"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 10. joulukuuta 2013

591. tarina (Jouluttelijan tunnustukset)

Aloitetaanpa tämä blogin jouluttelu tunnustuksilla. Tietysti jouluisilla sellaisilla. Saatte oppia jotakin siitä, että millainen jouluttelija täällä Istanbulissa asustaa. Teille, jotka olette seuranneet blogiani aikaisempinakin jouluina, voi useampi asia  olla jo tuttu, mutta kertaushan on opintojen äiti, sanoo opettajan rouva.

ODOTTAMINEN. Minua ei ahdista lähestyvä joulu. Päinvastoin. Joulussa minusta ihan parasta on sen odottaminen ja valmistaminen. Koska ympäröivä maailma täällä Turkissa ei syötä joulun odotusta joka tuutista, täytyy minun syöttää sitä ihan itse.  Meidän joulun odotus alkaa jo syksyllä. Silloin alan kerätä lapsille lahjoja ja pieniä yllätyksiä joulusukkaan sujautettavaksi. Loka-marraskuussa alkaa myös joulukalenterin metsästys. Joinakin vuosina kalenterit ovat löytyneet Istanbulista, joinakin vuosina tuotatettu Bulgariasta, Saksasta tai Suomesta. Tänä vuonna kalenterit saapuivat mummon ja papan matkassa Suomen lokakuusta. Odotuksen iloa tuovat myös jouluvalot, kuun aikana ruokavalioon ilmestyvät jouluherkut ja lahjaostokset. Tänä vuonna  on poikkeuksellisesti lähes kaikki lahjat jo hankittu. 


Äidin ja isän kalenteri. Joka aamu sinne ilmestyy uusi kortti.


Lasten sukkaan tonttu piilottaa joka yö yllätyksen. "Mutta sehän olet sinä äiti." "Niin, rakkaani, päivisin äiti on vain tavallinen äiti, mutta öisin äidistä tulee tonttu."


Helmin sukasta löytyi porkkana.

LAHJAT. Olen lahjaihmisiä. Siis lahjan ostaja ihmisiä. Antaminen on minusta mukavampaa, kuin ottaminen. On hykerryttävän mukavaa, kun keksii osuvan lahjan. Harmaita hiuksia sen sijaan aiheuttaa ihmiset joilla on jo kaikkea (lue: aikuiset). Luen aina posket punastuen niistä perheistä, jotka "ostavat lapsille jouluksi yhden pienen ja ekologisen lahjan." Meidän lapset ei ikinä kestäisi, jos saisivat yhden tai kaksi lahjaa. Meillä ei siis osata olla kohtuullisia jouluna. Lasten lahjoja kertyy, vaikka kuinka päättäisi jotakin muuta. Aikuisten kesken on monesti päädytty olla ostamatta mitään toisillemme. (Itselleni sen sijaan ostan aina jotakin joulukuun aikana. Minulle kun on tosi helppo keksiä kaikkea mukavaa:).)

JOULUVÄRIT. Olkoon toiset harmonisen seesteisiä joulunakin valkoisine ja harmaine sisustukseen sopivine koristeineen. Meidän jouluvärit on punainen ja vihreä. Joka joulu. Eikä mitenkään pienesti maustaen, vaan ihan reilusti. Olohuoneen yhteen sohvaan vaihdetaan kuun alussa kirkkaan punainen päällinen. Punaista viljellään myös muussa koristuksessa. Tapaninpäivänä blogisti näkeekin sitten punaista nähdessään punaista. Jouluhan on jo ohi, ja kaiken koristuksen saa pakata pois? Usein pois pakataan myös jokainen punaista pilkahtava astiakin. Puna-ähky kestää pitkälle kevääseen…



LUOVUTTAMATTOMAT. Olemme perinnetietoisia. On ihan mahdotonta ajatella joulun viettämistä hotellilomalla, joulun viettämistä muussa kun perhepiirissä, joulua ilman joulukuusta, jouluruokia, joululahjoja, joulukirkkoa, hyasinttia, joulupipareita ja torttuja. Kuusi pitää mieluusti seisoa joka vuosi samassa paikassa ja koristukset olla juuri siinä missä aikaisemmin. 

JOULUKUUSI. Sen pitäisi tietysti olla aito, mutta tämä ei selvästikään ole ollut luovuttamaton asia. Turkissa meillä on käytössä muovikuusi. Lapsuuden kodissa kuusi piti kantaa sisään aatonaattona ja se piti koristaa aattoaamuna. Täällä kuusi kannetaan sisään silloin kun äidistä on kuusen aika. Tänä vuonna se oli tänään. Meille kun on loppuviikosta tulossa paljon joulutohinavieraita, joten rekvisiittakin saa olla sen mukainen. Ja joulussahan parasta on se odottaminen. Tapanin päivän jälkeen kuusi voi minun puolestani häipyä, kuka sitä enää silloin kaipaa?




