"Mikään ei ole niin vaikuttavaa Vanissa, kun Vanin linnoitus," sanoo matkaopas. Se sama matkaopas meillä oli silloinkin siellä käydessämme, mutta en tiedä miksi emme siellä käyneet? Ehkä pidemmillä matkoilla tapahtuu aina se "kivikasaväsymys". Tulee mieleen, että "onhan noita kiviä jo katseltu" ja päättää sen sijaan tehdä jotakin muuta. No, miehet päättivät käydä ja olihan kaunis paikka tämäkin. Päivä loppui Vanissa jo neljältä, joten ei voi puhua illan sinestä. Auringonlaskun väritys kuitenkin.
Linnoituksella on urartulaisen kuninkaan hauta. Teksteissä kerrotaan kuninkaan urotöistä ja yläkuvassa on kirous haudanhäpäisijöitä varten.
Lyhyt historia-katsaus Vanin pitkään historiaan: Urartun kuningaskunta kukoisti Ararat-vuoren alueella 1200-600-luvuilla eKr. Kuningaskunnan pääkaupunkina toimi nykyinen Van. Urartulaiset poimivat aineksia kulttuuriinsa naapurustoltaan, joista voimakkain olivat assyyrialaiset. Lopulta assyyrialaiset yhdessä muiden naapurikansojen kanssa koituivat urartulaisten tuhoksi.
Vanin alueen tyhjentyessä, sinne löysi tiensä armenialaiset. He hallitsivat alueella aina vuoteen 700 jKr, jolloin arabit hyökkäsivät ja pakottivat armenialaisen prinssin pakolaiseksi Akdamar-saarelle. Arabien aika jäi lyhyehköksi ja seuraavat tulijat olivat persialaiset ja bysantin väki, joiden kanssa armenialaiset saivat jatkaa alueella yhteiseloaan. Van onkin erityisen merkityksellinen alue nimenomaan armenialaisille.
1071 vuodesta lähtien alkoi turkkilaisten esiinmarssi. Vanin alueella on taisteltu, yksi ja toinen ryhmä on kaivannut siitä omaa valtiotaan tai edes itsehallintoaluetta, mutta Turkilla se on pysynyt. Vuonna 1915 tuhoutui Vanin vanha kaupunki, kun ottomaanit tuhosivat sen venäläisten valloittajien tullessa. Turkin tasavallan synnyttyä uusi Van rakennettiin noin 4 km:n päähän kuvan linnoituksesta.
Nykypäivän Vanissa asuu pääosin kurdeja.
