Täällä olisi tarjolla valoa ja lämpöä. Kaipaako kukaan? 23 astetta ja suorastaan keväiset kadut. Jätin auton huoltoon mäen alle ja huristin taksilla ylös kukkulalle. Oli vuorossa se toinen pöytä. Emäntään törmäsin tosin jo kadulla, jossa hän kiersi ovelta ovelle keittoa jakamassa.
Ovesta löyhähti hyvä, lämmin ja hellä. Keittiössä kuhisi sukulaisia ja naapureita. Yhteisen syömisen lisäksi kun se juttu on myös yhdessä tekeminen. Keittoa oli keitelty nelisen tuntia. Kyykytellen valmistui juuri poğaçoja. Liesi odotti kanoja ja riisiä. Salaatti oli suunnitteluasteilla. Mutta vieraat on hyvät ja istuu, nyt aloitetaan aşurella.
Lisätään keittoon kanelia maun mukaan ja päälle granaattiomenan siemeniä. Syön sujuvasti. Ovesta lappaa lisää väkeä ja annamme paikkamme sitä mukaan seuraaville. Uunituoreet poğaçat on päivän makunautinto. Naapurin naisetkin on tullut tutuksi, mutta nyt tutustutaan heidän äiteihinsä ja sukulaislapsiin. Yritän pysyä kärryllä sukulaissuhteissa. Tässä teillekin sukulais-oppitunti turkin kieleen: amca - setä, dayı - eno, hala - isän sisko, teyze - äidin sisko, yenge - enon tai sedän vaimo, enişte - lanko, bacanak - vaimon sisaren aviomies, baldız - käly.
Poskisuudelmia toista kymmentä. Minä olen se hassu ihminen sitten siellä Suomessa, joka ylittää toisten rajat ja tulee liian liki. Olen kameleontti, jolla on kuitenkin rajansa. Teeskentelemään en rupea, mutta huomaan omaksuvani ilmeitä ja eleitä, olemisen tapaa. En ahdistu, vaikka mummo haluaa pitää kädestä vierekkäin istuessa tai ystävä haluaa silittää hiuksiani. Toisaalta vaadin välillä päästä tyhjiöön, jossa kukaan ei koske, puhu eikä halua minusta mitään. Minusta tuntuu, että joiltakin turkkilaisilta sellaisen tarve puuttuu aivan kokonaan.
Kävelen paisteeseen ja kuvaan teillekin siitä vähän. Istun minibussiin ja hurautan hakemaan auton. Siellä se seisoo huollettuna ja puhtaaksi pestynä. Eteen on jätetty pussukka karkkia, jotta rouva on vaan hyvä ja ajaa kotiansa. Istanbulin autohuoltoakin minulle muuten tulee ikävä, sen unohdinkin listaltani.
Mutta nyt meillä on kuopuksen kanssa äiti-tytär hetki. Meinaamme tehdä hänen huoneeseensa joulusiivon. Kirjahylly, sängynaluslaatikko ja koulupöytä - täältä tullaan. Se on kumma miten siivouskin on lapsesta ihanaa, kun siihen liittyy sana joulu-.































