Me kävimme Idässä kahdesti. Ensin kiersimme Mustanmeren kautta Doğubeyazitiin, Araratia ihmettelemään. Silloin katsoimme, että "olisi tuossa lähellä tuo Van-järvikin", mutta voimat loppuivat kesken. Toisella kertaa piti sitten lähteä asiakseen sinne Vanille. Nyt taas tämä miehen seurue halusi nimenomaan sinne Aratille, mutta lennot menivät kätevästi Vaniin. Näin ollen vuokrasivat Vanista auton ja ajoivat yhdeksi yöksi Doğubeyazitiin. Tämä 185 km sujui komeita maisemia ihaillessa ja matkan varrelle sattui vielä Muradiyen putoukset.
Doğubeyazitissa ei ole paljoa nähtävyyksiä. Tarkoittaen lukuisia museoita tai monia linnoituksia. Nyt suoraltaan tulee kaksi nähtävyyttä mieleen ja ne molemmat miesväkikin kävi tietysti katsomassa. Syy tänne pieneen kaupunkiin matkustamiseen oli se vuori, Ararat. Vuoren huipulle ei tietenkään näin lyhyellä reissulla pääse kiipeämään. Siihen tarvitaan opas ja kolmesta kuuteen päivään, seikkailumieltä ja kova kunto. Pelkkä vuoren näkeminenkin yleensä riittää, jos tällaiseen kiipeilyyn ei ole mahdollisuutta.
Kaupungin valloitus aloitetaan yleensä Ishak Paşa-palatsilta ja niin tehtiin tälläkin kertaa.
Kuninkaallistenkin täytyy käydä vessassa. Tästä vessasta sentään on komeat näkymät, mutta niitä ei näy tässä kuvassa.
Palatsista olen aikaisemmin kertonut täällä. Hautausmaa jäi sillä edellisellä kerralla kyllä näkemättä. Olipa hyvä, että mies korjasi tämänkin asian.
Hienoimmat maisemat löytyi kuulema palatsin yläpuolelta, jonne vain osa seurueesta kiipesi. Alku oli ollut hieman hankala, sillä polku meni kapean kolosen läpi. Sen jälkeen oli ollut hyvä kiivetä ja näkymät oli todistetusti kauniit.
Itä oli minusta omallakin reissullamme mykistävä. Se oli jylhä ja ihan omanlaisensa kolkka maailmassa. Näitä miehen kuvia katsellessa olen tullut siihen tulokseen, että syksy tuo maisemaan vielä kauniimman värityksen. Keksikesän kirkas valo oli varmasti latistamassa kesäkuvia ja tällainen alkutalven valo tekee maisemalle paremmin oikeutta. Siinä helteessä ei myöskään kiipeilty yhtään ylimääräisiä. Syynsä hieman rauhallisempaan matkailuun oli tietenkin myös ihanassa matkaseurueessamme, jotka olivat siinä vaiheessa 2kk, 3v, 6v ja 8v. Oi niitä aikoja:D.