JOULULAULUT. Kuuluvat luovuttamattomiin. Kestän porsaita äidin oomme kaikki- tyyliset rallit, mutta oikeat joululaulut on niitä oikean sanoma lauluja. Meillä joululaulut soi kuun alusta joulupäivään. Lisäksi niitä kuuluu laulaa kirkossa. Huomio siis kaikki Istanbulin suomalaiset: Suomalaisia joululauluja lauletaan Istiklalilla Odakulen vieressä olevassa armenialaiskatolisessa kirkossa ensi sunnuntaina klo. 17. Tervetuloa! Tarkempia tietoja saa, kun kysyy sähköpostilla.



Adventtikynttilöitä sytyttäessä kuuluu laulaa: "Nyt sytytämme kynttilän."

JOULUPUKKI. Jos minä saisin päättää, pukki ei kuuluisi  meidän jouluun. Olisi kivemman näköistä, jos lahjat voisi pistää kuusen alle ja jakaa omassa tahdissa. Se joulupukki-hetki on minusta aina aaton kiusallisin pätkä. En ole aktiivisesti ylläpitänyt lasteni joulupukkiuskoa, joskaan en nyt ole ihan aktiivisesti ole ollut julistamassa pukkia antikristukseksikaan:). Mieluummin alleviivaan lapsille joulua Jeesuksen syntymäjuhlana ja lahjoja muistona siitä, kun Itämaan tietäjät toivat lahjoja Jeesus-vauvalle. Joulupukki ja joululahjat ei ole joulun tärkein asia. Luovutetaan siis pukki, kuka haluaa?

KETJUPOLTTAJA. Tupakkaa ei meillä pala, mutta kynttilöitä sitäkin enemmän. Ketjussa palaa myös asennuksen jälkeen jouluvalot; Tähti keittiön ikkunassa. Kynttelikkö olohuoneen ja äidin ja isän makkarin ikkunalla. Valosarja olohuoneen sivupöydällä, rappusissa ja lasten sängyissä. Ja kuusissa. 




JOULUHERKUT. Joulukuussa ei ole karkkipäivää. Joulusukasta löytyykin aika usein jotakin herkkua. Joulukuu on herkkukuu. Oikeasti pitäisi paastota ennen joulua ja aloittaa herkuttelu vasta juhlana, mutta tästä on tässä perheessä livetty. Piparit ja tortut on meillä joulunalusherkkuja. Itse varsinaisena juhlana on turha leipoa mitään. Vatsat on pinkeinä ruoasta ja jos jotakin makeaa tekee mieli, kannattaa ottaa suklaata. Se kun sulaa suussa ja valuu vatsassa (ehkä) oleviin rakosiin.

Näillä mennään tähän viimeiseen Istanbulin jouluun. Että joulutteluihin!

12 kommenttia :

Kirjailijatar kirjoitti...

Polttaa kynttilöitä ketjussa, kuulostaa hyvältä. Sinä tosiaan olet lahjaihminen, muistelen lämmöllä niitä ihania lahjoja, joita meillekin annoit.

Matkatar kirjoitti...

Mainion kuuloinen joulutarina...-hyvin sai lukija selville millaista joulua teillä vietetään: -lämminhenkistä ja rakkaudentäyteistä.

Pepi kirjoitti...

Kuulostaa oikein, oikein hyvältä joulun odotukselta ja joululta.
Peijooni, oliskohan kellarin aikalukitus vielä auki...paketoin koko illan lahjoja ja nyt ne nököttää niin tylsästi pirtinpenkillä, kävi mielessä josko hakis kuusen kun se kuitenkin on viikonlopuksi haettava. Taitaa jäädä huomiseksi, luultavasti lukot on jo yöasennossaan.

Miniä tuumasi viikonlopulla että saas nähdä kuinka pienin prinsessa suhtautuu joulupukkiin - veikkailtiin, että saattaa kääntää pään pois ja olla ihan niinkuin sitä oudon näköistä karvanaamaa ei oliskaan. Samalla lailla on nimittäin pari kertaa kohdellut isopappaansa, ajatteli että kaikki on hyvin niin kauan kun ei ota katsekontaktia, ollaan vaan niinkuin ei oltaiskaan.

Pere kirjoitti...

Ihana postaus, mulle tuli melkein tippa linssiin, kun luin joulustanne... Minulle myös joulun odotus on se paras osa, itse jouluna on usein sitten sellainen fiilis, että "tässäkö se nyt taas oli, onko pakko luovuttaa jo joulunodotuksesta?". Ja rakastan myös lahjojen antamista, mutta käytännön syistä tänä vuonna ei lahjoja anneta. Toisaalta olen pyrkinyt viime vuosina välttämään kaiken "krääsän" ostoa, ja ostan mieluummin käyttötavaraa tai palveluja, esim. lahjakortteja, lehtitilauksia jne. Tavaraa kun on jo kaikilla liikaa...

Onko teillä muuten suomalaisia jouluruokia pöydässä?

Satu kirjoitti...

Tästähän sitä saa ammennettua joulufiilistä itselleenkin. :-D Saako Helmikin joka aamu kalenteriyllätyksen?

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Nyt alkaa itseasiassa kynttilävarasto kaivata täydennystään. Se tietää Ikea-reissua.

