että sitä samaa se on muissakin maissa ravintoloissa. Itse kärsin eniten siitä, että perusruokien kanssa ei saa kastiketta. Liha ja kala ilman kastiketta on vaan ihan liian kuivaa. Mutta tämä nyt on makuasia, jolle ei voi mitään. Selvästikään turkkilaiset ei näe asiaa samalla lailla. Eikä varmaan kaikki suomalaisetkaan.
Anu: Ja hotellien aamupalatarjonta se matkalla vasta kyllästyttääkin. Muna, kurkku, tomaatti, leipä. Leipä. muna, kurkku, tomaatti. Kurkku, tomaatti, muna…
Yksinkertaista ja hyvää. Lomaillessa varmaan niin, mutta syöpä sitä samaa vuositolkulla. Etenkin kun täällä käydään enemmän ravintoloissa kun Suomessa. Mutta nyt siis osaan mennä niihin ravintoloihin, joiden taikasana on minun kohdallani "Maailman keittiö" ja johan saa pihvit kastikkeella, fajitakset, kanat hapanimeläkastikkeella jne. Eli Istanbulissa ei todellakaan ole pakko mennä perusravintolaan, sillä vaihtoehtojahan riittää..
Olipa mun mies innoissaan kun sai omalle mieltymykselleen vahvistusta, tykkää Aina ettei ole "sörsseleitä" tarpeeksi ja ruoka kuivaa. Rakastamme Näitä ravintoloita joissa voi vain osoittaa mitä haluaa:) Minulla olisi sinulle aivan ihana ohjelma Miklasta, on ruotsiksi joten jos haluat niin voisin sen tähän laittaa, tai ehkäpä on muita ruotsinkielisiä joita kiinnostaa? Toinen on jo vuonna 2007 ilmestynyt Mehmet Gursin haastattelu jossa hän puhuu todellakin niin että ymmärtäää Istanbulin maut ja hajut, taitaa myös suomen saaristo vilahtaa puheissa. Saanko linkittää?
Nina: Linkitä ihmeessä, sehän olisi mielenkiintoista nähdä. Tosin oma ruotsini ei ole niin hyvä, että pysyisin kärryillä ilman tekstitystä. Ainakin luulen niin?
Kiitos itsellesi.
Hei Mine! Näytin tuon ruotsintelevision ohjelman Miklasta ja Istanbulista perheelleni lokakuussa. Koska he eivät päässeet käymään viime vuonna oli mahtava näyttää paikkoja tuon ohjelman avulla! :) /M.
Anonyymi: Oli kyllä harvinaisen hienot kuvat Istanbulista. Eli ohjelma sopi hyvin matkailumainokseksikin:). Kiitos kommentistasi!
Apua apua mä haluan noihin kaikkiin! Me testasimme Ciyanin viimeksi, se oli sinun antamasi kirjan ansiota. Loistava paikka. Mutta minä haluaisin nuo kaikki testata.
Lähetä kommentti