Matkatar: Ehkä avain sana on runsas, kaikilla mittareilla mitattuna:).

Pepi: No niin, minulla on vielä lahjat pakkaamatta. Se on se joulunalusperinne, kun yksi yö nyhrätään glögin ja joululaulujen voimin paketteja. Sitten laitan ne kuusen alle ja lapset voi käydä koskettelemassa?

Ihan oikein pikkuprinsessalta. Pupurefleksi. Pää piiloon tai poispäin ja kaikki paha (toivottavasti) katoaa.

Terhi: Meilläkin lapset on jo onneksi kasvaneet krääsä-leluvaiheen ohitse ja pakettiin saa sujautella jo hyödyllisempiä lahjoja. Minä itse tilasin itselleni lahjaksi lehden, se on hyvä ja pitkäaikainen lahja:). Olisin myös onnellinen kirjapaketeista ja lahjakorttilahjoista vaikkapa syömään, teatteriin, vaate- tai ruokakauppaan, kirjakauppaan jne. Aikuiset on se vaikea rasti, kun heillä jo on kaikkea ja vieläpä monesti vaativaksi kasvanut maku.

Satu: Helmin yllätykset on vähän satunnaisia:). Se järjestää kuitenkin itse joka aamu luukku-yllätyksen. Kun sille menee avaamaan häkin luukkua, se järjestää aina yhtä iloisen shown.

-Sami- kirjoitti...

Näitä kun lukee niin taas tulee väkisin viereen että sinut on sairaalassa vaihdettu siihen mun biologisesti oikeeseen pikkusiskoon. Jotenkin kun kaikki toi mikä sulle on must on mulle niin jyrkkä ei missään nimessä. Joululaulut kaupoissa ärsyttää, Jouluruokaa syön ennen joulua sen verran ku miä tarviin. Pikku nokare porkkana ja perunalaatikkoa ja sitten kinkkua. No okei kalat kelpaa... mutta niinkun sanottu ennen Joulua on monen moista tilaisuutta että puolen kymmentä kertaa on tuo satsi jo syöty. Muutaman kerran on ystävät pyytäneet jouluksi kylään ni silloin on vielä kerran tuota tullut syötyä... Lahjoja olen huono ostamaan läpi vuoden, eli jos kavereilla on juhlia niin miä oon ekana kysymässä että hommattasko joku kimppalahja... Muuten se on pullo konjakkia ja lapsille ku pitää jotaan ostaa, niin silloin tyttärellä vingahtaa nakki. Miä annan hänelle rahan ja komennuksen ostaa riittävä määrä jotaan. Eli Jouluna miä hommaan vaan kaksi lahjaa, Tomppa ei yleensä pyydä mitään ni se saa rahaa tililleen ja Mari osaa joskus pyytää tänä vuonna oli niin selväsanainen pyyntö, eli sen olen jo hommannutkin... Kavereille jos meen kylään niin kyllä silloin taas käväsen pitkäripasessa ostamassa pullon glögin jatketta, ja muutamalla lähipiirin naiselle Joulukukat ja se on siinä. Kun oon tylsä niin oon. Eli jos blogin pitäjä ei kuitekaan ole sairaalassa tapahtuneen vaihdoksen seuraus vaan oikeesti mun biologinen pikkusisko niin sitten nuo jouluhössötys geenit mitkä minuun on jääny muutamaa vuotta aikasemmin asentamatta on tullu hänelle itselleen tarkoitettujen lisäksi. Meidän sisarusparvi on siis laulun Menninkäinen ja päivänsäde... ei liene tarvii pohtia kumpi on päivänsäde ja kumpi tuo mörökölli.

Mine kirjoitti...

Sami: Löysin minä heti yhteistä. Minä en myöskään halua syödä montaa päivää jouluruokaa. Jos totta puhutaan, niin yksi päivä riittäisi. Kaksi päivää menee jotenkin, mutta kolmantena jo tökkii pahasti. Ja ei kiitos laatikoille, yhtenäkään päivänä. Turkissa on saanut soveltaa tässä jouluruokaperinteessä ja jatkan sillä linjalla Suomessakin.

Minä olen huono ostamaan lahjoja aikuisille, joilla on jo kaikkea. Täällä ulkomailla ollessa onkin päässyt helpolla lahjaostoista, kun on ostettu vain omille lapsille ja kummilapsille, jos on saatu lähetettyä.

Mutta joulugeenit on hyvikin saattanut sattua vain minulle. Hyvä niin, sillä tällä tahdilla joulua hössöttävä mörökölli olisikin ehkä hieman humoristinen näky?

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa täytyypä tulla sunnuntaina kuuntelemaan! Kiitos kun kerroit :)

Mine kirjoitti...

Anonyymi: Täytyy tulla laulamaan! Tervetuloa!

Julia K kirjoitti...

Kuulostaapa ihanalta joulun odotukselta ja joululta!

Siunattua joulun aikaa teille! :)

Mine kirjoitti...

Julia K: Joulun odotus on mukavaa:). Siunattua joulua myös sinulle!